En ole pitkään aikaan ollut rakastunut levymerkkiin mutta turkulainen (!) Svart Records ansaitsee kaiken palvonnan. Olen hehkuttanut heitä aiemminkin ainakin Jess and the Ancient Onesin, Hex Vesselin ja Kuolemanlaakson yhteydessä, mutta firma on pukannut parin vuoden aikana ulos uskomattoman määrän hienoja levyjä.

Nyt tuli seuraava hieno Svart-julkaisu: Sammal - Sammal. Uskomattominta tämän levyn ja minun yhtälössä on se, että retrohtava 70-luku-hippi-stoner-progeilu ei ole millään tavalla minulle ominta musiikkia. Sitä Sammal kuitenkin tekee, näin jotenkin masentavan tiivistävästi ilmaistuna.

Ensin huomasin nauttivani levyn fiiliksestä. Huuruisia huumejameja lämpimällä soundilla, pitkiä biisejä. Bändin tunnistettavaääninen laulaja kuljettaa melodioita härskisti kitara/urkuleadin mukana, eikä homma SILTI livahda siihen retromusiikin ansaan, jossa joltain vanhalta kuulostaminen peittää kaiken oman alleen.

Svartin julkaisuissa on jollain tavalla vaaraa. Näistäkään ei tiedä, että minkälaisia sieniä mättävät, ja niin se pitää ollakin. Silti jo nimestä juontuva luonnon läheisyys kuuluu myös, tervehenkisyyskin.

Nyt minä sen keksin. Tällä levyllä Pekka Streng kohtaa varhaisen Black Sabbathin. Sabbathit eivät ole pukeutuneet mustaan, vaan ovat Sherwoodin metsässä, kylpeneet puroissa. Love Reocrds on käynyt siellä äänittämässä heitä.

Kollegani mainitsi 70-luvun Hectorin, mikä sopii kuvaan myös.

KUUNNELKAA ITSE, tämä on taas niitä levyjä joita ei arvaa sanoin kuvailla, huomaa vain sanovansa enemmän väärin.

Oikeastaan minua HARMITTAA että tämä levy on Spotifyssä. Jotenkin tämän levyn ei kuuluisi olla Spotifyssä. Se pitäisi kuunnella vinyyliltä. Ihan oikeasti! Yleensä en todellakaan romantisoi tällaisia asioita ja olen armoton Spotifyn puolestapuhuja, mutta Sammal on eri maata. Minulla on tämä levy kauniina Svartin digipack-cd:nä, sekin on hyvä vaihtoehto.