Minä olen lukenut Malcolm Gladwellin kaikki kirjat. Siis nyt, kun olen lukenut tämän uusimmankin. Olen myös lukenut hänen juttujaan New Yorkerista.

Varsinkin Outliers ja Tipping Point ovat hienoja ja oivaltavia tietokirjoja. Gladwellin tyyli on raflaava, helppo ja hyvin rullaava. Silti kirjoissa on oikeasti paljon tietoa ja journalistiseen työhön perustuvaa oivallusta.

Vähän aikaa sitten Journalisti-lehti kertoi, että Gladwell sai 100 000 euroa luennostaan Jyväskylässä Nordic Business Forum -tapahtumassa. Hänen kirjojaan on myyty miljoonia kappaleita. Ei siis ihme, että hän on saanut osansa myös backlashista.

Tämän uusimman kirjan myötä luin Friendly Atheist -FB-ryhmästä kirjoituksen jossa puitiin Gladwellin kristillisen vakaumuksen vaikutusta hänen kirjoihinsa. Varmasti on olemassa oikein sivustojakin, joissa hänen huomioitaan puretaan.

Minä en halua lähteä backlashiin, sillä pidän Gladwellista edelleen paljon. Valitettavasti tämä uusi kirja ei vain ollut niin hyvä kuin edelliset.

Siinä missä Outliers pureutuu koko mitaltaan menestyksen salaisuuteen (Gladwell toi 10 000 tunnin säännön suuren yleisön tietoisuuteen, onnella ei olekaan merkitystä), tai Tipping Point siihen "tipping pointtiin", David ja Goliath ei oikein onnistu mielestäni sitomaan teemaansa yhteen.

Daavidin ja Goljatin tarina käydään läpi aluksi, ja sen jälkeen esimerkkejä, joista jotkut sopivat otsikkoon hyvin, ja jotkut vähemmän hyvin. Esimerkiksi aasinsilta hugenottien juutalaisten pelastamisen ja Daavidin ja Goljatin välillä on aika hutera.

No, kuten aina, Gladwellin kokoamat tarinat OVAT mielenkiintoisia, ja "three strike rule":n läpikäynti hyödyllistä yleistietoa. Mukana on myös paljon muuta historiaa, joka kiinnostaa.

Mutta ei tämä ole niin hyvä kuin edelliset. Ei tässä minusta silti mitään kristillistä maailmankuvaa tuputeta, tutkani sellaiseen on nimittäin aika tarkka.

Jos olet gladwellisti, sinä luet tämän, jos et, ei kannata aloittaa tästä kirjasta, vaan vaikkapa Tipping Pointista.