Kenkäarvostelu: Adidas Sonic Boost

Kuten taannoisesta On Cloudrunner -postauksesta selviää, olen tässä etsiskellyt Free Runien kavereiksi jotain sopivasti-muttei-liikaa pehmustettuja tossuja. Niken Pegasus 29:t ovat tiensä päässä, ja muutenkin ne ovat toimineet vain hyvin, ei missään nimessä loistavasti (vaikka Footbalance-pohjalliset auttoivatkin, niistä myöhemmin lisää).

No, Cloudrunnerit olisivat tosiaan olleet mahtavat, mutta maksavat 200 euroa. Lisäksi minulla oli työpaikan liikuntahaasteen voitosta (seitsemän ihmisen joukkueissa, meidän joukkue oli tietty paras ja koko maailmanlaajuisen Discoveryn 3. paras KRÖHÖM vaan) 50 euron lahjakortti Stadiumiin, eikä sen putiikin rajallisista valikoimista Cloudrunnereita löydy, joten oli katsottava muihin merkkeihin.

Vaikka liikaa tuetut kengät eivät edelleenkään kiinnostu, en voinut kuin kateellisena ja kiinnostuneena seurata kun Jan ja Inke kävivät New Yorkissa Adidaksen Boost-kenkien lanseeraustilaisuudessa. Periaatteessa keveys ja uudenlainen iskunvaimennus kiinnosti, mutta pelkäsin kengän olevan liian tukeva ja kantajuoksuun yllyttävä.


Kuten tapanani uusia kenkiä hankkiessa on, kokeilin Stadiumin seinältä melkein kaikkia malleja. Pari juoksuaskelta kokolattiamatolla ei tietenkään pääse lähellekään oikeata juoksutuntumaa, mutta jo siellä nämä Sonic Boostit tuntuivat parhailta. Malli on toinen Boost-vaimennusta käyttävä, ensimmäisen Boost-kengän ollessa nimeltään Energy Boost.

Mitä helvettiä tarkoittaa Sonic Boost? Äänikö siinä antaa voimia vai?

Ei sillä ole mitään väliä. Nämä ovat nimittäin viiden lenkin jälkeen sanottuna aivan älyttömän toimivat kengät. En ole kokenut tällaista ahaa-elämystä sitten sen hetken, kun kokeilin Free Runeja ensimmäisen kerran. Kenkä tuntuu äärimmäisen kepeältä, ja vaikka kantapään alla on turhan paljon fyllinkiä, päkiällä juostessa tuntuma on mahtavasti samaan aikaan luonnollinen, mutta vaimennettu. Oikeastaan Boost tuntuu antavan askeleeseen lisää ponnistusvoimaa, niin että juoksu tuntuu äärimmäisen helpolta.

Lesti tässä kengässä on edestä hieman kapea, mikä ilmeni kahdella ekalla lenkillä varpaiden puutumisena, mutta sitten kenkä muokkaantui varpaideni mittoihin.

Nyt näyttää siltä, että Free Runien (ja kohta Skechers On the Go:n) kanssa vuorotellen näistä tulee ihan suosikkikenkäni. Skechersejä kohti siis seuraavaksi, Free Runeilla ei nimittäin pysty talvella juoksemaan - pohjan rakenne on sellainen, että loska pakkautuu väleihin ja tekee juoksemisesta helvettiä.

Mutta Sonic Boost! Suosittelen!

This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

2 Responses to Kenkäarvostelu: Adidas Sonic Boost

  1. Moi Jussi! En ole koskaan vaivautunut kiittämään päivien piristyksestä, mutta nyt, kiitos. Blogisi kombo (musaa+juoksua+kirjallisuutta) on aivan mainio.
    Täytyy tsekata nuo Sonic Boostit. Addun lesti toimii aina, ja kakkoslenkkarien osto on harkinnassa.
    Kiitos myös rehellisestä postauksesta alkoholiin liittyen. Musamaailmaa pitkään työnikin takia seuranneena olen täysin samaa mieltä. Minulla ei ole aiheesta traumoja, mutta tunnistan ilmiön todellakin. Ehkä tulevaisuudessa ihmetellään, miksi jengi katsoi joskus ylöspäin hahmoja, jotka eivät osanneet huolehtia itsestään. En usko, että Tavastian lavan vastavalo peittää totuutta kauhean kauan. Nuoriso on fiksumpaa. Kyllä se tästä. :)

  2. Jussi says:

    Kiitos kommentista Pinkoblogger. Ja tuo loppu on hyvin sanottu. NYKYNUORET (äh) eivät taida pitää rappioalkoholismia enää niin ylivertaisena elämänasenteena.

    Addujen kapea lesti on noin noin 10 lenkin jälkeen muokkautunut jalkani mukaiseksi. lenkkarit tuntuvat edelleen todella hyviltä, ja nimenomaan kevyiltä.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...