Levyarvio: Pepe Willberg - Pepe & Saimaa

Ihminen on ennakkoluuloinen olento. MINÄ luulin - luettuani hehkutusjutut tästä Pepe Willbergin levystä - että kyseessä on joku Hesarin kulttuuritoimituksen päätös antaa antaituksi koettu arvonnousu menneisyydestä tutulle kehäketulle. Asiasanat "iso orkesteri" ja "vanhat ajat".

MUTTA olin väärässä. Niin kovin väärässä.

Pepe Willbergin lauluääni on pidemmän päälle raskaahko, minusta. En myöskään muista kovinkaan montaa hänen biisiään ennen tätä.

MUTTA tälle levylle en voisi kuvitella ketään toista laulajaa.

Willberg on ammattimies, ja näihin jättimäisen kokoisiin lauluihin hänen osaava ja persoonallinen tulkintansa sopii loistavasti. Levyä kuunnellessa kuulee, miten Willberg on opiskellut jokaisen raidan. Päättänyt miten tulkitsee ja toteuttanut sitten aikeensa.

Homman nimi PÄHKINÄNKUORESSA on se, että Tehareista tutun NERON Matti Mikkolan muutama vuosi sitten muutaman keikan heittänyt Saimaa-orkesteri on herätetty tätä Willbergin projektia varten uudestaan henkiin. Vai oliko se niin, että Saimaa etsi tulkitsijaa näille lauluille ja löysivät Willbergin?

Oli miten oli, näin Saimaan joskus ehkä vuonna 2008 tai 2009 Belly-baarissa, jota ei enää ole olemassa. Bändi oli huikean hieno, mutta liian pienet puitteet ja keulakuvan puute jotenkin rampauttivat esityksen. Mietin, että tämän bändin olemassaololle ei ole sopivaa kolosta Suomessa.

Nyt se on löytynyt. Matti Mikkolalla on varmasti ollut joku sapluuna mielessä tätä levyä tehdessään, mutta minun korviini tämä kuulostaa kuin joku vanha Las Vegasin viihdeorkesteri (miettikää Rat Packin/Sinatran taustalta löytyvä yhtye) olisi löytänyt Tasavallan Presidentin ja Jethro Tullin levyt.

Heti ensimmäinen biisi Leikitään näyttää, ettei tässä leikitä. Tämä ei ole lasten tai pikkutekijöiden musiikkia. Willbergin laulusuorituksen jälkeen Saimaa saa soittaa monta minuuttia ison sydämensä kyllyydestä, kunnes kello näyttää kolmea sekuntia vaille kahdeksan minuuttia.

Levyllä on myös muutama lyhyempi ja reippaampi poppis - tosin saimaamaisesti sovitettuna - mutta kyllä se varsinainen luuydin ja pihvi ja mikämuuolennaisuudenvertauskuva tällä levyllä ovat nuo pitkät biisit.

Esimerkiksi Ajan sisällä. En tiedä kuka nämä sanoitukset on kirjoittanut, mutta tässä Asa kohtaa vanhat iskelmämestarit. "Jonakin päivänä minusta ehti tulla nuori koivunlehti". AJAN SISÄLLÄ! Kelatkaa!



Tuli mieleen Kentin kauniin kyynisestä La Belle Epoque -sanoituksesta, että tämä musiikki kuulostaa aivan siltä ettei se voisi olla tästä ajasta peräisin. Pepe & Saimaan musiikki on niin puhdassydämistä että se kuuluu johonkin kauniimpaan aikaan, jossa ihmiset uskoivat sokeasti tulevaisuuteen.

Tämä musiikki asettaa asiat erilaisiin mittasuhteisiin ja uuteen valoon. Kuinka paljon POKKAA vaatii tehdä tällainen levy? Mitä Pepe Willberg ajattelee? Unohdettu sankari, JÄRJETÖN ja HULLU paketti jotain, minkä ei voinut uskoa olevan olemassa vuonna 2014.

Siis okei. Jari Sillanpää osaa vetää uskottavasti Gangnam Stylen, mutta Pepe Willberg nousee uransa taiteelliseen huippuun 30 vuotta kuumimman hetkensä jälkeen! KUKA ON KUNINGAS?

Huomaan kiihtyväni, enkä edes ole vielä maistanut punaviiniä, jonka kanssa aion nauttia tästä levystä koko tämän illan.

Ajatukseni ovat hajallaan. Yritän kiteyttää. Ensimmäistä Pepe & Saimaa -kuuntelukertaa ei saa koskaan takaisin. En tiedä tulenko kuuntelemaan tätä levyä koko vuoden vai unohdanko sen pian, mutta ensiläpikuuntelu tänään aamulla oli unohtumaton.

Levy, jota ei voi verrata mihinkään toiseen. Kuunnelkaa nyt ihmeessä.



This entry was posted in ,,,. Bookmark the permalink.

5 Responses to Levyarvio: Pepe Willberg - Pepe & Saimaa

  1. Anonyymi says:

    Minulla ensiläpikuuntelu menossa nyt keskiyöllä. Kiitoksia haltioituneesta ja asiantuntevasta levyarviosta. Allekirjoitan näkemyksesi täysin. Biisit "Lyhyenä hetkenä" ja "Tällä kadulla" olivat tarjolla Spotifyssa jo aiemmin ja ne kolahtivat ensi kuulemalla. Niinpä menin perjantaina heti ostamaan levyä. Täällä Oulussa levy oli myyty loppuun kaikista liikkeistä julkaisupäivänä! Niinpä kuuntelen levyä Spotifysta. Ja nyt kun ensikuuntelu on menossa ja viimeinen biisi "Elämän seppeleet" loppumaisillaan, en "Oulun loppuunmyyntiä" ihmettele: tämä levy mykistää! Kaikki biisit kuulostavat loistavilta ja sanoitukset koskettavat aidosti! Huikeaa!!!

  2. Jussi says:

    Hienoa kuulla anonyymi! Pitää itsekin laittaa taas soimaan, ja hommata ihan tukimielessä vinyylinä tämä. Sopii tämän levyn formaatiksi hyvin.

  3. Anonyymi says:

    Hei Jussi, olisi mielenkiintoista tietää miten kävi - jäivätkö kuuntelukerrat pariin, vai vieläkö levy putoaa? Me ostimme miehen kanssa levyn heti ilmestymispäivänä, ja sitä on kuunneltu tosi paljon. Viimeksi eilen autoa ajaessani mietin kyyneleet silmissä miten hieno joku biisi voikaan olla. Ajan sisällä on muodostunut omaksi suosikikseni, ja sen sanoittaja Timo Kiiskinen ansaitsee erityismaininnan. Hänen käsialaansa ovat myös levyn muut, myös "mainstreamimmät" sanoitukset (ainoastaan Sinä lupasit ja Uneton ovat Johanna Vuoksenmaan sanoituksia). Ajan sisällä on biisi joka ei aivan ensimmäisellä kerralla noussut levyn hyvästä kokonaisuudesta erityisesti esiin, mutta kuulostaa aina hiukan paremmalta jokaisella kerralla...
    Mitä Jussi sanoo nyt, kun yllä olevasta kirjoituksestasi on 1½ kk aikaa?
    Hyvää kesää toivottelee Minna (en halunnut tästä koneelta kirjautua, mutta haluan esiintyä nimelläni)

  4. Jussi says:

    Minna! Kiitos kommentista. On kyllä tullut kuunneltua, mutta vinyyliversio oli hetken loppu joten sitä en ole vielä kerennyt ostaa. Jahka sen saan, lisääntyvät kuuntelut varmaan entisestään, kun sitä on niin tunnelmallista räplätä soimaan. Eli on jäänyt kuunteluun.

    Ajan sisällä taitaa olla myös oma suosikkini.

  5. Nyyperi says:

    Tää oli levylistalta ehkä se levy joka aiheutti eniten "onks pakko jos ei taho" -fiilistä ja laitoinkin sen soimaan taustalle kun 8v:n kanssa aloitettiin lautapelimaratoni. Ja sulle tuskin yllätyksenä tulee, että Pepe ei mun suosikkilistalle ihan varsinaisesti ole kuulunut. Aamu soi päässä tasaiseen tahtiin ja sekin luultavasti siksi, että tyttären nimi on Aamu :D

    Mutta tähän levyyn. Eka biisi jo vähän hätkäytti. Oho, mitäs tää onkaan? En usko, että tämä levy tulee mun kuunteluuni jäämään, mutta positiivinen yllätys tämä oli kyllä eikä missään nimessä huono ollut. Tämä itseasiassa voisi toimia tietynlaisessa tilanteessa livenä erittäinkin hyvin. Suosikkibiisiksi nousi Tällä kadulla.

    8v ei lämmennyt...

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...