Levyarvio: Sia - 1000 Forms of Fear

Sia Furler eli Sia. SIANTAPPOASE. Freestyle.

Sia on säveltänyt helkkaristi biisejä muille, laulanut (ja säveltänyt) unohtumattomasti David Guettan Titaniumin megahitiksi, mutta myös julkaissut muutaman soololevyn. Erityisesti hänen aiemmasta tuotannostaan rakastan Breathe Me -biisiä, joka herkistää aina.

Nyt taitaa kuitenkin olla aina, että Siasta tulee myös soolona megatähti. Elastic Heart ja varsinkin Chandelier ovat nimittäin sen kokoisia hittejä, että Sia voi halutessaan paistatella myös omalla naamallaan tähteyden shampanjasateessa.

1000 Forms of Fear on samaan aikaan mahtava ja vaillinainen levy.

Mahtava se on sikäli, että Sia osaa kirjoittaa aivan julmetunsaatanantajuttoman kovia pop-LEKOJA, ja laulaa ne jumalaisen kauniisti hyvin tunnistettavalla äänellään. Ei voi paljoa enempää vaatia, eihän?



Samaan aikaan en oikein tiedä kuka Sia on, enkä henkilökohtaisen oloisista teksteistä huolimatta saa hänestä otetta. Pop-KYNÄILIJÄNÄ hän työstää julmetun takuuvarmaa hittiä toisensa perään, mutta levy ei tunnu kokonaisuudelta.

Ja nyt joku älähtää etteivät LEVYT enää kiinnosta ketään. Mutta kun olen viime päivät kuunnellut David Bowien Ziggy Stardust -levyä ja Bob Dylanin Slow Train Comingia ja Ed Sheeranin X:ää jotka OVAT kokonaisia levyjä, niin Sian tuhat pelon ilmenemismuotoa eivät vain kouraise niin syvältä.

MUTTA jos odotat levyltä koskettavia ja ISOJA balladeja ja hienoa sävellystyötä, tämä voi hyvinkin olla paras levy mitä on aikoihin julkaistu. Minulle se ei ihan riitä.

Oikeasti tässä ei silti ole yhtään huonoa biisiä. Huippukohtia jos lähtee metsästämään, niin Chandelier, Straigth for the Knife, Free the Animal ja Dressed in Black aiheuttavat kaikki aitoja #KYLMIKSET-reaktioita.



This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

2 Responses to Levyarvio: Sia - 1000 Forms of Fear

  1. Rakastan, rakastan, rakastan biisiä Chandelier. Muita en ole levyltä kuullut. Vielä. Ääni hänellä on vain aivan uskomaton, ei kellään ole samanlaista. Tykkään monesta biisistä, jossa hän on mukana (esim. juuri Titanium ja vaikka Wild Ones). Enkä melkein voi uskoa, että hän lähestyy neljääkymppiä.

    Kaivoin taannoin häneltä live -esiintymisiä YouTuben syövereistä, mutta tehtävä osoittautui aika vaikeaksi. Ilmeisesti Sia ei tykkää, että kasvot näkyvät kun hän laulaa. Ellenissä oli vieraana laulamassa juurikin tuon Chandelier -biisin, mutta kasvot seinää vasten, nurkassa. Videon tyttö hoiti esiintymisen tanssin muodossa, videon tapaan. Mutta olipas loistokas live -veto. Se ääni!

    Aika kiehtova Sia on. Muistan jokunen vuosi sitten, että puhuttiin hänen jättävän soolojutut kokonaan tekemättä, vai olisiko ollut jopa kokonaan jättäytyvän musiikin parista pois. Onneksi tuota ei kuitenkaan tapahtunut. Ilmeisen julkisuuskammoinen on, kun ei noilla featuring -videoillakaan ole näkyvissä koskaan. Olisin itse samanlainen. ;)

  2. Jussi says:

    Bobby Jean! Tätä en tiennytkään Sia:sta. Tai kaikesta on pääteltävissä ettei hän ole mikään vagina esiin Miley Cyrus -henkinen hahmo, mutta että kasvojen näyttäminen on hänelle noin vaikeata?

    Tietojasii tukevat nuo levyn kannet. Kansikuvassakin näkyy vain nuo Sia-hiukset, ja sitten sisäkansissa erinäköisille ihmisille on laitettu tuo samanlainen peruukki päähän. Itse artistia ei näy.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...