Arvio: House of Cards, 4. kausi



HOKKI! HOKKI!

Netflixin lippulaivan uusi kausi julkaistiin muutama viikko sitten. Jos olisin ahkerampi ja klikkiahneempi bloggaaja, olisin bingettänyt koko kauden samana päivänä, ja kirjoittanut mielipiteitä janoaville arvion.

Mutta en tehnyt niin, vaan naatiskelin kauden puolison kanssa kahden jakson annoksina, ja palaan siksi asiaan vasta nyt, kun puolet maapallon populaatiosta on jo kauden nähnyt.

Ehkä myöhäinen ajankohta antaa mahdollisuuden spoilailuun, joten tietäkää, että TÄMÄ ARVIO SISÄLTÄÄ KEVYITÄ SPOILEREITA, EI KUITENKAAN MITÄÄN AVAINTAPAHTUMIA. Tuo ihan vain disclaimeria, jos vahingossa livautan jotain.

Mutta olihan kausi! En ole tainnut aiempia kausia jostain syystä arvostella, mutta ensimmäinen oli loistava, toinen oli hullu ja jännittävä, mutta meni ehkä vähän överiksi. Kolmas oli selvä vastareaktio edelliseen; pohdiskelevampi, hahmoja (STAMPER!) syventävä ja poliittisia käänteitä juonessa painottava. Mielestäni se oli toimiva ratkaisu, koska ei Frank olisi voinut jatkaa kakkoskauden meiningeissä kovin kauaa.

Neloskausi on HoC-taulukossa yhdistelmä 1. ja 3. kautta. Se tasapainottelee hienosti poliittista kommentaaria (Syyrian tilanne, viranomaisten internetseuranta, Venäjä, USA:n aselait, some-kampanjointi) ja toiminnallisempia juonenkäänteitä (ei niistä tässä sen enempää). Toisaalta se myös jatkaa päähenkilöiden syventämistä. Frankin ja Clairen ainutlaatuinen suhde, toisaalta Frankin harvat ystävyyssuhteet, Stamperin mielipuolisuus ja republikaaniehdokkaan avioelämä ovat kaikki äärimielenkiintoisia lankoja.

Kauden alkaessa netissä pyöri taas uutisjuttuja siitä, miten Netflix on käyttänyt käyttäjädataa neljättä kautta suunnitellessaan. Tämä on osin vanha juttu, sillä käsittääkseni kun Netflix päätti aikoinaan tehdä vanhasta brittisarjasta uusintaversion, se nimenomaan keräsi paljon käyttäjädataa. Mutta varmasti koko ajan muutenkin, kun sitä dataa kerran on tarjolla.

Olisiko ollut Hesarissa juttu, jossa "big datan" osuutta hieman liioiteltiin. Ei big data voi kirjoittaa käsikirjoitusta tai ohjata kohtausta, mutta käsikirjoittajat ja ohjaajat voivat tutustua hyvin jäsenneltyyn dataan ja oppia.

Joka tapauksessa neloskautta katsellessa tuli välillä mieleen, että homma on vedetty jopa liian varman päälle. Siinä oli niin paljon kaikkea! Ei mitään vähäeleistä tyylikkyyttä, vaan rytinää saatana! Luoteja, seksiä, petoksia, kuolemaa! Onneksi jo mainitsemani henkilöiden väliset suhteet ja poliittiset aiheet saivat myös tilaa.

Käsikirjoituksen dynamiikka oli myös sellainen, että 13. eli viimeisen jakson lähestyessä tajusi piinaavan selvästi, että käynnissä olevia tapahtumia ei saada käsiteltyä. Tavallaan käsikirjoittajat eivät olleet valinneet draaman kaareksi sitä ilmiselvintä eli presidentinvaalia, vaan Frankin ja Clairen väliset ongelmat, niiden ratkaisemisen ja sitä seuranneen uuden päättäväisyyden/moraalittomuuden.

Jaksojen lopuissa ei juuri ole cliffhangereitä, mikä johtuu varmaankin siitä, että seuraava jakso on heti katsottavissa. Kauden loppuun tällainen kuitenkin tavallaan rakennettiin, millä halutaan varmaankin varmistaa, että ihmiset palaisivat ensi vuonna (?) viidennen kauden pariin.

Toivon, ettei HoC:ia pitkitetä turhaan, mutta vielä tässä vaiheessa hahmoissa ja käsikirjoituksessa on helposti puhtia jatkoon.

Ja Neve Campbell on muuten todella kova roolissaan, ja myös järkyttävän kuuma.

This entry was posted in ,,,. Bookmark the permalink.

2 Responses to Arvio: House of Cards, 4. kausi

  1. OMFG, viimeinkin joku puhuu uudesta HoC-kaudesta! Itse kun bingetin sen kolmessa pvässä ilmestymisen jälkeen ja tokana päivänä olin siinä kohtaa, jossa tapahtui se yksi kauden isoimmista asioista. Se tuli niin puskista, että suutuin. Koira katsoi ihmeissään, että mitä toi huutaa. (Hankala ilmaista järkytystä, kun ei spoilaamisen pelossa voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä.)

    Omasta mielestäni kolmas kausi oli hyvä, sitten tulee ykkönen tai nelonen. Kakkosesta en tykännyt. Stamper menee jotenkin överiksi tai siinä on jotain todella psykoottisen vastenmielistä. Victor Petrov-hahmo on loistava :D

    Meechum on symppis.

  2. Jussi says:

    Joo siis Meechum on puhdasta kultaa. Stamperista on kasvamassa melkein Heisenberg-tasoinen hahmo, paitsi että hän ei ole yhtään miellyttävä, kiintynyt Frankiin vain.

    Mielenkiintoista että kolmonen on jonkun mielestä paras. Onhan se laadukas, mutta jotenkin niin erilainen kuin muut. Kakkonen ehkä minustakin heikoin lopulta.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...