Kiinnostuin muistiaiheesta tarkemmin kun tein viime kesänä Mikon kanssa Festarikesä 2018 -podcastia. Olen ymmärtänyt ja tiennyt muistin ailahtelevaisuudesta välineenä, mutta tuli halu lukea vielä tarkemmin siitä, miten muisti oikeastaan toimii.
Lyhyt googlaus osoitti tämän teoksen vahvasti suositelluksi, joten valitsin sen. Tohtori Julia Shaw'n kirja ei ole kova tieteellinen julkaisu, vaan asiat on sulateltu suht helposti luettavaan muotoon. Mitään mutu-tuntumia Shaw ei silti käsittele, lähdeluettelo on pitkä ja kattava lista muistitutkimusta ympäri maailmaa.
Raflaavan kirjasta tekee nimi ja pääväittämä. Muisti on monella tapaa paskempi väline kuin ymmärrämme. Ensinnäkin on tutkittu, että ihmisillä on ylioptimistinen käsitys omasta muistista. Oikeasti muistamme asioista huonommin kuin luulemme. Eli vaikka itsekin välillä havahdun ymmärtämään, että muistoni jostain asiasta ovat hajanaisia, muistini saattaa olla täysin pielessä myös varmoina pitämieni muistojen kohdalla.
Vuosia sitten Fok_It-sarjakuvassa oli osuva strippi kahdesta ÄIJÄSTÄ jotka muistelivat festariesiintyjiä eri vuosilta. Ikävä kyllä tunnistin itseni. "Oliko se ysiseiska Provinssi vai ysikasi Ruissi kun...". Tällainen muistiTURINA on vain jäävuoren huippu, Shaw esittelee lukuisia muitakin "memory biaseja".
Yksi mielenkiintoisimmista on "memory bump", mikä tarkoittaa sitä, että teini-iältä ja varhaisaikuisuudesta jää ihmisen aivoihin keskimäärin enemmän muistoja kuin muilta ikäkausilta. Koska ko. ajalta on helppo muistaa useita kirkkaita ja yksityiskohtaisia muistoja, ne tuntuvat tapahtuneen "vasta äsken", mikä siis selittää sen, miksi nyt 39-vuotiaana tuntuu että olin vasta 19-vuotias.
Muistot voivat myös olla joko kokonaan tai osin valheellisia. Mielenkiintoista on esimerkki, jossa tohtori Shaw demonstroi, miten koehenkilöille voidaan luoda valemuistoja. Eikä vain herkkäuskoisille idiooteille, vaan muistaakseni 65% kaikista kokeisiin osallistuneista kehitti valemuiston kun heitä manipuloitiin sopivasti.
Valemuistojen syntyä edesauttaa ihmisaivojen taipuvuus. Aivot soveltavat ja yhdistelevät tietoa tehokkaasti, mistä sivutuotteena muistot saattavat joskus yhdistyä tai muuttua. Sen sijaan "repressed memoryt" eli traumojen seurauksena piiloon painetut muistot Shaw tyrmää tutkimusaineistoon vedoten. Mielenkiintoinen osio sekin.
Kylmääviä käytännön esimerkkejä löytyy esimerkiksi oikeusjärjestelmästä. USA:ssa Shaw on toiminut eri oikeusasteiden asiantuntijana, ja hän kiinnittää huomiota siihen, miten valheellisia varmaltakin tuntuvat todistukset voivat olla, ja korostaa muiden todisteiden tärkeyttä.
Muisti on mielenkiintoinen värkki, tämä kirja siitä viihdyttävä esitys.
