Otsikko sisältää väitteen. Koska tämä blogi on mediana sosiaalinen, olisin kiitollinen jos kommentoisit, mikä muka VOI olla pelottavampi satui kuin Piilomaan Pikku Aasi.

Pitkään luulin, että olin kuvitellut koko Pikku Aasin, kun kukaan ei sitä tuntunut muistavan. Oikeastaan painajaisteni lähde oli 1980-luvulla Pikku Kakkosessa nähty tv-versio, joka perustui samoihin Maija Karman kuvituksiin, joita tässä Lea Pennasin kirjassakin nähdään.

Pelkäsin pääpahista, Velho Muuli Mukkelis Kadehtijaa, niin järkyttävän paljon, että näin hänet painajaisissani vielä pitkään sen jälkeen kun olin lopettanut Pikku Kakkosen katselemisen.

Totta kai tämä piti myöhemmin hyödyntää pelkojen voittamisena, ja annoinkin Legacy Tattoon Jussi Kokkarisen tatuoida Muuli Mukkeliksen olkapäähäni. Tässä heti tatuoimisen jälkeen otettu kuva joka on hämmentävän epätarkka ja jossa näkyy hämmentävän iso maha. Ennen juoksuaikoja oli tämä!

Kirja oli pitkään loppuun pöllitty kirjastoista, ja painokset oli myyty loppuun, joten en päässyt lukemaan sitä uudestaan. Viime syksynä ilahduin, kun huomasin että kirjakauppoihin oli saapunut uusi painos. Pakko-ostos!

Kesti kuitenkin tammikuuhun asti ennen kuin uskalsin alkaa lukea tätä kirjaa tytärpuolelleni (5v) tai edes itselleni. Ihmiset pelkäävät erilaisia asioita, ja uskalsin arvata ettei tämä aiheuttaisi tytärpuolelleni painajaisia. Päinvastoin, hän itse innostui tarinasta.



Mutta hemmetti miten hieno kirja tämä on! Lea Pennanen on kirjoittanut Pikku Aasin tarinaan varsin ohuelti peiteltyjä analogioita ihmisten maailmaan. Muuli Mukkelis ja pahansuovat kettunsa tekevät aasien, koirien ja kissojen onnellisesta Piilomaasta flegmaattisen ja tahdottoman syöttämällä heille väsyttävää jäätelöä ja mehua.

Muuli Mukkelis haluaa vain kuulla kitaransoittoa. Hänen kansalaistensa on suotavaa vain maata kotona vatsa täynnä hänen pakkosyöttämäänsä jäätelöä. Olenko nyt väärässä, vai kritisoidaanko tässä sosialismia?

Piilomaan Pikku Aasi kohtaa aasiruhtinasta pelastaessaan varsin psykedeelisiä paikkoja. Edelleenkin tulee jokseenkin hyytävä olo kun PIkku Aasi eksyy Peilivuorelle, jossa hänet ottaa vastaan velho Kuva Kuva.

Mehulaakso. Peilivuori. Ruusulinna jossa kaikki on ylösalaisin. Kitaraa maanisesti soittava musta muuli.

Tämä kirja kannattaa lukea, vaikkei olisi lasta jolle lukea se. Ihan oikeasti. Ja jos ei jaksa lukea, niin noista Maija Karman (niin, se bändi on tietysti nimetty tummasävyisiä piirroksia tehneen kuvittajan mukaan) kuvituksista saa yllin kyllin materiaalia pahoihin uniinsa.

Ja sitten: Jonkun Svart Recordsin psykedeelisen rock-artistin (SAMMAL, PUHUN TEILLE) pitäisi tehdä tästä kirjasta TEEMALEVY! Tarvitsen painajaisiini soundtrackin.


Kysyn vielä uudestaan: Mikä lastenkirja VOI olla pelottavampi kuin tämä?

Niin se mieli muuttuu. Vielä vähän aikaa sitten olin että "nevö bänditatuointeja NEVÖ EVÖ!" (suomeksi siis olin miettinyt etten pysty ottamaan kun en ollut NIIN varma mistään bändistä).

Sitten näin teini-iän megasuosikkini Deftonesin - joka toki levyilläkin on ollut koko ajan kovassa vedssa - livenä Circuksessa ja oli pakko hakea White Pony -tatska. Tämä oli siis about seuraavalla viikolla tuosta keikasta.

Kuvan pari kuukautta vanhasta Deftones-tatuoinnista näet tässä.

NOH, sain entisestä duunipaikasta läksiäislahjaksi tatuointilahjakortin Legacy Tattoohon, jossa melkein kaikki muutkin kuvani on otettu, joten aivot rupesivat raksuttamaan seuraavaa mahdollista kuvaa.

Wish You Were Here on MELKEIN paras Pink Floydin levy, ja Shine On You Crazy Diamond kenties paras biisi. Se on sitäpaitsi niin hieno lause (ja hienolle hullulle Syd Barrettille omistettu), että päätin sisällyttää sen positiivisen sanoman tähän kuvaan.

Googlailin aiheesta tehtyjä tatuointeja ja AVOT. Idea oli kirkastunut. Sitten vaan Walk In Fridayna Legacyn ovesta sisään ja idea siirtyy ihoon - ei mitään varauksia, suoraan tuleen vain! Kuvan viisi tuntia vanhasta tatuoinnista näet tässä.



Miami Ink on tavallaan pilannut tatuoinnit. Niissä on toki usein joku tarina, ja se on hieno asia, mutta Miami Inkin jälkeen tuntuu että ihmisillä on joku tarve tulla sinne tuoliin tilittämään jotain "my grandfather was in Vietnam and he gave me a rose so I want rose tattoo" -balladia. Minun mielestäni on pääasia, että siitä tulee hyvä fiilis! Vaikka toki itsellänikin on yksi erittäin henkilökohtaisen tarinan sisältävä tatuointi, mutta myös hyvän fiiliksen kauniita kuvia.

Olen puhunut.

Come on you raver you seer of vision
Come on you painter
You piper you prisoner and shine.