Seuraava teksti on omaa pohdintaani, eikä edusta työnantajani kantoja tai mielipiteitä.
En yleensä tässä blogissa puutu
työasioihini, mutta tämä asia on vaivannut mieltäni niin pitkään,
että on välttämätöntä kirjoittaa aiheesta jotakin, koska se loukkaa ammattiylpeyttäni.
Päivisin, silloin kun en kirjoita tätä
blogia, toimin hittiradiokanava Voicen musiikkipäällikkönä. Olen
lopen kyllästynyt yksiulotteiseen keskusteluun soittolistoista
ihmisten kanssa, jotka eivät edes kuuntele radiota, mutta yhteen
epäkohtaan minun on pakko puuttua: Tasaisin väliajoin törmään
väitteeseen, että isojen radiokanavien soittolistoista määräävät
isot levy-yhtiöt, jotka ostavat julkaisemansa biisit soimaan kovalla
rotaatiolla. Eli toisinsanoen lahjovat.
Tähän väitteeseen törmää etenkin
internetissä, jossa besserwisserit esittävät sen joko yleisenä
totuutena tai paikallisen rock-klubin portsarilta kuultuna varmana
tietona. Erityisen usein olen törmännyt siihen musiikkialan
ammattilaisista ja ”ammattilaisista” koostuvassa Facebookin Kuka
Mitä Häh? -ryhmässä, joka kantaa myös hyvin ansaittua
lempinimeä Itkumuuri.
Väitteelle ei tietenkään koskaan ole
esittää mitään todisteita, mutta eihän se haittaa! Kun serkun
tuore hevibändi Black Pultsars ei saman tien pätkähtänyt
voimasoittoon, ei kyse VOI olla muusta kuin salaliitosta! Niillä oli
viime keikalla ihan sairaan kova meininki!
Asiaan:
Tärkein syy siihen, etteivät
levy-yhtiöt lahjo radiokanavia on tietenkin se, että se on
moraalitonta ja laitonta (journalistista sisältöä ei saa myydä,
ja musiikkivalinnat lasketaan journalistisiksi sisällöiksi).
Kerronpa teille myös, miksei se olisi edes taloudellisesti järkevää
tai mahdollista. Vaikka levy-yhtiöt tarjoaisivat
soittolistalahjuksia, ei niiden vastaanottamisessa olisi yksityisille
radioille mitään järkeä. Levy-yhtiöillä ei ole siihen tarpeeksi
rahaa! Meille on paljon tärkeämpää saada paljon kuulijoita, koska sitä kautta saamme mainosrahaa.
Syy tähän on yksityisen radion
matematiikka: Liiketoiminnan tarkoituksena on myydä mainontaa eri
muodoissa. Mainontaa myydään kohderyhmälle, jota yritetään
kasvattaa mahdollisimman suureksi. Kuulijamäärää kasvatetaan
tarjoamalla ohjelmasisältöjä ja musiikkia, joita ihmiset haluavat
kuulla.
Siksi soittolistat rakennetaan sitä
silmälläpitäen, että kanavalla kuultava musiikki olisi parasta
juuri sillä hetkellä. Toki toimintaa ohjaa myös ennalta sovittu
musiikillinen linja.
MUTTA jos leikimme ajatusleikkiä, jossa ottaisimme soittoon levy-yhtiöiden
”määräämiä” biisejä, emme enää kuuntelisi kuulijaa. Tämä
johtaisi väistämättä pieneneviin kuulijamääriin ja sitä kautta
pieneneviin mainostuloihin, mikä taas johtaisi siihen, että
radiokanava lakkaisi olemasta.
Levy-yhtiöt kyllä mainostavat
radioissa, mutta aika vähän. Vuosittaisista mainostuloista tuo
määrä on varmaankin alle prosentin luokkaa. Tarkkaa lukua en
tiedä, enkä kertoisi vaikka tietäisin, mutta arviolta kuitenkin
noin. Soittolistauspäätöksiä tehtäessä emme tiedä mille levyille ollaan ostamassa mainoskampanjoita, emmekä myöskään siitä välitä. Levy-yhtiöt ostavat kamppiksia myös sellaisille artisteille joiden biisit eivät ko. kanavalla soi. Eli siis vielä kerran: Koko lahjusväite on paitsi täysin
perätön, myös järjetön!
”Ainoastaan isojen levy-yhtiöiden julkaisemat biisit pääsevät soittolistalle”
Siinä toinen väite johon törmään
jatkuvasti. Kyllä, prosentuaalisesti kolmen ison (Warner,
EMI/Universal, Sony) julkaisema musiikki vie ison siivun radion ajasta.
Mutta oikeasti sillä julkaisijalla ei ole mitään väliä.
Musiikilla on. Usko kun sanon. Suomessa indie-levy-yhtiöt ovat kuitenkin
keskittyneet lähinnä niche-musiikin julkaisemiseen ja tuottamiseen,
mikä onkin hyvä asia, sillä näissä asioissa majorit ovat
valitettavan kankeita.
Niin usein on tässäkin blogissa hehkutettu
Svartin loistavaa työtä, ja lukuisista esimerkeistä voidaan
mainita vaikkapa Soliti ja Monsp, jotka menestyvät hienosti
valitsemallaan tiellä. Ei voi kuitenkaan olla ITSE TARKOITUS, että myös indie-levy-yhtiöiden julkaisemaa musiikkia pitäisi soittaa radiossa - vain siksi että julkaisija ei ole mikään kolmesta suuresta. Ei tämä mikään suunnitelmatalous ole! Soitamme parhaita biisejä, ihan sama kuka ne on julkaissut.
Kuitenkin, jos julkaisee
englanninkielistä shoegazing-rokkia, on ihan turha vikistä että
miksi Voice ei soita. Ei shoegazingin paikka ole hittiradiokanavalla.
Miksi? Koska jättimäinen valtaosa ihmisistä ei tykkää
shoegazingista. TOKIKAAN genre sinänsä ei ole este, jos sieltä tulisi
yhtäkkiä joku valtava crossover-hittibiisi. Shoegazing-hitti. Oudompaakin on tapahtunut.
Jos indie-levy-yhtiö julkaisee
pop-musiikkia, se on samalla viivalla majoreiden kanssa. Esimerkkinä
vaikkapa Kari Hynnisen Suomen Musiikki tai Poets of the Fallin tai
Apulannan kaltaiset itsejulkaisijat. Ja JVG:hän oli alun perin
Monspilla kun heistä tuli Häissä-biisin myötä radioiden
tehosoitosta nauttiva artisti. Nykyään he levyttävät Warnerille - varmaankin, koska kokivat että sieltä saatu sopimus oli taloudellisesti kannattava.
Sitten on otettava huomioon myös se,
että isot levy-yhtiöt eivät ole isoja sattumalta. He osaavat
hommansa! Heillä on taitavat a&r:t (ainakin yleensä) ja
taitavat promoottorit (ainakin yleensä). He tietävät millainen musiikki toimii
radiossa, mistä kansa tykkää ja pyrkivät toimimaan sen mukaan.
Siitä, miksi radiossa soi ”aina
samat biisit”, on Antti Granlund kirjoittanut paremmin ja laajemmin
jo aiemmin mainitussa blogissaan, mutta sanon tämän verran: Parhaat
biisit soivat usein, koska ihmiset haluavat kuulla ne usein. Tämä
on tutkittu fakta.
Kiitos että sain avautua.
Ja vielä kerran: Nämä kannat ovat
minun, Jussi Matias Mäntysaaren, eivätkä ne edusta SBS Discovery
Radion mahdollisia kantoja asiaan. En ole haastatellut tätä varten
muita musiikkipäälliköitä, enkä näinollen puhu myöskään heidän
puolestaan.
