Also Sprach Jussi - eli ajatuksia vähän kaikesta

Rakastan syyssoittolistojen tekoa. Kuuntelen niitä ympäri vuoden, mutta näinä viimeisinä edes jotenkin kesäisinä päivinä nousee vastustamaton halu varautua pimenevään vuodenaikaan.

Tarvitaan siis balladeja, herkistelyä, tunnelmointia, surullista musiikkia joka joko aiheuttaa tai vahvistaa haikeankaunista syysfiilistä.

Ensimmäiset syyssoittolistani poltin aikoinaan cd-levyille. Annoin kokoelmille kornihkon nimen "Dark Nights, Darker Days". Nykyään ne kulkevat Syksymusaa-nimellä.

Tämän hienosti aihepiiriä visuaalisesti rikastavan kuvan otin viime syksynä Uudenkaupungin saaristosta kun oltiin ystävien kanssa ÄIJIEN mökkireissulla.

Ennen tämän vuoden listan julkistamista pari käytännön asiaa: Minun soittolistojani Spotifyssä kannattaa kuunnella shufflella. En halua miettiä niihin järjestystä, koska kuuntelen niitä vuoden mittaan niin usein, että kyllästyisin siihen järjestykseen.

Tämän vuoden listalle ei ole mitään teemaa - siis syksyn lisäksi. Yritin etsiä mukaan uutta ja vanhaa, suomalaista ja ULKOLAISTA. Vittuako minä tätä analysoin: Pistäkää VILLA_SUKAT jalkaan (Jippuakin on mukana), ottakaa teetä tai punaviiniä mukiin (emalinen, romanttisesti) ja lista soimaan. Ja muista tilata se Spotikasta ettei huku.

Vuoden 2011 lista täällä. Vuoden 2012 lista täällä. Vuoden 2013 lista täällä. 

Eva ja Manu jotenkin onnistuivat ärsyttämään minua debyyttilevynsä aikaan. Travellaajapariskunta oli Euroopassa viinitilalla siivoillessaan säveltänyt söpöjä leirinuotiolauluja ja sitten ne päätettiin julkaista.

No, tämä on oma karrikoitu muistoni levystä ja sen tulokulmasta, mutta en joka tapauksessa pitänyt sitä juuri minään.

Siksi olinkin yllättänyt miten freesiltä ennakkoon kuultu sinkku Cinnamon Hearts kuulosti. En voinut muuta kuin myöntää, että biisi on tarttuva ja hauska pop-biisi.

Cinnamon Hearts kuitenkin kertoo samannimisestä levystä aika huonosti. Nimibiisi on sinkkupotentiaalistaan tietoinen ja hitikäs veto, joka Robin Schulzin remiksaamana saattaisi juhlia Benelux-maiden ja Ranskan radiolistoilla.

Yllätys olikin suuri, kun pyöräytin koko levyn ensimmäistä kertaa läpi. Tämähän menee ihon alle!

Heti eka biisi Empty on mahtavan pahaenteinen ja hienosti tuotettu biisi, josta oikein hyvällä mielikuvituksella voisi löytää jopa Blonde Redheadia. Ja kas, Tuomo Prättälä on toiminut tuottajana Evan ja Manun kanssa. Osalla biiseistä voikin kuulla Tuomon New Mystiquen härö-Timberlakea, mutta esimerkiksi Emptyllä liikutaan enemmänkin Brooklynissä.

Silloin kun Eva ja Manu söpöilevät, he ovat minun näkökulmastani huonoimmillaan, mutta esimerkiksi Emptyn, Papin ja There Is Nobody Like Youn surumielisyydelle duettolaulu antaa paljon lisää.

On mahtavaa päästä tarkastamaan näkemyksiään! Eli toisinsanoen muuttamaan mieltään jostain bändistä.

Lopulta sävellykset voisivat olla vahvempia - huippukohtien väliin jää tilaa. Tai ehkä tunnistettava duettolaulutyyli tekee joistain biiseistä hieman liikaa toistensa kaltaisia (toisinsanoen en seitsemän kuuntelun jälkeenkään muista niitä). Mutta tuotannon onnistuminen koko levyllä, ja surumielisempien biisien huiput tekevät tästä harvinaisen onnistumisen suomalaisessa mitäikinämusaatämäonkaan. Ruotsalaista indietä, sitä se on. Tai voisi tämä tulla Ranskastakin. Mutta Manu taitaa olla ranskalainen?

Työkaverini meinasi muuten ostaa Evalta pianon, mutta se oli mennyt jo. Harmi.

No nyt loppui asia. Anna tämän levyn yllättää sinut. Syysmusiikkia, jos joku. Seuraavalla kerralla toivoisin vielä suurempia riskinottoja, hurjempaa heittäytymistä ja lisää Evan alarekisterin laulua.