No huh huh. Toivottavasti pääsen yllättämään mahdollisimman monet ns. takavasemmalta esittelemällä helvetin hienon kotimaisen indierock-tulokkaan.

Bändi on nimeltään Rex Willer. Kyllä, he liittyvät hassuttelunimien trendikkääseen litaniaan Joy Orbisonin, Hannulelaurin, Tapani Ganjan (joka tosin räppäsi (kehnosti) tuolla nimellä jo 10 vuotta sitten) ja keiden kaikkien muiden kaartiin. Mitään musiikillista yhteyttä bändillä ei sitten edellä mainittuihin olekaan.

Julkaisivat ep:n vuonna 2009 - se meni minulta täysin ohi, vaikka se voitti Soundin Kuukauden demo -palkinnon. Ai niitä jaetaan vielä? Mutta tämä Aerodrome potkii. Tässä on samanlaista huoletonta suvereeniutta kuin Kiki Paun mestarillisessa Let's Rock -debyytissä. Samalla ollaan kuitenkin hiukan syvällisempiä ja muhkeampia. Ja jotenkin tuolta pilkistää ehtaa souliakin jostain. Se on mahtava tunne kun kritiikkiä kirjoittaessa tajuaa ettei osaa sanoin kuvailla bändin sointia. Omaperäistä se silloin on.

Olen radio-ohjelmassani soittanut No Future -biisiä, mutta myös Lose, Win Or Draw on absoluuttista mahtavuutta. Tai perkele, kyllä noista biiseistä toimii jokainen. Kuinka hienoa että Suomessa tehdään näin kovatasoista indiepoppista!

Tsekatkaa hullut, jos ette ole jo tsekanneet.


Pakko vielä perjantaikevennyksenä pistää kaikkien aikojen GREISEIN ja toimivin mash up. Varsinkin tällaiseen duunarin irtiottopäivään käsittämättömyydessään täydellinen.

Justin Bieberin Babysta ja Slipknotin Psychosocialista tulee tietenkin Psychosocial Baby.