Veronica Maggiosta on helppo pitää. Vaalea ruotsalaisnainen, joka laulaa ruotsiksi lemmenasioista ironialla ja sarkasmilla ryyditettynä.

En ole silti mitenkään innosta kirkuen kuunnellut hänen kahta ensimmäistä albumiaan. Oikeastaan olen kuunnellut niitä aika vähän. Vatten och Brödiä vähän enemmän, mut sekin on ollut vain sellaista "ihan kivaa" musiikkia.

Satan i Gatan muutti tämän. Jag Kommer -single oli mulla radio-ohjelmassani ns. "tehobiisinäkin", mut se ei ole levyllä lähellekään parhaita biisejä. Oikeastaan se edustaa enemmänkin juuri sitä söpöilyosastoa joka kahdella ekalla levyllä meni niin ohi.

Levyä on ollut mukana duunaamassa ihailemani ja blogissakin hehkuttamani Markus Krunegård, jonka vaikutuksen haluan kuulla ehkä liiankin suurena. Satan i Gatanissa (se on muuten joku Ruotsissa myytävä chilitahna, kiitos ohjelmani kuulijalle tästä tiedosta) on samanlaista pehmeää elektronista suureellisuutta kuin Krunegårdin levyissä.

Paloma Faithin osasäveltämä Välkommen in, superihq Finns det en så finns det flera ja koskettava Mit hjärta blöder ovat levyn parhaat biisit, mutta mikä tärkeintä tässä on ehtaa kokonaisuuden tuntua.  Hiukan Alla mina låtar, Inga kläder ja Sju sorger hukkuvat sellaiseksi pikkukivaksi Veronica Maggio -massaksi, mutta muuten ollaan loistavuuden lähteillä.

Kuuntele Satan i Gatania Spotikassa.

Arvosanaksi annan kahdeksan ja puoli jackrussellinterrierinkuvaa.