Vähän Flow'sta ja Jane's Addictionin kurko paluu

Jeah, olihan Flow (tosin perjantain syömättömyys ja oluen kiskonta kostautui ikävällä tavalla). Vaikka en todellakaan ole mikään indietalibaani/skenen ihminen, niin olihan tuolla taas ylivoimaisesti eniten kiinnostavia bändejä, itse asiassa lukumäärällisesti enemmän kuin Provins/Ilos/Ruississa yhteensä.

Hauskaa on ollut seurata jälleen tätä Flow-keskustelua joka SOMESSA (yöx) ja perinteisessä mediassa pyörii. Kaikilla on pakko olla mielipide siitä, onko siellä hipstereitä, ja jos on, miten ne ovat pukeutuneet ja voiko sinne mennä Leviksen 501-farkuissa ja Leijonat-paidassa ja onko se nirppanokkien juhla ja onko siellä vaan homoja ja miten kauhean kalllista siellä on kaikki. Mutta miksei kukaan puhu siitä, että siellä niin helvetisti hienoja bändejä???? No You Girls Never Know -blogin Lauri kirjoitti samasta huomiosta ansiokkaasti.

Noh, mikä oli parasta? Sanoisin, että Janelle Monáen ja James Blaken setit. Monáeta joku arvosteli "liian ulkoaopituksi", mutta kun pystyy yhdistämään soul-orkesterien klassisen osaamisen nykyaikaiseen r&b-oopperaan ja samalla hallitsemaan lavaa karismaattisten muusikoiden ympäröimänä, ei voi muuta kuin palvoa. Lopussa suoritettu yleisökäynti, jossa artisti meni maahan makaamaan keskelle ihmismerta oli huikeaa, Jackson Fiven I Want You Back -versio oli kylmät väreet nostattava. Ei noin koskematonta biisiä VOI tehdä noin hienosti!

Blaken keikan ajankohta oli täydellinen. Sunnuntain viimeinen esiintyjä, festariväsymys suurta, ulkona pimeää. Nokia Tent ei ollut aivan täynnä (Kanyen myöhästynyt setti pauhasi vielä päälavalla), mutta oli siellä onneksi melkein täyttä. Käsittämättömän hienosti kolmihenkinen bändi tulkitsee Blaken dub-soulia. Blaken levytetty tuotanto jakautuu debyyttialbumin soulahtavampiin paloihin ja ep:iden minimalistiseen dubstepiin ja tämä jako piti myös keikalla. Onneksi joku on nauhoittanut melko hyvälaatuisesti soolona kuullun uuden biisin. Lupasipa tulla klubikeikalle, jonne on pakko päästä.







Muita huippukohtia olivat Kanye West (esiintyminen oli just niin Jeesus-kompleksinen kuin uskalsin MBDTW:n jälkeen odottaakin), Tensnake, Rudy+Jodarok+Särre-freestyle, Tensnake, Iron & Wine, Eevil Stöö, MC Taakbörsta, Cosmo Baker ja mitäs kaikkea mä näinkään, Twin Shadow oli kanssa ihan ok.

Se Flow'sta. Kiitoksia järjestäjille, tämä on tärkeä juhla olla olemassa!

Pakko vielä mainita, että pikkuhiljaa ja vaivihkaa tajuntaani hiipinyt Jane's Addictionin uutuussingle Irresistible Force on osoittautunut TODELLA kovaksi biisiksi. En tietenkään odottanut juuri mitään Jane's Addictionin paluulevyltä, mutta täytyy sanoa että tämä kilpailee bändin parhaan biisin tittelistä minun kirjoissani.

Alkuperäinen basisti Eric Avery oli aluksi mukana comeback-kinkereissä, mutta riitaantui ilmeisesti Perry Farrellin ja Dave Navarron kanssa jälleen. Onneksi mukana on TV on the Radion Dave Sitek, joka hoitaa myös osatuottajan hommia.

Mitä pidätte?


This entry was posted in ,,,,. Bookmark the permalink.

7 Responses to Vähän Flow'sta ja Jane's Addictionin kurko paluu

  1. Anonyymi says:

    Jane's Addiction on jäänyt Suomessa aivan liian pienelle huomiolle. Kaksi klassikko levyä ja kohtalainen comeback levy vuosia sitten. Kova biisi minustakin tämä uusi ja toivottavasti muu materiaali olisi myös tiukkaa kamaa. Ei taida tulla pohjolaan keikalle...

    T. Markku

  2. Ilari says:

    Mikä olikaan se täydellinen ajankohta? :)

    "Kuvitelkaa Flow'n iso teltta, lauantai-alkuilta. Kuuma päivä alkaa pikku hiljaa viilentyä, teltassa on pölyä, tupakansavua, ruskettuneita ihmisiä hihattomissa paidoissaan - outoja hellehattuja ja juuri täytettyjä oluttuoppeja.

    Sitten tuo bändi ja tuo ääni. "

  3. Aino says:

    Mäkin nautin kovasti Janelle Monáen keikasta, minne eksyin ihan vahingossa. Muutenkin koko Flow'ssa on palkitsevaa just se, että siellä voi sattumalta, pyytämättä ja tietämättään kokea hyvinkin vavahduttavia musiikillisia elämyksiä.
    Tosta etukäteen siellä yöx-somessa käydystä keskustelusta - mua suorastaan riipi se vihamielisyys, mitä ko. festareille osallistuminen tuntui joissakin ihmisissä herättävän. Yhtä tärkeää kuin joillekin joskus vuonna 2005 oli korostaa, että Flow'hun ollaan toudellakin menossa tuntui tänä vuonna olevan joillekin se, että sinne ei TOUDELLAKAAN olla menossa ja näinpä just kotimatkalla makkaraa lähikaupasta hakiessa yhden pillerihattuun ja kukkahousuihin pukeutuneen kikkailijan ja TOUDELLAKIN arvasin, mihin SE oli menossa.
    No joo, ihan sama mulle oikeastaan. Pisti vaan ehkä vähän jossain vaiheessa ärsyttämään.

  4. bubble says:

    Tosta Blakesta ei vaan pääse yli eikä ympäri, vaikka kuinka yrittäisi. Järkyttävintä on, miten näin jälkeenpäin kuunneltuina levyversiot eivät kuulosta yhtään miltään (no siis yhtään ja yhtään, but you got the point). Huhh. ♥

    Ja pakko sanoa että toi Irresistible Force kuulostaa harvinaisen hyvältä munkin korvaan.

  5. Justus says:

    Hesarin keskustelut flown jälkeen ovat olleet parasta komiikkaa pitkiin aikoihin. Samalla sitä kyllä tulee hieman surulliseksi, miten ihmiset kirjoittavat flowsta: monet valittivat järjestäjien hankkivan tuntemattomia nobodyja tahallaan massojen kiusaksi ja festarikansan idioottimaisuudesta, unohtamatta kuinka hipsterit ovat ihmiskunnan suurin paskakasa. Uskaltaako sitä enää kuunnella musiikkia, mistä pitää, kun yleiset mielipiteet muuttuu tähän suuntaan?

    Flow oli erittäin onnistunut ja pahimmilta päällekkäisyyksiltä vältyttiin... paitsi sunnuntaina. Kanyen takia joutui välistä jättämään potentiaalisia esiintyjiä, kuten Mogwain, Battlesit, Kemialliset ystävät, Jamie Woonin ja sieluun syvän haavan tehneen James Blaken. Ei sitä noin vain Kanyen keikalta lähdetty siinä väentungoksessa blue tentille.

    Onneksi kuitenkin Janelle Monáe heitti hurmoksellisimman keikan miesmuistiin edellisenä iltana. Sitä kelpaa muistella vielä vanhanakin! Hyvästä meiningistä kertoo rakoille menneet jalat, litimärät vaatteet ja täysin tuntemattomien kanssa jaetut riemunhalaukset keikalla!

    Sitä ihan pelottaa, mitä kaikkea flow ensi vuonna tulee pitämään sisällään.

  6. Jussi says:

    Noh, ehkä FLow-festivaalinkin olemassaoloon totutaan pikkuhiljaa ettei siitä tarvitse aina hätäillä niin paljoa. Milloin osallistumisesta ja milloin osallistumattomuudesta. Musiikkijuhla se ainakin minulle on, huikeita bändejä.

    Warpaintista näin vain vilauksen, se harmittaa. Jamie Woon ei jostain syystä kuulostanut kovin hyvältä, katsoin vain ekat pari biisiä kun freestylekarkelot alkoivat.

  7. Anonyymi says:

    Ei vois kyllä mielipide enemmän erota Jane´s Addictionin kohdalla- kaikki bändin levyt+ sivuprojektien levyt omistavana fanina toi uus biisi oli järjetön pettymys. Ton rinnalla 2000-luvun alkupuolen Strays levy on todellista klassikkomatksua. Toivottavasti levylle on saatu puhallettua edes vähän enemmän henkeä ja särmää..

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...