Oikeastaan teki mieli kirjoittaa arvostelu Ernest Clinen kirjasta Ready Player One, mutta ajattelin että koska musiikki on viime aikoina ollut alakynnessä tämän blogin sisällöissä, pistän tähän väliin arvion levystä, jota olen uutuuksista kuunnellut viime aikoina eniten.
Kyseessä on Burzumin uusi albumi Umskiptar, joka on kolmas studioalbumi Varg Vikernesin vankilastavapautumisen jälkeen. Edellinen albumi Fallen oli viime vuoden kovimpia, ja Beluskin kuranttia tavaraa, joten Umskiptarilta pystyi odottamaan suuria.
Levy julkaistiin jo toukokuussa, mikä oli minulta mennyt täysin ohi. Onneksi Byelobog-levy-yhtiö (tai kuka Burzumin levyjen oikeudet sitten omistaakin) oli tuupannut levyt Spotikkaan, ja vanhoja levyjä kuunnellessani huomasin joukossa uutuuden.
Kaikkihan tietävät, että Vikernes on vainoharhaisen rasistinen hullu, joten siitä ei tässä sen enempää. Umskiptar tarkoittaa metamorfoosia, kaikki sanoitukset on lainattu jostain vanhasta norjalaisesta mytologiarunosta. Burzum.orgissa V.V. kertoo, että teeman voi ottaa kritiikkinä poliitikoille, jotka haluavat muuttaa vanhat eurooppalaiset tavat. Jyst joo.
Minulla ei ole tietenkään hajuakaan siitä, mitä sanoitukset tarkoittavat, mutta Vikernesin tapa lausua muinaisnorjaa ja tunnelma jonka biisit luovat on aivan käsittämättömän hieno. Burzumin black metal on tavallaan pehmennyt, mutta rauhallisuudesta huolimatta se tuntuu siltä kuin black metallin kuuluukin: jollain tavalla mielentilalta, totaaliselta, kauniilta.
Haastattelin Vikernesiä Fallen-levyn aikaan (sähköpostilla, mikä pettymys), ja silloin hän kertoi, että haluaa miksata levyt kuulostamaan klassiselta musiikilta. Melodiat ovat tietty tyylikkään vanhahtavia, mutta nimenomaan lämpöinen tuotanto vangitsee. Olen kuunnellut levyä paljon töissä, ja Umskiptarin ajaksi duunien tekemiseen todella uppoutuu.
Burzumista on tullut kolmen uusimman albumin myötä maineensa veroinen. Täysin erilainen kuin muut, henkinen, hypnoottinen, lämmin, mutta silti pelottava.
Kuuntele Umskiptar täältä.
Ei jumalauta. Edelliset comeback-levyt tuli oikein ostettua jonkinlaisena kuriositeettina, mutta aika vähälle kuuntelulle ne ovat lopulta jääneet lähinnä epätasaisen materiaalin ja kuivan ja ponnettoman tuotannon takia. Tämän uuden tsekkasin spotifystä melko välittömästi sen sinne ilmestyttyä, enkä kyllä voi tajuta, mitä sille ukolle on käynyt. Sionistien salaliitot ja Lada Nivan päästöt syöneet Vikernesin aivoista kuuntelukelpoista musiikkia tuottavat osat kokonaan? Oletkohan kuunnellut ollenkaan samaa levyä kuin minä? Uusi levyhän oli totaalista riffiripulia ja sekasotkua. Tämä blogi taisi olla ensimmäinen positiivinen kommentti, mitä olen tuosta oksennuksesta kuullut/lukenut. Jäbällä on persoonallinen musamaku!
En ole muita arvioita lukenut, mutta ehkä aivoni ovat surkastuneet samalle tasolle Vikernesin kanssa :o Kiitos silti värikkäästä kielenkäytöstäsi, hörähtelin.
Ymmärrettävästi 99% ystävistäni ei ole tätä levyä kuunnellut, mutta eräs joka kuunteli oli samaa mieltä kuin minä! Millä nyt ei ole sinänsä mitään väliä, mutta kenties Vikernesillekin on helpotus että edes kaksi suomalaista "tajuavat" tämän uutuuden.