Kirja-arvostelu: Art Spiegelman - Maus I & II

Tämä löytyy sarjasta "kirjoja, jotka olisi pitänyt lukea vuosia sitten".

Ensinnäkin ystävälläni Pallikka Paanasella (joka muuten täyttää tänään 45, onnea!) on ollut Maus-tatuointi niin pitkään kuin olen hänet tuntenut. Eli sellainen keskistysleirivankien numerosarjaa matkiva tatuointi käsivarressa. Hän on varmaan tätä kirjaa suositellut minulle jo 10 vuotta sitten, mutta enpä vain ole lukenut.

No, onneksi nimimerkki Arttu Tolonen lainasi tämän kirjan minulle erään Twitter-keskustelun päätteeksi, jossa olin hehkuttanut Alan Mooren Watchmeniä maailman parhaaksi sarjakuvaksi.

Se on sitä edelleen, mutta Maus pääsee kyllä lähelle.

Piirrostyyliltään se on paljon Watchmenia (tai muita Mooren käsikirjoittamia ja Dave Gibbonsin piirtämiä) karumpi, mutta tärkeintä tässä on tietysti kokonaisuus.

Art Spiegelman kertoo Mausissa isänsä Vladek Spiegelmanin selviytymisestä Auschwitzin keskitysleiriltä. Mutta hän kertoo myös suhteestaan isäänsä, juutalaisesta kulttuurista ja syyllisyydestä – muun muassa.

Kirja on tullut kuuluisaksi erityisesti siitä, että Spiegelman päätti kuvata juutalaiset hiirinä, puolalaiset sikoina, saksalaiset kissoina, jenkit koirina, ruotsalaiset poroina, mustalaiset kärpäsinä, ranskalaiset sammakoina ja mitä kaikkia niitä olikaan.

Loppujen lopuksi tässä ei taida olla kyse rasismista, vaikka erityisesti puolassa Spiegelmanin ratkaisu herättikin närää aikoinaan. Sikahan on kuitenkin fiksu eläin, kun hiiren taas voidaan ajatella olevan likainen tuholainen ja tautien levittäjä. Siksi luulen, että kyseessä on varmaan enemmän Spiegelmanin omat ajatukset eri kansallisuuksista. Ja vaikka tässä ollaan kaikki ihmisROTUA, niin kyllä me suomalaisetkin ajattelemme olevamme erilaisia kuin ruotsalaiset, ja niin edelleen.



No, joku on luultavasti kirjoittanut tästä Spiegelmanin eläinroolituksesta minua fiksummin, mutta näin minä mietin. Tärkeä pointti on varmaankin myös kammottavien tapahtumien katsominen eri perspektiivistä. Ja kun Spiegelman toisen kirjan alussa tuskailee kirjoittamisen vaikeuden kanssa, hän on hauskasti piirtänyt itsensä ihmisenä jolla on hiirinaamari.

Kuten sanoin, piirrosjälki on Watchmeniin verrattuna karua, mutta oivaltavaa. Lisäksi monet kirjan rajuimmista kuvista tekevät todella vaikutuksen, kuten kuolleiden päällä kävely kun Vladekilla on paha ripuli ja hänen pitää päästä yöllä vessaan keskitysleirillä. Tai hirressä roikkuvat juutalaiset holokaustin alkumetreillä.

Historia tulee kirjan lehdiltä iholle, jopa siinä määrin että päätin taas freesata tietouttani toisesta maailmansodasta, ja ostin hyvien Twitter-vinkkien jälkeen Antony Beevorin kirjan Second World War. Olen kyllä lukenut useampiakin historiakirjoja aiheesta (Strindbergin Maailman historia -sarjaa olen tankannut enemmänkin), mutta Beevorin ote vaikuttaa todella oivaltavalta ja ahmien pureksittavalta.

Miten voisin vielä kehua Mausia? Kirja on uskomattoman paljon enemmän kuin osasin odottaa. Älykäs, pelottava, vahva, haavoittuvainen. Jos olet ennakkoluuloinen sarjakuvia kohtaan, olet idiootti jos et lue tätä ja Watchmeniä. Tämä on yhtä arvokasta sanataidetta kuin mikä tahansa romaani.

Niin se vain on. Ja anteeksi Pallikka Paananen etten ottanut vinkistä vaarin jo aiemmin.

This entry was posted in ,,,,. Bookmark the permalink.

4 Responses to Kirja-arvostelu: Art Spiegelman - Maus I & II

  1. iddqd says:

    Parhaista sarjiksista puheen ollen: Onhan Chris Waren Jimmy Corrigan tuttu? Ja sarjisten ystäville vielä tiedoksi/muistutukseksi, että Jyrki Nissisen "Kehittymättömät ufot" julkaistaan aivan pian! Vinyylit kuulemma makaavat tehtaalla vielä, mutta jouluksi pitäisi olla valmista!

  2. Jussi says:

    Ei ole Chris Waren Jimmy Corrigan tuttu :( En ole kumminkaan NIIN kova sarjismies. Alan Moorea ei voi olla sivuuttamatta ja Maus on neroutta, mutta yleisesti ottaen innostun mielummin romaaneista.

    Pistän kumminkin nimen mieleen ja tarkistuslistalle. Jyrki Nissisen joku albumi minulla itse asiassa onkin, ostin joskus hänen bändinsä keikalta FACTORYSTÄ Hakaniemestä. Factory oli mahtava paikka, lepää rauhassa.

  3. iddqd says:

    Juu, itsekin innostun yleisesti enemmän romaaneista, mutta hyvä taide/viihde on hyvää formaatista riipumatta. Jimmy Corrigan on kyllä jo lähtökohtaisesti ihan tutustumisen arvoinen teos siinä missä joku Kellariloukkokin.

  4. Jussi says:

    Sama, en siis halveksu missään nimessä sarjakuvaa taidemuotona. Genren parhaimmisto kiinnostaa ehdottomasti, mutta miksikään sarjakuvan seuraajaksi minusta ei ole, vaikka myöhäisteini-iässä jonkin verran tulikin osteltua Hämähäkkimiehiä ja Ryhmä-X:ää.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...