Levyarvostelu: Queens of the Stone Age - ...Like Clockwork

Tämä levyhän ilmestyi jo kesäkuun alussa, ja diggailin tätä kyllä silloinkin, muun muassa siksi, että bändi soitti Rock the Beachissa loistavan keikan. Mutta miksi helvetissä en ole kirjoittanut Rock the Beachista mitään? Ainakin miljöö, järjestelyt ja Queens of the Stonen keikka tekivät siitä keskiviikosta hienon festivaalipäivän.

Oli miten oli, kesälevyksi ...Like Clockwork on liian todellisuutta syvältä raapiva. VIime viikolla kuuntelin Marc Maronin jo aiemmin usein hehkuttamastani WTF-podcastista Josh Hommen haastattelun. Haastattelun avulla pääsin syvemmälle tämän albumin maailmaan, ja yhtäkkiä se nousi muutaman lisäkuuntelun jälkeen aivan uudenlaiseen arvoon korvissani.

Historiani QOTSA:n kanssa lyhyesti: Provinssirockissa 1998 (ehkä) todella huumeisen oloinen ja aidosti vaarallisen kuuloinen keikka, Rated R -albumi tulee ja ihastun siihen. Sitten aavikko-lompsa-rock jotenkin etääntyy minun maailmastani, ja jätän bändin rauhaan aina siihen hetkeen kunnes kuulin I Sat By the Oceanin viime keväänä. Tämän uuden albumin ensisinglen, siis.



Oikeastaan tuo QOTSA-lyhenne vie ajatukseni siihen lompsarock-bändiin josta en niin välitä. Tämä uusi levy ei ole QOTSAn (miettikää se suomalaisittain sanana, ei lyhenteenä lausuttuna) vaan Queens of the Stone Agen tuotos.

Josh Homme - eli tämän bändin sielu - sai jalkaleikkauksen yhteydessä jonkinlaisen komplikaation ja oli neljä kuukautta aivan kanttuvei. Hän masentui tilanteeseensa. Vajosi masennukseen. Tietenkin vuosia jatkunut päihteiden käyttö vaikutti myös. Perhe kuulemma auttaa häntä olemaan vähemmän sekaisin.

Sieltä masennuksesta bändikaverit kuitenkin rohkaisivat Hommea nousemaan. Todellisuudessa asia oli kuitenkin toisin päin, kuten Homme toteaa Maronin haastattelussa: "I told them they need to come into the fog with me".

Anteeksi ranskan kieleni, mutta VITTU miten hienoon paikkaan Hommen masennus bändin vei. ...Like Clockworkilla yhdistyy se Kalifornian aavikkoalueelta tuleva epätoivoinen rock ja melodiantaju, jota Homme ei ole onnistunut urallaan piilottamaan edes Kyussin kitaroiden alle.

Tärkeintä levyssä on kuitenkin tunnelma. Ja oikeastaan myös se, miten Homme raskaasta tunnelmasta vapautuneena uskaltaa LAULAA aivan uudella tavalla. Kuunnelkaa vaikka biisi Vampyre of Time and Memory, mutta varokaa millaisiin paikkoihin se teidät vie. Varsinkin jos kuuntelette levyä tuolla ulkona, illalla.

Jostain syystä mieleeni tulee paikoin jopa Portishead, vaikkei soundeissa olekaan "Porttareihin" mitään yhteyttä. Mutta Hommen laulun kuljettama melodia ja kaunis kolkkous vie levyn kauas rockista.

Bändi pyysi levylle myös paljon nimekkäitä vierailijoita Elton Johnista Trent Reznoriin ja Alex Turneriin, mutta täytyy sanoa että itse en ainakaan Spotify-kuuntelussa näiden herrojen läsnäoloa juuri huomaa. Kai ne siellä jossain ovat, tiedä häntä.

I Sat By the Oceanin, Vampyre of Time and Memoryn, I Appear Missingin (KYLMÄT VÄREET), My God Is the Sunin, Kalopsian ja nimibiisin jälkeen ei montaa "ihan ok:ta" biisiä jää jäljelle. Tämä ei ole niin tehokkaan tappava kokonaisuus kuin Rated R, mutta kokonaisuutena tämä on minulle Queens of the Stone Agen paras levy.




This entry was posted in ,,,,. Bookmark the permalink.

1 Response to Levyarvostelu: Queens of the Stone Age - ...Like Clockwork

  1. Minä says:

    Viimein korkkasin WTF-podcastin, vaikka olet jo pitkään sitä hehkuttanut. Josh Homme syynä tähän. Levy on kyllä hyvä!

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...