Vuoden levyt 2013: Ulkomaiset top 10

JA NYT SE ALKAA! Musamaanisen ihmisen vuoden kohokohta ja kirpeä kauhun hetki: Vuoden parhaiden levyjen listaus. Aloitamme ulkomaiden kymmenellä kovimmalla tänä vuonna ilmestyneellä levyllä. Kotimainen lista on vuorossa parin päivän päästä.

Lähetin vastaavat listat Rumban kriitikkopollia varten jo pari viikkoa sitten. Tämä ei ole kuitenkaan siihen listaan identtinen, sillä lista muuttuu riippuen kokoamispäivästä. Viiden kärki on kuitenkin sama.

Bubbling under -levyjä olivat muun muassa John Grantin Pale Green Ghosts, J. Colen Born Sinner, Katy Perryn Prism ja mitä muuta en edes muista.

Jos tässä listatut levyt kiinnostavat laajemmin, suosittelen lukemaan linkatut pidemmät blogiarviot, nämä esittelyt ovat vain hutaisuja.

10. Kanye West - Yeezus

Ei minusta edelleenkään  lähellekään niin hyvä kuin My Beautiful Dark Twisted Fantasy, mutta samalla tavalla ehjä ja tyylikäs levy kuin 808's & Heartbreak. Ilman Rick Rubinin apua tästä olisi saattanut tulla megalomaanisempi ja pidempi, mikä olisi ehkä Kanyen tapauksessa ollut vain hyvä. Muutama loistava ja monta hyvää biisiä.

Alkuperäinen blogiarvio täällä.

9. Daft Punk - Random Access Memories

Ranskalaisduon aiemmat levyt sisältävät huikeita klassikkobiisejä, mutten ole niistä koskaan kokonaisuuksina innostunut. Tämä virallinen möhis-levy on samaan aikaan musikaalinen, itseriittoisen cool ja oivaltava. Huikea onnistuminen, vaikkei joka biisi loistakaan.

Alkuperäinen blogiarvio täällä.

8. Frightened Rabbit - Pedestrian Verse

Ihan puskista tuli tämä koko bändi alkuvuodesta. Aikoinaan pidin Mumford & Sonsin parista biisistä jotka ensimmäisinä kuulin. Koko levyllä bändi on kuitenkin turpeaa paskaa. Frightened Rabbit pelaa - jossei samalla niin ainakin viereisellä pelikentällä. Silti tämä on ollut yksi eniten kuuntelemistani levyistä tänä vuonna. The Woodpile on ehkä vuoden paras biisi. Sellainen jota tekee mieli huutolaulaa mukana. Ihanaa musiikkia.

Alkuperäinen blogiarvio täällä.

7. James Blake - Overgrown

Pari vuotta sitten Blaken debyytti teki selvää jälkeä kriitikkolistoilla. Tätä ei taida niillä nähdä, koska nopeasti uuden tyylin airuina mediahuomiota saavat artistit eivät yleensä kiinnosta pop-kirjoittajia enää toisen albumin saapuessa. Harmi, sillä Overgrown on parempi kuin Blaken debyytti. Enemmän laulujen ympärille rakennettu, kaunis, hallittu. Täydellistä musiikkia, varsinkin kun RZA:kin on mukana. Eikä Overgrown onneksi NIIN hyljeksitty levy ole, James nimittäin voitti Mercury Prizen tällä.

Alkuperäinen blogiarvio täällä.

6. Queens of the Stone Age - ...Like Clockwork

Ihmeellinen paluu suosikkimusiikkieni joukkoon. Rated R:n jälkeen tämä bändi unohtui mielestäni kun heidän levynsä tuntuivat sellaiselta post-lompsarokilta, vähän jotain Danko Jonesin faneille tarkoitettua rokkia ehkä. Mutta tämä levy koskettaa, koska se kertoo laulaja-kitaristi Josh Hommen syvistä aatteista sairauden ja huumeongelmien suossa. Vahva keikka Rock the Beach -festareilla vakuutti myös. Vampyre of Time and Memory on yksi vuoden biiseistä.

Alkuperäinen blogiarvio täällä.

5. Pearl Jam - Lightning Bolt

Jos QOTSA oli poissa "tutkastani" yli 10 vuotta, Pearl Jam palasi suoraan iholle Backspacerilla yli 15 vuoden tauolta. Lightning Bolt jatkaa samaa myöhempien aikojen kukoistusta, mutta ei niin raikkaalla ja powerpop-henkisellä raikkaudella kuin Backspacerilla. Pensseli on tällä kertaa leveämpi, ja pari kertaa ollaan hukkumassa 2000-luvun alkupuolen PJ:n tylsyyteen, mutta loistobiisit pitävät rockin kurssista. Tällaista on amerikkalainen rock. Sirens on yksi vuoden biiseistä.

Alkuperäinen blogiarvio täällä.

4. The National - Trouble Will Find Me

Natikka jaksaa edelleen. High Violet nousi jollain tavalla yllättäen suosikikseni - sitkeän kuuntelun jälkeen. TWFM:hin osasin siksi suhtautua jo alun perin eri tavalla: Annan sen soida, annan sen soida soida. Ei tarvittu niin kauan aikaa kuin High Violetin kanssa. Matt Berninger on jalostanut itsestään ihmissuhteiden antisankarin ja entistä hienomman sanoittajan. Tämä kuulostaa Nationalilta, joka ei onneksi yritä rokata. Tyyli on nyt hiottu huippuunsa, luulen.

Alkuperäinen blogiarvio täällä.

3. Avicii - True

Käsittämättömän kova suoritus Tim Berglingiltä. Oikeastaan hänen ei edes kannattaisi julkaista levyjä, vaan puskea Spotikkaan singlejä kuukauden välein. MUTTA siitä huolimatta hän loi todella hienon albumikokonaisuuden - sellaisen joka jää varmasti historiaan kolmen tärkeimmän EDM-julkaisun joukkoon (Calvin Harrisin 18 Monthsin ja Guettan Nothing But the Beatin ohella). Tällä levyllä ei ole heikkoa biisiä. Osa on selkeitä radiohittejä, osa puhtaampia tanssiraitoja. Kestää hienosti kuuntelua. Palvon. Kehitti myös oman alalajin yhdistäessään kantrin ja housen.

Alkuperäinen blogiarvio täällä.

2. Arctic Monkeys - AM

Jaa, tämäkin oli jotenkin yllättävää. Että innostuisin Arctic Monkeysistä nyt, neljännen levyn kohdalla. Mutta innostusta tämä on. Levyllä yhdistyy debyytin riemu, Humbugin pölyinen vanha rock ja yleinen nerokkuus melodiankirjoitusosastolla. Levy ei kulu sitten millään, ja se on tasapainoitettu juuri oikein: Kuuntelukokemus jättää joka kerta himon kuunnella levy uudestaan. R U Mine on vuoden biisejä, vaikka taisi ilmestyä singlenä jo viime vuoden puolella. Kiitos, ja tervetuloa  AM-faniksi minä.

Alkuperäinen blogiarvio täällä.

1. Ghost - Infestissumam



Ainoa levy tänä vuonna, joka on välillisesti meinannut aiheuttaa uloslentämisen asunnostamme. #Nainen ei nimittäin arvostanut jatkuvaa "saathanas, biieeelsebub" -kohdan laulantaa - ainakaan minun äänelläni. Ghostin debyytti jäi itselleni aavistuksen kylmäksi, mutta tämä TIPPUI ja lujaa. Olen kuunnellut levyä kymmeniä kertoja, eikä se pentele kulu ollenkaan. Päin vastoin, Ghostin julmanpehmeä maailma paljastaa lisäkuunteluilla pieniä hienouksia itsestään. Oikeastaan tämän bändin pitäisi olla paljon isompi jos maailmassa olisi yhtään oikeutta tai oikeutusta. Ei tällaisia melodioita kirjoita mikään tavallinen Svedu-Teppo, tässä on sellaista ikuista ison rock-levyn fiilistä. Kuulostan nyt joltain Jake Nymanin partahaivenelta, mutta sanonpa silti: Ei tällaisia levyjä tehdä enää. Vaikka pitäisi tehdä. Ja he tekivät.

Vuoden paras!

Alkuperäinen blogiarvio täällä.


Parin päivän päästä julkaisen siis vastaavan listan kotimaisista levyistä. Sitten pistän julki myös Spotify-listan jossa mukana kaksi biisiä joka levyltä. Siis myös näiltä.

This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

3 Responses to Vuoden levyt 2013: Ulkomaiset top 10

  1. Flamesin says:

    Eminem? Missä on Eminem? Kirjoitithan levyn olevan vuoden räplevy, mutta ei listalla, mutta Kanye on. Muuten kyllä mielenkiintoinen lista ja itselläkin Pearl Jam ja Daft Punk oli harkinnassa, mutta jäivät pois.

  2. Anonyymi says:

    AM on Arctic Monkeysin viides levy. Ymmärrettävä vahinko, olen minäkin yrittänyt unohtaa Suck It And See:n olemassa oloa.

  3. Jussi says:

    AI! Olihan Emppukin bubbling under, kyllä. Jossain versiossa se oli mukanakin, mut se oli lopulta liian pitkä levy, vaikka onkin loistava. LIikaa hyviä levyjä.

    Ja kas, Suck It and See todella unohtui!

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...