Tämä on outoa johdatusta. Eilen arvuuttelin Twitter-seuraajilta hashtagilla #biisivisa, että missä biisissä lauletaan "there's nothing, no education, no family life to open my arms to". No, tuottaja Eppu Kosonen tiesi, että kyseessä on Pantera, ja Fucking Hostile -arvauksen jälkeen löytyi se oikea biisikin, eli Strength Beyond Strength, joka on Far Beyond Drivenin avausraita.

Tänään aamulla luin Rumban nettisivuilta, että FBD täyttää tänään lauantaina 20 vuotta! PAKKO siis kirjoittaa jotain tuon levyn merkityksestä itselleni.

Olen tainnut joskus aiemminkin kertoa tässä blogissa siitä, kun ostin kyseisen kasetin aikoinaan Huittisten S-marketista, melko pian sen ilmestymisen jälkeen, vuonna 1994, 14-vuotiaana.

Minulla oli sitä ennen ollut tunne, että tarvitsisin jotain raaempaa musiikkia. Metallican kasetit eivät enää tarjonneet tarpeeksi rajua materiaalia. Metal Hammer -lehti oli täynnä rajun näköisiä bändejä ja hehkutusta niiden levyistä. Oli PAKKO olla olemassa jotain rajumpaa kuin Kill 'Em All!

Bläkkis ei ollut vielä tässä vaiheessa saapunut tietoisuuteeni, mutta eräänä päivänä huomasin Far Beoynd Drivenin kasettihyllyssä. Parental Advisory -tarra oli hyvä alku, mutta kansikuva varmisti nerouden. Pääkallo johon porataan reikää! JU MA LAU TA!

Vähät rahat tiskille ja pika pikaa polkupyörällä kotiin. Sitten otan isän hyvät kuulokkeet ja pistän FBD:n kasettipesään. Kasetin alussa on yllättävän paljon tyhjää. Olen jo kumartumassa takaisin stereoihin kun se yhtäkkiä jysähtää:

 "THERE'S NOTHING, NO EDUCATION, NO FAMILY LIFE TO OPEN MY ARMS TO. YOU'D SAY, MY JOB'S TODAY, YET GONE TOMORROW. I'LL BE BROKE IN A GUTTER. I KNOW THE OPINION, A BROKEN RECORD. FUCK YOU AND YOUR COLLEGE DREAM, FACT IS WE'RE STRONGER THAN ALL"

Aluksi tietysti pelästyin kun musiikki jysähti ja hyökkäsi päälle. Mutta sitten: Millainen voima! Millainen röyhkeys! Millainen groove! Olin myyty.

Koko levy hujahti läpi nopeasti. Ja sen jälkeen toistuvia kertoja. Vasta muutaman vuoden jälkeen - ja monien lisälevyhankintojen jälkeen - tajusin miten voittamaton tuo levy on. Soundi on kireydeltään ehkä aavistuksen 1990-lukua, mutta muuten tuo on helposti kaikkien aikojen metallilevyjen top kolmessa.

Vulgar Display of Poweria pidetään kait yleisesti kaanonmiesten keskuudessa tärkeimpänä Pantera-levynä, koska se loi niin paljon uutta, mutta FBD:hen verrattuna se on kyllä kesy.

Phil Anselmo on samaan aikaan älykäs, hullu, vittumainen, pelottava ja herkkä laulaja/sanoittaja. Samanlaista monitahoisuutta ei metallimaailmasta kerta kaikkiaan löydy. Oikeasti taitava laulaja myös, muttei pelkää laulaa väärin.

Lempibiisini taitaa olla Use My Third Arm, jonka sanoituksesta ei vieläkään oikein tiedä, että pitäisikö kirjoittaa närkästynyt kolumni, vai syleillä sisäistä petoaan.

Building a blood in water scent
It's like a raping
Without judgement
Boy in a pocket
Balls in a bag
Perverted handle
His dick his gun, his brain his badge

Kill that fuck to show him up
Equal your displeasure now
Stab his ass a reminded past of what the fuck we're living for

Ourselves! 

Ja tietysti bändin soitto: Rex Brown ja Vinnie Paul ovat aivan helvetin tiukassa vedossa, ja Dimebag Darrell on tietysti kaikkien aikojen metallikitaristi, hands down. Helvetin tiukkaa vääntöä, toimii koska tahansa lenkkimusiikkina - ja varsinkin suuren hädän hetkellä.

Nytkin kun kuuntelen tätä levyä en voi olla heiluttamatta päätäni, puristamatta silmiä tiukasti kiinni ja irvistämättä. Hankala kirjoittaa kun pitää moshata istualtaan.

Jos et ole koskaan kuunnellut tätä levyä, ride the snake, ota ilmestyskirjan petoa sarvista kiinni ja katso mitä pimeyden sydämestä löytyy. Ei hätää, loppu on kaunis. Black Sabbathin Planet Caravan soi Panteran käsittelyssä niin kauniisti.

Tulen kuuntelemaan tätä levyä vielä vanhana pappana, toivottavasti minulla on silloin lapsenlapsia jotka närkästyvät siitä kamalasta huutamisesta.