Aina silloin kun ei tule uusia hyviä levyjä, voi kirjoittaa vanhoista loistavista levyistä. Minulla on ollut Suudelmitar-cd melkeinpä siitä lähtien kun se ilmestyi, mutta tarina vinyyliversion saapumisesta kotiini löytyy täältä.
Suudelmitar ilmestyi kymmenen vuotta sitten. Olen kuunnellut sitä viime aikoina taas melko lailla paljon. Se kuulostaa edelleen loistavalta.
Pitkään levy oli minulle hyvin aikaan ja paikkaan sidottu - eli opiskeluaikaan Tampereella. Suudelmittaresta huokuu Annikinkadun puutalokorttelit, Telakan terassi, humanistiset tieteet ja Tampere muutenkin.
Ennen tätä levyä Leinonen oli tehnyt musiikkia Valumon kanssa, ja Suudelmitar oli ensimmäinen "sooloalbumi" sitten Raastinlauluja-debyytin. Valumo-levyillä Leinonen oli kehittänyt dramaattisen iskelmäprinssi-hahmonsa, joka on varmasti paljolti hän itse, mutta silti selkeästi hahmo.
En tiedä onko tämä Suudelmittaren maailmoja syleilevä uskis-hippi tarkoitus olla hahmo, vai onko se vain Leinosta, mutta se joka tapauksessa pukee häntä. Ei ennen tätä eikä tämä jälkeen ole Ville Leinonen tehnyt näin hienoa levyä - vaikka on hän toki hyviä levyjä tehnyt, muttei näin hyvää.
Kuten Suudelmittaren romanttisehko lisänimi kertoo, tämä levy ei edusta mitään tuhnuista realismia, jota nykyään niin paljon kuulee. Suudelmitar on runoutta, rakkautta, kieloja veden pintaan, autuaat on suven usvaiset aamut, kutsuin, niinkuin yö kutsuu mua vieläkin luokseen.
Jotenkin hienoa kuulla kauniita pilvilinnoja kaiken todellisuuden jälkeen. Se kuulostaa raikkaalta.
Löyhähköinä teemoina ovat tosilta tai kuvitelluilta matkoilta kerätyt kokemukset, vuodenajat ja Jumala. Ja tietysti se rakkaus. Toteutus on maanläheinen, mutta sovituksissa on paljon järkeä ja sisältöä. Kliseisesti voisi käyttää sanaa KUUNTELULEVY, mikä tarkoittaa sitä, että toistuvilla kuunteluilla biisien taustalla kuulee vaikka mitä.
Nimibiisi on tietysti hurja lähtö, mutta sen jälkeinen laskeutuminen kohti Kiitoslaulua on hienointa mitä levy voi ihmiselle tehdä. EN VOI olla käyttämättä kliseitä, mutta maestro Leinosen mukaan on tällä levyllä niin helppoa ja miellyttävää lähteä - vaikka olisi ateisti! Jotenkin hänen jumaluutensa on aika animistista tällä kertaa, mikä on täysin sivuasia.
Jos et ole koskaan kuunnellut tätä levyä, ja jos sydämessäsi on edes hitunen lämpöä jäljellä, ota ihmeessä "tyypit". Levyllä ei ole yhtään heikkoa biisiä. Tykkään aika harvasta KOKONAISESTA Suomi-levystä, mutta miesartistien löyhähkössä genressä tämä on kärkipaikoilla Olavi Uusivirran Minä olen hullun ja Samuli Putron Elämä on juhlan kanssa.
Kiitos Ville Leinonen,
koko pitkän levyn opetat mua
Oot luonain
B-puolen päättyessä kutsut lepohon mua.
Hae tästä blogista
Minä

Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com
Suositut tekstit
- Onko Suomesta tulossa poppareiden maa? Onko angsti ohi?
- Arvostelu: Netflixin Easy
- Arvio: Miksi Sillan kolmas kausi on niin onnistunut
- Testissä Amphion Argon1 - eli on kaiuttimia ja on KAIUTTIMIA
- Olenko liian vanha vai onko Provinssin esiintyjälista karmea?
- Lukuvinkki: Henrik Tikkanen - Majavatie 11 ja Mariankatu 26
- Lukuvinkki: Emily St. John Mandel - Sea of Tranquility
- Lukuvinkki: Rainer Maria Rilke - Letters To a Young Poet (Kirjeitä nuorelle runoilijalle)
- Lukuvinkki: Nathan Hill - The Nix
- Kaikkien aikojen kovimmat suomalaiset hiphop-levyt top 5
Uusimmat kommentit
Satunnaisotoksia
Blogeja
Aiemmin ajateltua
- heinäkuuta 2022 (3)
- huhtikuuta 2022 (1)
- maaliskuuta 2022 (1)
- helmikuuta 2022 (1)
- tammikuuta 2022 (1)
- joulukuuta 2021 (4)
- marraskuuta 2021 (2)
- lokakuuta 2021 (1)
- syyskuuta 2021 (3)
- elokuuta 2021 (1)
- kesäkuuta 2021 (1)
- toukokuuta 2021 (2)
- huhtikuuta 2021 (2)
- maaliskuuta 2021 (1)
- helmikuuta 2021 (2)
- tammikuuta 2021 (2)
- joulukuuta 2020 (2)
- marraskuuta 2020 (1)
- lokakuuta 2020 (2)
- kesäkuuta 2020 (2)
- toukokuuta 2020 (1)
- huhtikuuta 2020 (2)
- maaliskuuta 2020 (2)
- helmikuuta 2020 (2)
- tammikuuta 2020 (2)
- joulukuuta 2019 (2)
- syyskuuta 2019 (2)
- elokuuta 2019 (3)
- heinäkuuta 2019 (1)
- kesäkuuta 2019 (1)
- toukokuuta 2019 (1)
- huhtikuuta 2019 (1)
- maaliskuuta 2019 (3)
- helmikuuta 2019 (2)
- joulukuuta 2018 (1)
- marraskuuta 2018 (2)
- syyskuuta 2018 (4)
- elokuuta 2018 (3)
- heinäkuuta 2018 (2)
- kesäkuuta 2018 (1)
- toukokuuta 2018 (2)
- huhtikuuta 2018 (1)
- maaliskuuta 2018 (1)
- helmikuuta 2018 (1)
- tammikuuta 2018 (1)
- joulukuuta 2017 (2)
- marraskuuta 2017 (2)
- lokakuuta 2017 (4)
- syyskuuta 2017 (3)
- elokuuta 2017 (4)
- heinäkuuta 2017 (3)
- kesäkuuta 2017 (3)
- huhtikuuta 2017 (3)
- maaliskuuta 2017 (1)
- helmikuuta 2017 (3)
- tammikuuta 2017 (5)
- joulukuuta 2016 (3)
- marraskuuta 2016 (5)
- lokakuuta 2016 (6)
- syyskuuta 2016 (3)
- elokuuta 2016 (6)
- heinäkuuta 2016 (5)
- kesäkuuta 2016 (4)
- toukokuuta 2016 (4)
- huhtikuuta 2016 (5)
- maaliskuuta 2016 (10)
- helmikuuta 2016 (5)
- tammikuuta 2016 (5)
- joulukuuta 2015 (8)
- marraskuuta 2015 (8)
- lokakuuta 2015 (6)
- syyskuuta 2015 (7)
- elokuuta 2015 (7)
- heinäkuuta 2015 (8)
- kesäkuuta 2015 (6)
- toukokuuta 2015 (11)
- huhtikuuta 2015 (11)
- maaliskuuta 2015 (8)
- helmikuuta 2015 (12)
- tammikuuta 2015 (9)
- joulukuuta 2014 (12)
- marraskuuta 2014 (13)
- lokakuuta 2014 (11)
- syyskuuta 2014 (11)
- elokuuta 2014 (12)
- heinäkuuta 2014 (13)
- kesäkuuta 2014 (11)
- toukokuuta 2014 (11)
- huhtikuuta 2014 (15)
- maaliskuuta 2014 (15)
- helmikuuta 2014 (19)
- tammikuuta 2014 (17)
- joulukuuta 2013 (15)
- marraskuuta 2013 (16)
- lokakuuta 2013 (17)
- syyskuuta 2013 (17)
- elokuuta 2013 (13)
- heinäkuuta 2013 (6)
- kesäkuuta 2013 (1)
- toukokuuta 2013 (6)
- huhtikuuta 2013 (6)
- maaliskuuta 2013 (7)
- helmikuuta 2013 (8)
- tammikuuta 2013 (7)
- joulukuuta 2012 (8)
- marraskuuta 2012 (10)
- lokakuuta 2012 (7)
- syyskuuta 2012 (9)
- elokuuta 2012 (7)
- heinäkuuta 2012 (6)
- kesäkuuta 2012 (6)
- toukokuuta 2012 (5)
- huhtikuuta 2012 (5)
- maaliskuuta 2012 (5)
- helmikuuta 2012 (4)
- tammikuuta 2012 (2)
- joulukuuta 2011 (9)
- marraskuuta 2011 (9)
- lokakuuta 2011 (8)
- syyskuuta 2011 (11)
- elokuuta 2011 (10)
- heinäkuuta 2011 (5)
- kesäkuuta 2011 (8)
- toukokuuta 2011 (12)
- huhtikuuta 2011 (17)
- maaliskuuta 2011 (13)
- helmikuuta 2011 (12)
- tammikuuta 2011 (11)
- joulukuuta 2010 (8)
- marraskuuta 2010 (9)
- lokakuuta 2010 (15)
- syyskuuta 2010 (16)
- elokuuta 2010 (1)
He tajuavat mistä on kyse:
MAINOS!!!
Muista myös Suomen paras populaarikulttuuri-podcast Mäntysaari ja Nivala.
No enpä voisi olla enempää samaa mieltä tästä arviosta. Tää ei ehkä silloin ilmestyttyään ollut niin kova paukku mulle, silloinen tyttöystävä oli ihan fiiliksissä tästä ja sitä kautta tuli kuultua levyä. Iski sitten muutamia vuosia myöhemmin. Levyn ote on siitä vielä koventunut, se on kypsynyt täyteen mittaansa. Vaikka mistäs mä tiedän että mihin tää musa vielä mua vie.
Lämmin ja luomu tekotapa jaksaa ihastuttaa uudelleen ja uudelleen. Ja totta kai ne biisit! Ei tosiaan yhtäkään hutia mahtunut tälle platalle.
Ja loppuun bonus: buukattiin ville tän samaisen ex-tyttöystävän kolmikymppisille esiintymään yllätyksenä. Oli meinaan melkonen fiilis pienessä yksiössä päällä kun ville pomppasi kitaroineen paikalle. Keikka, jota en unohda <3
Ville Leinonen on kyllä huikea live-esiintyjä. Monesti ollut tippa linssissä häntä kuunnellessa. Muistan kun Leinonen oli kerran siinä TUomas Enbusken ja Henkka Hyppösen tv-ohjelmassa - jaksossa joka tehtiin jonkun katsojan kotoa. Lopussa Leinonen lauloi paritalon takapihalla Neumannin Kulkurin ja kaunottaren (tai mikä sen biisin nimi on... "siellä kulkuri ja kaunotar, rakastuiiivaaat"). KYLMIXET pelkästään muistosta!