Levyhyllyn aarteita #10: Ville Leinonen - Suudelmitar (eli balladeja metsäpoluilta ja merten rannoilta)

Aina silloin kun ei tule uusia hyviä levyjä, voi kirjoittaa vanhoista loistavista levyistä. Minulla on ollut Suudelmitar-cd melkeinpä siitä lähtien kun se ilmestyi, mutta tarina vinyyliversion saapumisesta kotiini löytyy täältä.

Suudelmitar ilmestyi kymmenen vuotta sitten. Olen kuunnellut sitä viime aikoina taas melko lailla paljon. Se kuulostaa edelleen loistavalta.

Pitkään levy oli minulle hyvin aikaan ja paikkaan sidottu - eli opiskeluaikaan Tampereella. Suudelmittaresta huokuu Annikinkadun puutalokorttelit, Telakan terassi, humanistiset tieteet ja Tampere muutenkin.

Ennen tätä levyä Leinonen oli tehnyt musiikkia Valumon kanssa, ja Suudelmitar oli ensimmäinen "sooloalbumi" sitten Raastinlauluja-debyytin. Valumo-levyillä Leinonen oli kehittänyt dramaattisen iskelmäprinssi-hahmonsa, joka on varmasti paljolti hän itse, mutta silti selkeästi hahmo.

En tiedä onko tämä Suudelmittaren maailmoja syleilevä uskis-hippi tarkoitus olla hahmo, vai onko se vain Leinosta, mutta se joka tapauksessa pukee häntä. Ei ennen tätä eikä tämä jälkeen ole Ville Leinonen tehnyt näin hienoa levyä - vaikka on hän toki hyviä levyjä tehnyt, muttei näin hyvää.

Kuten Suudelmittaren romanttisehko lisänimi kertoo, tämä levy ei edusta mitään tuhnuista realismia, jota nykyään niin paljon kuulee. Suudelmitar on runoutta, rakkautta, kieloja veden pintaan, autuaat on suven usvaiset aamut, kutsuin, niinkuin yö kutsuu mua vieläkin luokseen.

Jotenkin hienoa kuulla kauniita pilvilinnoja kaiken todellisuuden jälkeen. Se kuulostaa raikkaalta.



Löyhähköinä teemoina ovat tosilta tai kuvitelluilta matkoilta kerätyt kokemukset, vuodenajat ja Jumala. Ja tietysti se rakkaus. Toteutus on maanläheinen, mutta sovituksissa on paljon järkeä ja sisältöä. Kliseisesti voisi käyttää sanaa KUUNTELULEVY, mikä tarkoittaa sitä, että toistuvilla kuunteluilla biisien taustalla kuulee vaikka mitä.

Nimibiisi on tietysti hurja lähtö, mutta sen jälkeinen laskeutuminen kohti Kiitoslaulua on hienointa mitä levy voi ihmiselle tehdä. EN VOI olla käyttämättä kliseitä, mutta maestro Leinosen mukaan on tällä levyllä niin helppoa ja miellyttävää lähteä - vaikka olisi ateisti! Jotenkin hänen jumaluutensa on aika animistista tällä kertaa, mikä on täysin sivuasia.

Jos et ole koskaan kuunnellut tätä levyä, ja jos sydämessäsi on edes hitunen lämpöä jäljellä, ota ihmeessä "tyypit". Levyllä ei ole yhtään heikkoa biisiä. Tykkään aika harvasta KOKONAISESTA Suomi-levystä, mutta miesartistien löyhähkössä genressä tämä on kärkipaikoilla Olavi Uusivirran Minä olen hullun ja Samuli Putron Elämä on juhlan kanssa.

Kiitos Ville Leinonen,
koko pitkän levyn opetat mua
Oot luonain
B-puolen päättyessä kutsut lepohon mua.




This entry was posted in ,,,. Bookmark the permalink.

2 Responses to Levyhyllyn aarteita #10: Ville Leinonen - Suudelmitar (eli balladeja metsäpoluilta ja merten rannoilta)

  1. Pasi says:

    No enpä voisi olla enempää samaa mieltä tästä arviosta. Tää ei ehkä silloin ilmestyttyään ollut niin kova paukku mulle, silloinen tyttöystävä oli ihan fiiliksissä tästä ja sitä kautta tuli kuultua levyä. Iski sitten muutamia vuosia myöhemmin. Levyn ote on siitä vielä koventunut, se on kypsynyt täyteen mittaansa. Vaikka mistäs mä tiedän että mihin tää musa vielä mua vie.
    Lämmin ja luomu tekotapa jaksaa ihastuttaa uudelleen ja uudelleen. Ja totta kai ne biisit! Ei tosiaan yhtäkään hutia mahtunut tälle platalle.
    Ja loppuun bonus: buukattiin ville tän samaisen ex-tyttöystävän kolmikymppisille esiintymään yllätyksenä. Oli meinaan melkonen fiilis pienessä yksiössä päällä kun ville pomppasi kitaroineen paikalle. Keikka, jota en unohda <3

  2. Jussi says:

    Ville Leinonen on kyllä huikea live-esiintyjä. Monesti ollut tippa linssissä häntä kuunnellessa. Muistan kun Leinonen oli kerran siinä TUomas Enbusken ja Henkka Hyppösen tv-ohjelmassa - jaksossa joka tehtiin jonkun katsojan kotoa. Lopussa Leinonen lauloi paritalon takapihalla Neumannin Kulkurin ja kaunottaren (tai mikä sen biisin nimi on... "siellä kulkuri ja kaunotar, rakastuiiivaaat"). KYLMIXET pelkästään muistosta!

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...