Kyllä meni railakkaasti kahvi väärään kurkkuun, näppäimistölle, näytölle, seinälle, koko vitun kämpän tämä suustani purkautuva kahvi sotki.
Miksikö?
Koska luin Hesarin kulttuuritoimittaja Mari Koppisen kirjoittaman kolumnin pop-musiikista. Kolumnin, jonka asiasisältö on - anteeksi ranskani - AIVAN KAMMOTTAVAA PASKAA!
Olen tässä yrittänyt vetää henkeä ettei tämä kirjoitus menisi aivan huutamiseksi, mutta voi voi voi voi voi voi kun kiukuttaa!
Sen sijaan, että erittelisin mikä kaikki tuossa kirjoituksessa on pielessä, kirjoitan siitä lyhennelmän:
Kirjoittajan mielestä kaikki nykypopmusiikki on paskaa. JOTKUT PAHAT TAHOT (lue: levy-yhtiöt ja kaupallinen radio) ovat opettaneet ihmiset pitämään tästä kammottavasta paskamusiikista, ja tästä johtuen kukaan ei ole enää kiinnostunut siitä OIKEASTI HIENOSTA musiikista, eli folkista ja kansanmusiikista.
Tätä väittämää toimittaja yrittää purkaa jollain täysin toisiinsa liittymättömillä ja ohuilla perusteluilla. Ensin valitetaan autotunesta. Kun kanadalaislaulaja Michael Bublékin joutuu käyttämään autotunea että hänen musansa soisi radiossa! Ei voi mitenkään johtua siitä, että suurin osa Bublén musasta on sliipattuja covereita? Ja että kun hän teki jotain muuta kuin matinea-swingiä, hän sai pophitin (It's a Beautiful Day)?
Autotunesta valittaminen on muutenkin vuotta 2003, mutta Koppisen maailmassa IHMISET ON OPETETTU laboratorioapinoiden lailla nauttimaan VAIN autotunetetusta musasta, muu ei ole mahdollista!
"Ihmiset ovat jo niin tottuneita siistiin ja kompressoituun lauluun, että he vaativat sitä musiikiltaan. "
Voi ihmisparat. Kun ette te taaskaan osaa tykätä oikeanlaisesta musiikista! Te tykkäätte aina väärästä kun olette niin saatanan tyhmiä!
Ettekö te tajua, että tänäkin vuonna Suomessa julkaistiin 80 kansanmusiikkilevyä! Suurin osa valtion tukemina vieläpä! Ja te uunot olette tajunneet kuunnella vain Arttu Wiskaria! Sen sijaan olisi pitänyt kuunnella "hiphopia ja dubia yhdistävää The Mystic Revelation of Teppo Repo -kokoonpanoa", koska se kiinnostaa kiviäkin.
No niin. Minä vedän henkeä.
Jos ohitetaan tuo superalentuva asenne musiikin kuuntelijoita kohtaan, siirrytään väitteeseen pop-musiikista.
Perusteena samanlaisuudelle on muun muassa se, että Vain elämää -levyt ja Robin ovat jo toista vuotta putkeen myydyimpien levyjen joukossa! Voitteko kuvitella!
Jotenkin huterasti Koppinen saa yhdistettyä kirjoitukseensa myös kolme isoa levy-yhtiötä, jotka hallitsevat 75% maailman musiikkimarkkinoista. Yhtiötä, jotka viime vuonna tekivät muun muassa uusiseelantilaisesta goottiteini Lordesta yhden maailman suosituimmista artisteista Että sitä samaa te vaan koko ajan tuuttaatte. Suomessa listakärjessä kävi muun muassa Pink Floydin ambient-levy ja monta hevaria.
Viaton musiikkia kuunteleva karja on joutunut näiden yhtiöiden uhriksi, sillä:
"Yhtiöt ovat valtavia, niissä on töissä suuri joukko ammattilaisia ja ne julkaisevat paljon monenlaista musiikkia. Ei siis pidä yksinkertaistaa, että musiikin tasapäistyminen olisi yksistään yhtiöiden vika. Tai artistien, jotka hyppäävät suurten kelkkaan."
Voi te artistit jotka ette malta tehdä omakustanteita tai verorahoilla tuettua kansanmusiikkia! Voi te kurjat pahuuden morsiamet jotka levytätte pop-musiikkia isolle yhtiölle!
Ja sitten - TOTTA KAI - pelataan Ruotsi-kortti! Koko Suomen alentava Ruotsi-kortti, koska RUOTSISSA TÄMÄ ON HOIDETTU PAREMMIN!
Ruotsissa on nimittäin oma gaala kansanmusiikille. Kolme lyhyttä hura!-huutoa ja sitten snapsi huuleen: Hura, hura, hura!
Ei mainintaa siitä, että Ruotsi on tehnyt pop-musiikista tärkeän vientituotteen jo 1970-luvulla!
No, onneksi on Radio Helsingin pari toimittajaa ja Ylen joku ohjelma.
"Uuden löytämisessa auttavat myös Spotify ja YouTube".
Niin, niitä kuunnellaan enemmän kuin koskaan. Tosin ihmiset kuuntelevat MYÖS NÄISTÄ VÄLINEISTÄ SITÄ MITÄ HE HALUAVAT. Eniten pop-musiikkia, mutta myös klassista, räppiä, iskelmää, black metallia tai sitä Wiskaria.
Ehkä sanon vielä sen, että täytyy olla kuuro jos ei kuule pop-musiikin monimuotoisuutta. Radiota varten kompressoidut biisit ovat oma keskustelunsa, mutta MUSIIKKINA pop jatkaa kehittymistään, jatkaa vaikutteiden imemistä ympäröivästä maailmasta, jatkaa ihmisten viihdyttämistä, tunteiden herättämistä ilosta itkuun.
Suositusta pop-musiikista suosittelen kaikille kansanmusiikkikuplassa eläville esimerkiksi soittolistaani viime vuoden 20 parhaasta levystä. Siinä joukossa on paljon hienoa ja uutta luovaa pop-musiikkia.
Surullisinta itse asiassa on, että viime vuosi oli suomalaiselle pop-musiikille todella hieno. Uusia artisteja syntyi, vanhat tekivät hienoja uusia levyjä. MUTTA KUN EI NIISTÄ SAA TYKÄTÄ.
