Free GTA V downloads. Eikun siis en yritä kalastella tänne blogiin random-googleosumia tai mitään, tämä on arvostelu PMMP:n (ainakin toistaiseksi) viimeiseksi jäävästä albumista, joka sisältää uusia versioita heidän vanhoista biiseistään. Ei voi sanoa "vanhoista hiteistään", koska millään tunnettuusperiaatteella näitä versioitavia biisejä ei ole valittu.

Tämän albumin suurin hankaluus on siihen sisään pääseminen - varsinkin jos olet kuunnellut PMMP:tä paljon. Olet tottunut siihen, miten biisit menevät ja siksi uudet versiot tuntuvat vääriltä, ja pääkopassa saattaa syntyä jopa vastareaktio. Tai niin minulle ainakin kävi ensimmäisen kuuntelun aikana.

Tällä levyllä PMMP on nimenomaan viisikko, johon Paulan ja Miran lisäksi kuuluvat Juho, Heikki ja Mikko. Sekä tietysti tuottaja Samuli Kosminen. PMMP:n kaikki biisit säveltänyt Jori Sjöroos on siis jätetty studiosta pois.

Etukäteen musiikkimediassa ja -ihmisten piirissä arvuuteltiin, onko tämä levy julkaistu ns. Gramex-syistä. Eli että PMMP:n päk-kataloogilla hyvin harvoilla biiseillä soittava bändi saisi radiosoitoista Gramex-tuloja näiden uusien biisien myötä. Se teoria on syytä haudata, sillä nämä biisit eivät tule saamaan hirveästi radiosoittoa, niin uskallan väittää.

Niin, kun on päässyt alkujärkytyksestä yli - eli siis siitä, että biisit eivät olekaan niitä vanhoja tuttuja vaan iiihan uusia versioita - pystyy levyä kuuntelemaan ihan uusin korvin. Samuli Kosminen on Sigur Ros -Jonsin kanssa käynyt käsittääkseni tekemässä jotain musaa, ja Matkalaulu-levyllä on kieltämättä samaa henkeä. Biisit ovat järjestään yli viiden minuutin mittaisia, jopa kuuden tai seitsemän. Tunnelma on suurimmassa osassa biiseistä vinksahtaneen rauhallinen - usein pahaenteinen.

Kun levyä kuuntelee VIELÄ lisää, löytää outoon maailmaan, jossa PMMP onkin kunnianhimoisten sovitusten alle upeita pop-melodioita kätkenyt indiebändi. Levyn ote ei ole tarkoituksellisen VAIKEA, vaan pikemminkin biiseissä kuulee bändin tekemisen riemu. Tuhat kertaa soitetuista biiseistä on kaivettu esiin erilainen kulma, tai vahvistettu alkuperäisen yksityiskohtia.

Kovemmat kädet ja Kiitos ovat suosikkibiisejäni PMMP:ltä. K-käsien uusintaversio on vielä entistäkin raskaampi, ja esittelee hienosti levyn soundimaailmaa, joka on vähän kuin joltain palkitulta kansanmusiikkilevyltä, mutta jonkun brooklyniläisindiebändin soittamana. Kiitos-biisiin on ympätty mukaan Asan takuuhäröinen rap. Biisin kaihoisa tunnelma on muuttunut... ehkä tilannetta tapahtumien jälkeen tarkkailevaksi?

Kesäkaverit on riisuttu naiivista popista. PMMP on riisuttu popista. Kyllä! Se on teesini tässä arviossa. Tältä kuulostaa PMMP ilman pop-ilmaisun terävyyttä. Bändi on tällä levyllä vapaa. En osaa sanoa muuta. Haluan vielä toistaa, että mielestäni tämä ei kuulosta tarkoituksella vaikeaksi tehdyltä. Sieltä biisien sisältä on vaan löytynyt jotain tuollaista. PMMP "rahastaa jäähallikeikoilla", mutta tätä levyä tuskin myydään mitän Vain elämää -lukemia.

Jäljelle jää vain ajatus siitä, millaisen levyn bändi olisi tehnyt kokonaan uusilla biiseillä. Tutun kappaleen päällä on helpompi versioida rohkeasti. Siksi tätä levyä on vaikea pistää PMMP-janalle, jos nyt ihan pakko olisi luoda paremmuusjärjestys. Minusta viime vuonna ilmestynyt Rakkaudesta-levy ei ollut kovinkaan hyvä, joten tähän on paljon hienompi lopettaa. Siihen ajatukseen, että tämä oli bändi!

Ihan mielenkiintoista nähdä miten fanit reagoivat tähän levyyn. Muutama radiojuontaja (jotka jäävät tässä nimettömiksi) hieman tuhahteli kun kuulivat tätä. Mutta leikitään että Mira ja Paula ovat Isä Jumala. He katsovat kun levyä ollaan ristiinnaulitsemassa. Sitten minä annan levylle ääneni ja sanon Miralle ja Paulalle: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. He varmaankin kuuntelivat vain kerran eivätkä päässeet mielissään irti alkuperäisistä biiseistä".