Levyarvio: Jannika B - Šiva

ÄH! Luovutan! En ole ihan varma jaksanko kopioida tuon erikoisen Š-kirjaimen joka kerta kun mainitsen levyn nimen. Sovitaanko, että te näette sen oikein kirjoitettuna? Vaikka se olisikin vain Siva? 

Tämä on Jannika B:n toinen albumi. Ensimmäinen oli nimeltään Kaikki rohkeus, ja se ilmestyi viime vuonna. Kaikki rohkeus oli parempi paperilla kuin levynä. Jannika B (eli nykyään oikeasti W) on rohkea tee-se-itse-nainen, joka ei jää odottelemaan että joku muu suunnittelee hänen uransa. Hän tekee sen itse.

Siksi Kaikki rohkeus oli sinällään erittäin arvostettava päänavaus, vaikkei se biisillisesti ollutkaan kovin vahva. Seuraavaan elämään on aivan loistava biisi, mutta muita suosikkeja siltä platalta ei ole itselleni jäänyt. OK-tason biisejä oli muutama.

Siinä mielessä Siva on valtaisa askel eteenpäin. Levy on ehjä, hallittu ja itsevarma. 

En sano, että Jannika ja tuotantotiimi olisivat matkineet Jenni Vartiaista, mutta Sivassa on jotain samaa kuin Vartiaisen viimevuotisessa Terra-albumissa. Siinä on mahtipontinen alku, ja palavaa halua kuljettaa kuulija uljaisiin korkeuksiin, kuiskia enkelinä kauneuksia ja pauhata ukkosena totuuksia. 

Alku vaikuttaakin tämän suhteen hyvältä. Aurinko on hieno intro, ja vie maata kiertävälle radalle. Kansanlaulu-sävy tosin on aika lailla yhtenäinen War-tiaisen startin kanssa.

Sitten jatketaan sujuvasti samalla teemalla biisiin, jonka nimi on W2 (Tähdenlentoja). Se on levyn paras kappale, mutta en ole tätä viikon verran töiden lomassa kuunnellessani saanut selville miksi biisin nimi on W2. Wirtanen kaksi? No, en ole ihan hirveän ajatuksella kuunnellut sanoituksia, mutta ei W2:n selitys ole suorastaan silmille hypännyt. 

Se on sivuasia. Pääasia on tosiaan se, että biisi on loistava, ja se kuljettaa levyn hyvään vauhtiin. Tässä kohtaa kiidän B.W.:n mukana kansikuvan maisemissa. Fluorisoivat värit, pelottava, tyylikäs ja kaunis disco pauhaa.

Sitten Jääkausi, joka oli levyn ensimmäinen single. Petyin singlen ilmestyessä hieman, biisi ei oikein tuntunut lähtevän käyntiin ja uutta Seuraavaan elämään -tasoista hittiä odottanut kuulija oli hieman hämmennyksessä. Levylle biisi istuu paremmin, mutta se on temmoltaan ja soundiltaan kuin uuden levyn aloitus, ja eroaa hieman alku-Sivasta.

Itseni herra toimii taas paremmin. Biisi on levyn toinen single, ja uskon siitä tulevan isomman hitin kuin Jääkaudesta. Loistava teema ensinnäkin. Älkää uhriutuko ihmiset, olkaa itsenne herroja niinkuin tämä kuvankaunis kokkolalainen joka tuli ja näytti miten tullaan levyttäväksi artistiksi. Hyvä single.

Sitten lisää hyvyyttä. Äänet ja askeleet. Rivakampi raita, joka jatkaa levyn ehjää tuotantojälkeä. Myös sävellyksenä erittäin toimiva.

Nimibiisi Siva. (juu, en nyt kopsi sitä outoa ässää). Hyvä biisi, parempi kuin esimerkiksi Jääkausi, mutta tässä kohtaa levyn kuuntelua huomaan aina miettiväni, että sävellyspuolesta vastaavien Jannikan ja Heidi Maria Paalasen paletti on tullut käytettyä. Samat keinot ja fraasit alkavat toistua. Esimerkiksi woo-wouttelua kuullaan läpi levyn niin paljon, että yhdessä kohtaa epäilin sen olevan tahallaan sama wou-wou, mutta ilmeisesti se onkin eri.

Hieman ohimenevä raita siis. Seuraava biisi Tahdon menee joka kuuntelulla ohi samasta syystä. Jannika B on onnistunut luomaan omanlaisena soundin ja biisin, mutta tässä kohtaa sitä kuulee liikaa. 



Kaksi vierailua seuraavaksi. Mikko Pohjolan tulevalta levyltä odotan Sängyn reunalla -biisin perusteella paljon. Valitettavasti Jannikan kanssa hän ei oikein saavuta samaa "leveliä". Sateen rummut -biisi on ihan kelpo sävellys - ehkä levyn iskelmällisin - mutta en tunne duettoparissa kipinää. Sama koskee seuraavan biisin Tuomas Kauhasta, jonka säkeistö ei oikein istu Sivan sydämeltään sivistyneen naisen maailmaan.

Onneksi loppu pelastaa taas paljon. PÖLY on paluu mahtipontisuuteen ja alun korkeuksiin. Hassua muuten, että biisit kestävät maltillisesti 3-4 minuutin verran, mutta monet mahtipontiset biisit tuntuvat silti isommilta kokonaisuuksilta. Pöly on joka tapauksessa ehdottomia parhauksia tästä valikoimasta.

Ja sitten vielä Kuu kukkuu. Aika höpsö iskelmäbiisin nimi, mutta hieno sävellys, joka peittelee homman hienosti kasaan - vielä ennen outroa. Ollaan levyn lopussa, kokonaisuus saadaan valmiiksi. Ollaan tehty kokonainen levy. Se on harvinaista, vaikka puutteitakin on.

Sanoisin, että Jannika B:n paras levy on vielä tulossa. Tällä levyllä tuotanto on kyllä huolella tehty yhtenäiseksi, mutta se on ehkä kuitenkin aavistuksen tylsää. Samaten säveltäjäpari on ehkä oppinut liian hyvin omat niksinsä, ja he toistavat niitä ehkä turhankin ahkerasti.

Olen ollut niin rehellinen ja kriittinen tämän arvion kanssa kuin osaan, sillä uskon että tältä mimmiltä kuullaan vielä se ässälevy. Hänessä on lahjakkuutta, ja hänen persoonansa kuuluu. Tästä levystä voi olla ylpeä, vaikkei se olekaan läpikotaisin hyvä.


This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

2 Responses to Levyarvio: Jannika B - Šiva

  1. Nimetön says:

    Olen aivan samaa mieltä kanssasi! Miten voikin olla, että ihan samanlailla ajatellaan!

  2. Jussi says:

    Anonymous, hauska kuulla! Great minds think alike vai miten se oli.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...