Häpeämätön listauspostaus! Tämä tuli mieleeni kun eilen mutustelin Twitterissä miten hyvä biisi on Kemmurun Pala historiaa.

No, en sitten saanut jostain syystä heti nukuttua, vaikka luin Dunea pitkän pätkän (kirja-arvostelu kohtapian). Rupesin miettimään, että mitkä vois olla suomalaisen räpin viisi parasta biisiä. Ei käänteentekevää, historiallista tai unohtumatonta, vaan minun mielestäni parasta.

Tällaisen listan sain aikaiseksi. Huomaan ettei tässä ole yhtään kovin uutta biisiä. Mut antakaa armoa, mä olen 34v. Kyllä tänäkin vuonna on julkaistu hienoja suomiräp-levyjä, ainakin JVG ja Kepe's Mode, eli en minä nyt ihan kokonaan ole menneeseen juuttunut. Kai.

Rupesi jo kaduttamaan että tein tällaisen möhislistan. Voi helvetti. TÄSSÄ SE ON. OLEN VANHA:

1. Asa - Leijonaa metsästän
Todellinen "game changer". Muistan kun tämä tuli Posse-lehden kylkiäisenä, cd-versio siis. Tuotannosta lähtien täysin erilaista kuin mitä kukaan oli koskaan tehnyt. Kuuntelin biisin varmaan sata kertaa ensimmäisen viikon aikana. Katsoin että tuottaja on Jukka Immonen, ja mietin että miten helvetissä joku voi tehdä tällaista soundia. Ne torvet, rumpujen etniset vaikutteet, kaikki.
Puhumattakaan tietysti riimeistä. Avain oli haudattu, Asa oli valmis tulemaan esiin. "Tanssin tyhjil kaduil Formula-sunnuntaisin, montako Monacost saa Vantaalle patsaan?", tai "mä en tiedä lätkäst mut tää on leijonabiisi". Hullu flow, Asan tyylin esittely, virheetön, hengästyttävä. Paras.

)

2. MC Taakibörsta - PA2001
Taakibörstan vähälukuiseksi jääneen levytysuran ehdoton kohokohta. En tiedä miten oikeasti kävi, mutta kuulostaa siltä, että kaikkia rivejä ja kaikkien flow'ta on hiottu todella tarkkaan. En nyt muista mistä tämä biisi on sämplätty (jätä kommentti, crate digger), mutta biitti on ehkä paras suomiräpissä ikuna. Ja tietysti itse Taakibörsta, joka ilmentää itsensä tällä manifestillä. Virheetöntä, ulkoa opeteltavaa ja ulkoa keikalla huudettavaa materiaalia. Tavallaan bändin ainoa biisi. No joo, tiedän että heillä on muutama muukin, mutta käytännössä tämä biisi on MC Taakibörsta. Jos teet vain yhden biisin, tee helvetin hyvä.

)

3. Ceebrolistics - Nollapiste
Uudistajat, edelläkävijät, nerot. No joo, ei pitänyt ottaa kulttuurista vaikutusta huomioon mutta otin kuitenkin. Hassua, että 0.-ep voisi olla melkein minkä tahansa vuoden musaa, siis myös ilmestymisensä jälkeen. RPK tai millä aliaksella hänet tunnetkin on umpilahjakas tuottaja, mutta myös hieno mc, vaikka MattiP ja Hyzä ovatkin pää-mc:t. Nimibiisi oli lopulta ep:n kohokohta. Tulee mieleen Tampereen opiskelijakämppä ja ööö, tupakka.

)

4. Ritarikunta - Mä en jaksa
Ritarikunnan Saranat avaavat sanat oli ensimmäinen kokonainen suomiräp-levy josta innostuin oikein tosissaan. Tämä on mahtava tilitysbiisi, huonon fiiliksen purkaus, joka varsinkin suomiräpin yo meitsi -painotteisella alkutaipaleella oli todella virkistävää. Lisäksi tässä on ehkä paras aloituslaini: "Mua on vituttanu koko päivän enkä tiedä mikä mua vaivaa". Näin sanoo Hopee eli Lempi-Joe, ja niin painokkaasti että se on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Siis varmaan vanhainkodissakin fiilistelen tätä tunnelmaa. Tässä sitä paitsi sämplättiin Tehosekoitinta! Varhainen suomiräpin ja -rockin yhteenliittymä. Huikea biisi.

)

5. Kemmuru - Unohtunut
Edelleenkin on vaikea tehdä luontevaa ihmissuhteista kertovaa suomiräp-biisiä. Tai ainakin minun mielestäni. Tässä oli jotain hellyyttävää, ja samaistuttavaa. Mahtavaa on myös se, että nuorelle nykykuulijalle esimerkiksi kännykän latauksesta kertova sanoitus "pitäis saada pari palkkii kasaan" ei sano yhtään mitään, mutta kaikki vanhan Noksun omistaneet toki muistavat ne akun virtatilanteesta kertovat palkit näytön sivussa.
En tiedä mistä Aksim on sämplännyt taustan, mutta se sopii biisin tunnelmaan täydellisesti. Tämäkin on sellainen biisi jota on tullut kuunneltua itselleni epätyypillisen monta kertaa putkeen. Jodarok on mielestäni parhaimmillaan kertoessaan ihmissuhteista. Ei politiikasta.

)

Bubbling under:
SMC Hoodrats (se eka biisi)
Loost Koos - Muushia
Steen1 - Sinisiä rappuja ja punasia hintalappuja
Ela - Anna soida
Ritarikunta, Mikrofonistit, Davo - Päästä parhaasta
Ruudolf - Doupeimmat Jumala seivaa

Tämä on Asan toinen Asa Masa -nimellä tehty levy. Ensimmäinen oli Jou jou, joka siis jo nimellään on korostetun RÄP, kuten myös tämä Rapsodia. Asa Foetida -nimellä (tai jollain jota emme vielä ole kuulleet) Asa tekee sitten härömpiä ja kokeilevampia levyjään - kuten vuosi sitten Use Your Illusion III:n.

Minun on hyvin vaikea arvostella Asan levyjä mitenkään kriittisesti. Tai aina yritän löytää niistä jotain mistä en pidä, mutta kerta kaikkiaan miehen tyyli ja tapa tehdä jättävät minut aina aseettomaksi: Asa on edelleen Suomen paras räppäri, helposti.

Rapsodia jatkaa Jou joun ajatusmaailmaa sikälikin, että se on korostetusti positiivinen, aiheissaan rakentava ja uutta luova. Muistan Asan kertoneen Jou joun yhteydessä, että hänelle on tullut yleisöä katsellessaan tietynlainen vastuuntunto; ettei hän ainakaan halua edistää negatiivista ajattelua. Tai jotain sinne päin.

Positiivisen musiikin tekeminen on helvetin vaikeata, mutta Asa onnistuu jälleen roolissaan leppoisana ja hyväntuulisia viisauksia laukovana sanaseppona. Tietynlaisena käsityöläisenä, tai siis äänihuulityöläisenä, mutta ymmärtänette maanläheisen artesaaniotteen. Ratkaisu toimii, mutta kieltämättä itselleni parhaiten tulee aina jäämään mieleen Loppuasukkaan tai Terveisiä kaaoksesta -levyn tilityksellisempi pääty, vs. positiivisuus.

Taustojen tekijästä ei ole tietoa, mutta Polarsoulilta nämä jotenkin kuulostavat. En ole vielä kerennyt ostaa vinyyliversiota joten mennään Spotify-pohjilta tällä hetkellä. Joka tapauksessa, kun Asa päättää että nyt tehdään hiphoppia, taustat ovat helvetin muhevia ja sämplerikkaita. Eli siis loistavia.

Asan flow'ta ja sanoitustyyliä ei voi liikaa kehua. Hän ottaa sanat vakavasti, ja onnistuu aina kääntämään ne sujuvaan järjestykseen. Miehen otteista tulee mieleen Kari Hotakainen, joka hänkin tuntuu olevan jollain lailla kielen yläpuolella. Nörttivertausta käyttääkseni Asalle ja Hotakaiselle kieli on kuin maailma Matrixin Neolle. He pystyvät asettumaan kielen ulkopuolelle ja tarkastelemaan sitä läpitunkevammin kuin me muut.

Helvetin hyvä rap-levy. Ei Asan paras, mutta se nyt olisi liikaa pyydetty. Prinsessa Madeleinelle omistettu biisi on IHANA.

Kuulin #muuten huhua, että ensi vuonna Asa on vihdoin tekemässä kauan puhutun Love Records -sampleja hyödyntävän levynsä. Mutta tämä on huhu, varmaksi en tiedä.

Ensin pari alkuhuomautusta:

1. En ole varma mikä Asan tarkoittama artistinimi tässä on, mutta kaikesta päätellen Asa Foetida, erotuksena viimevuotisen Jou jou -levyn rap-alias Asa Masasta. Aiemmin hän on julkaissut kaksi Foetida - Pro Promo -mixtapea, mutta tämä levy on muutenkin hämmentävästi nimetty, joten kunhan kaikki nyt ymmärtävät että tässä on kyse Matti Salon aka Avaimen aka Asan albumista.

2. Jos olisin tiennyt että tämä levy ilmestyy, en olisi tehnyt vielä vuoden parhaiden levyjen listausta.


Tämä oli siitä mahtava levy, että se tuli sanonnan mukaisesti "pyytämättä ja yllättäen". En ole ehtinyt aikoihin seurata Basson keskustelufoorumia, ja Asa ei näistä juuri etukäteen tiedottele - kyseessä kun on hänen (ja käsittääkseni äitinsä) hoitama levy-yhtiö Roihis Musica, joka julkaisee Asan omien levyjen lisäksi vain Jätkäjätkien levyt.

Kuulin alkuvuodesta, että Asa olisi tekemässä pitkään suunnittelemaansa Love Recordsin materiaalia sämpläävää levyä yhteistyössä Universal Musicin kanssa (joka siis nykyään omistaa Loven katalogin). Ilmeisesti Asan Avain-aikaiset major label -traumat ovat vielä niin haavaisia, ettei mies halunnut lopulta lähteä projektiin - tai sitten syy on joku muu, tämä kaikki on omaa spekulaatiotani.

Tämä on kuitenkin ilmeisesti saman idean päälle rakennettu levy - sillä erotuksella, että Loven levyiltä sämpläämisen sijasta Suomen kovimmista muusikoista koottu kopla on soittanut progehtavat taustat.

En ollut aivan niin ihastunut mainittuun Jou jou -levyyn kuin olisin toivonut. Ymmärsin toki Asan konseptin jutustelevana sananikkarina, mutta miehen runolliset ulostulot ovat olleet suorastaan profeetallisia, joten odotukset olivat seuraavassa runolevyssä (edellisen ollessa Terveisiä kaaoksesta - joka on sivumennen sanoen käsittämättömän hieno levy).

Vaikka Use Your Illusion III on järjettömän taitavasti soitettu ja sävelletty levy, Asan sanataide on kuitenkin sen ylivoimaisesti tärkein anti. On toisaalta sääli, että Polarsoulin ja Arwi Lindin tuottama upea musisointi jää taustalle, mutta ei voi mitään.

Jos luet tästä arvostelusta vain yhden virkkeen, lue tämä: Use Your Illusion III ei ole räppiä, vaan runoutta. Heti YouTube-näytteet pistivät polvilleen. Tai ehkä "näytteet" on harhaanjohtavasti sanottu, sillä joku on tunkenut kaikki levyn biisit YouTubeen. Asa ei siitä huolimatta halua laittaa levyjään Spotikkaan, vaikka YouTube-katsomiskertojen perusteella kannattaisi. NO, Spotifyttömyydestä johtuen tämä oli ensimmäinen levy jonka ostin tänä vuonna. Joo, ammatin suomia etuja, saan paljon levyjä. Mutta hyvä että ostin.

Minä olen NIIN valtavan tyytyväinen, että Asa on uskaltautunut vielä kauemmas hiphopin konventioista. Kuten todettua, tässä on kyse runoudesta. Kaikesta kuulee, että sanoitusten kirjoittamiseen on käytetty aikaa ja harkintaa, eikä miehen kynän tarkkuutta voi kuin ihailla - polvillaan, nöyränä.

Oikeastaan levyn "hiphopimmat" biisit ovat sen heikoimpia kohtia. Mitä sfäärimpää, sen parempaa. Terveisiä kaaoksesta -levylläkin eniten mieltä kiehtoi Yksinäisyyden ja yhtenäisyyden vuori. Nyt päästään heti aluksi kolmannen silmän avaamiseen - johon toki vaaditaan asianmukaisia päihteitä, mutta näillä mainituilla päihteillä ei mässäillä, kuten räpissä yleensä.

Olemme kuulleet tarpeeksi "rennosti arkisista aiheista räppääviä nuorukaisia", on aika antaa tilaa runoudelle. Tulee mieleen stand up -koomikko Marc Maronin mahtava WTF-podcast, jonka eräässä tuoreessa jaksossa hän kertoo Bob Dylanin Blonde on Blonde -levyn kuuntelemisesta, ja vielä tarkemmin Dylanin sanoituksista, joiden Maron kuvailee olevan "halun ilmentymiä", koska ne "kertovat maailmasta, jonka juuri ja juuri tajuaa, mutta sitten se katoaa". Siis että "the definition of desire" on juuri se todellisen runouden koskettama tila, joka lähestyy lopullista totuutta. Tai ainakin kuulijalle/lukijalle tulee oivallus, että ratkaisu on ihan lähellä.

En lähde vielä tässä merkinnässä analysoimaan Asan runoja syvemmälle, vaikkeivät ne mitään "vaikeita" runoja olekaan. Oikeastaan ainoa kauneusvirhe on Julma-Henrin vierailu, sillä en ole koskaan ymmärtänyt ko. räppärin arvostusta. Luulen, että vain syrjäytyneet saavat edes jonkinlaisen samaistumiskokemuksen Henrin räpeistä.

Tämä levy nostattaa mieltä. Se on jälleen yksi osoitus siitä, että Asa on suomalaisten "riimittelijöiden" (jotenkin aliarvioiva termi...) joukossa täysin omassa liigassaan. En osaa vielä päättää onko tämä Asan paras levy, mutta helvetin hieno levy kyllä, ja pakollinen hankinta kaikille.

 Grande matafakin' Finale! Yleisö puristaa kiihkoissaan penkkiensä reunuksia rystyset valkoisina, artistit liikehtivät hermostuneesti lämpiössä: JOKU VOITTAA!

No, Rubik "voitti", koska eihän tämä ole kilpailu per se, vaan kymmenen parasta suomalaista levyä tänä vuonna. Kollegoideni mielestä ulkomaisten levyjen lista oli snobbailua, mutta se johtuu siitä, että he kuuntelevat huonoa/liian vähän musiikkia. Tässä on nyt kuitenkin ihan TUTTUJA nimiä ja vain yksi taidemusiikkia sisältävä levytys.

Hieno kansikin vielä. Levyn tunnelma on tässä.