Elokuva-arvostelu: The Dark Knight Rises

Mietin ihan oikeasti hetken The Dark Knight Risesin alussa, että voi että jos joku täällä nyt ampuu. Mutta veikkaan, että niin mietti aika moni muukin, ihmismieli vain toimii niin. Onneksi näitä ajatuksia pulpahteli päähän lähinnä ensimmäisen vartin ajan.

EI SISÄLLÄ JUONIPALJASTUKSIA, ainakaan sen enempää mitä trailerista tai Biorexin sivuiltakin selviää.

Kohuttu ja puhuttu Christopher Nolanin Batman-trilogian kolmas ja viimeinen osa. Bruce Wayne on elänyt kahdeksan vuotta erakkona - siitä asti kun Batman otti niskoilleen Harvey Dentin murhan ja pahuuden. Kaupunkiin tulee uusi paha - ultimaattinen paha - Bane. Palaako Batman? Nouseeko hän kuilusta? Mitä mittää?

Kuten varmasti 100% elokuvan nähneistä voivat todeta, tämä ei ollut niin hyvä leffa kuin The Dark Knight. Tästä puuttui Jokerin kaltainen vihollinen ja Heath Ledgerin näyttelijänsuoritus. Bane oli vain möreä ääni - ja paljastamatta liikaa hän oli ihan kirjaimellisesti vain möreä ääni.

Tämä oli kuitenkin laatuviihdettä. Nolanilla on tapana piilotella pieniä herkullisia jippoja ja symboleita ja viittauksia sinne tänne, ja niitä voi pitää joko kömpelöinä tai viihdyttävinä. Ehkä hieman vaivasi sellainen pyrkimys tehdä synkästä toimintatarinasta jotenkin syvällisempi kuin se onkaan. Mutta toisaalta ne viihteellisesti metaforalliset kuvat tarjoavat ajateltavaa elokuvan jälkeenkin, mikä on aina tervetullutta.



Kalle Kinnunen kirjoitti Suomen Kuvalehden arviossaan, että Batman uskoo vain epädemokraattisiin ratkaisuihin, eikä luota ihmisiin. Ehkä niin, mutta vähän kuin Dogvilleä katsoessa ryhtyy pitämään väkivaltaa oikeutettuna ratkaisuna (koska Von Trier haluaa saada katsojan ajattelemaan ja havahtumaan), ehkä Nolan haluaa vastaavasti herättää ajatuksia muustakin kuin ihmisten tyhmyydestä ja pelkuruudesta. Eikä siis väitä, että totalitarismi olisi oikea vaihtoehto. Hauskasti päinvastainen arvomaailma verrattuna oikeastaan kaikkiin muihin leffoihin. Ei mitään "me kaikki autamme toistamme" -saippuaa, vaan elokuvasarjalle uskollisesti armottomampi meno.

En muista, miksi "Varjojen liigan" pomo halusi siinä ensimmäisessä Nolan-Batmanissa tuhota Gotham Cityn, mutta ilmeisesti ahneudella oli jotain tekemistä asian kanssa. Tämän elokuvan loppu - tai ihan viimeinen minuutti - oli melkoisen nolo. Olisin toivonut Nolanilta kunniakkaampaa lopetusta.

Viihdyin joka tapauksessa loistavasti, ja Nolanin supertähteys varmasti jatkuu tämän leffan jälkeenkin. En malta odottaa millaiseen ideaan hän seuraavaksi tarttuu. Niin juu, ennen leffaa tuli vain yksi traileri, Man of Steel, eli Teräsmiehen uusi, synkempi tuleminen. Nolan ei tosin ohjaa sitä, vaan Zack Snyder. Tylsää, onneksi Wikipedia kertoo, että hän työstää myös Howard Hughesin myöhempiin vaiheisiin perustuvaa elokuvaa (Martin Scorsesen The Aviator oli siirtänyt Nolanin leffaa eteenpäin, kertoo siis myös Hughesin tarinan).

LoppuKANEETTINA: Kannattaa mennä katsomaan, trilogialle arvoisensa päätös, helvetin taitava ja linjakas, mutta jonkin verran kauneusvirheitä.


This entry was posted in ,,,,. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...