Noniin. Olen kirjoittanut Song of Ice and Firestä ja Game of Thronesista monta kertaa aiemminkin, muun muassa täällä (6. kausi parin jakson perusteella), täällä (kirja vs. TV-sarja), täällä (kirja-arvio), täällä (kirja-arvio) ja täällä (kirja-arvio).
** JOS ET OLE KATSONUT 6. KAUTTA KOKONAAN, ÄLÄ LUE TÄTÄ, SPOILAANNUT **
** JOS LUET TÄMÄN, YMMÄRRÄT ETTÄ OLEN IHAN VITUNMOINEN NÖRTTI **
Eilen katsoin kuudennen kauden finaalin, ja kauden tapahtumat pyörivät sen verran ajatuksissa että avaan niitä hiukan teille, vapaaehtoiset ja veloituksetta sanaviihteestä nauttivat lukijani.
Tämä oli tosiaan ensimmäinen kausi jonka näin ilman kirjojen tukea ja taustatietoa. Vaikka olen jauhanut kyllästymiseen saakka siitä, että kirjan ja sarjan tapahtumat on juonellisesti johdettu eri reiteille, kirja tarjosi kuitenkin tapahtumien eroavaisuudesta huolimatta massiivisen taustatiedon ja monivivahteisemman polun kohti erilaisia tapahtumia.
Nyt kun tätä tukea ei ollut, jotkut tapahtumista tuntuivat äkkinäisiltä, ja hieman perustelemattomilta. Ehkä vain kuvittelin, mutta käsikirjoituksessa oli myös keskitytty enemmän TV:ssä hyvältä näyttäviin mutta kirjojen puolella GoT-maailmalle vieraisiin käänteisiin, kuten takaa-ajo kolmisilmäisen korpin linnakkeessa, Aryan nopeasti kehittynyt supersankarimaisuus tai Tyrion Lannisterin kännikiusoittelu Missandeille ja Grey Wormille.
Mutta nyt meinaan sortua taas vertailemaan kirjaa ja tv-sarjaa, mikä ei ole kovin hedelmällistä eikä tämän kirjoituksen tarkoitus.
Mitä kuudes kausi meille toi? Suurin yksittäinen paljastus oli varmasti se, että Bran näkee menneisyyteen, ja ennen kaikkea pystyy vaikuttamaan nykyisyydestä käsin menneisyyden tapahtumiin (Hodor kuuli "hold the door"in jo lapsena), mikä tietysti avaa mahdollisuuden melkoisille spekulaatioille: Oliko Bran kuiskimassa "Mad Kingille" totuuksia tulevaisuudesta, eikä hänen "burn them all" sittenkään viitannut King's Landingin asukkaisiin, vaan Branin neuvoon siitä, miten white walkereista pääsee eroon?
Tällä juonikikalla tuskin liiallisesti pelataan, sillä seitsemännen kauden pitäisi olla viimeinen, ja jo nyt siihen on ladattu niin tolkuton määrä avoimia tarinanpäitä, ettei moista lisätwistiä todellakaan tarvita.
Kauden hienouksiin kuului myös Braavosissa nähty teatteriesitys Westerosin tapahtumista. Se oli historiallisesti luultavasti ainakin osin tosi katsaus siihen, miten tieto myöhäisellä keskiajalla kulki: Tarinankertojat ja viihdyttäjät muuttivat valtakunnan suuret kuviot huviksi. Viesti tosin muuttuu matkalla melkoisesti, mutta kyse voi olla myös perspektiivistä: Kansa eri puolilla GoT-universumia ei välttämättä ajattele Lannistereita ilkeinä kusipäinä, vaan Targaryenien ja Robert Baratheonin jälkeen vauraana ja viisaana kuningassukuna. Kaikki joilla on "jaloja" pyrkimyksiä on joka tapauksessa tapettu jo kauan sitten, koska jalous tai kunnia ei ole paras selviytymiskeino.
Ja varsinkin, kun Jaime "Kingslayer" Lannister tappoi suojelemansa kuninkaan suojellakseen tämän alamaisia, ei petoksena. Ja sukupuolensa takia syrjitty Cersei, jolle lapset ovat tärkeintä maailmassa menetti vihdoin kaiken muun paitsi rakkaan veljensä. Synkät ajat.
Vaan mitä tapahtuu seitsemännellä kaudella? (EDIT: Minua ovat monet tämän blogauksen jälkeen valistaneet, että HBO tekee vielä kaksi kautta, joilla yhteensä 15 jaksoa. Hyvä näin. Kiitos korjauksesta kaikille.)
Etelästä lähestyy Iron Islandin laivasto täynnä khaleeseja, mukanaan kolme lohikäärmettä. Apuna kostonhimoinen Tyrellin mummo (lempihahmojani) ja Martellin voimanaiset. Sanoma on hyvin girl powerinen, tietysti. Daenerys, Iron Islandsin vahva siskojohtaja, Tyrelli mummo ja Martellin käärmeet - SHHHHIIIEIEEEEEEEEEET!
Mietitäänpä sitten Pohjoista. Sansalle olisi ollut tarjolla Queen in the Northin virka, mutta hän halusi velipuolensa (olkoonkin että Rhaegarys Targaryenin poika, minulle muistutettiin Twitterissä että hän oli Mad Kingin POIKA, ei Mad King, häpeän) ottavan pestin vastaan. Jos miettii, että Cersei on Seitsemän Valtakunnan johdossa ja Jon Snow meinasi munia koko pelin typerän kunniakäsityksensä ja ajattelemattomuutensa takia, voi olla että viimeisellä kaudella miehet ovat vain tiellä.
Battle of Bastards oli mahtava näyte siitä, miten Sansan olisi pitänyt ottaa valta itselleen. Jon meni kaikkiin psykopaatti-Ramsayn kikkoihin, teki tyhmästi vaikka varmasti ymmärsi että se oli juuri se mitä Ramsay halusi. Lopulta hän on hyvin symbolisesti mudan ja veren ja ruumiiden peittämänä oman ylpeytensä ja kunniansa suossa. Kunnes sisko kylmän viileästi ratkaisee strategikkona taistelun. Myös Ramsay tyytyi johtamaan taistelua, ei huutoraivoamaan keskellä taistelua.
Paitsi tietysti jääkuningas, jonka nitistämiseen tarvitaan dragon glassia, ja vitusti.
Entä Littlefinger? Mies haluaisi sekä Sansalta pesää, että valtaistuimelle. Sansa ei lähtenyt siihen peliin (todella paha ilme Littlefingeriltä jakson lopussa), ja jätti ukon haaveilemaan yksin. Sitten käyttäjä @esapekkar muistutti minua Twitterissä tästä viime kauden kohtauksesta, jossa Littlefinger käy kertomassa Cerseille, että Sansa on elossa, ja Boltonin vaimona Winterfellissä. Vanha liittolaisuus jatkunee, jos Starkit eivät ole tarkkana.
Mitäs vielä? Lord of the Lightin joukot varmaan yhdistyvät. Clegane liittyy kiertävään kapinallisjoukkoon, ja luultavasti Winterfellistä häädetty Melisandre myös.
Antakaa nörtille edes se, että kuudes kirja tulisi ennen TV-sarjan viimeistä kautta.