Kuten suhteellisen usein tässä blogissa toistelen, en ole mikään kultakorva. En etsi musiikinkuuntelukokemuksestani hifiä, vaan sitä musiikkia.
No, jokin aika sitten pistin kuulokeasioita järjestykseen, ja niissä käytännöllisyys ja käyttömukavuus nousivat tärkeimmiksi seikoiksi, kaikissa testatuissa malleissa äänen ollessa vähintäänkin tyydyttävällä tasolla.
Musiikinkuuntelutilanteista on siis jäljellä se herkin, eli koti. Vaikka kuuntelen työkseni musiikkia kaiket päivät, kuuntelen musiikkia kotonakin melkein koko illan ja joskus aamuisinkin. Kuuntelu tapahtuu pääsääntöisesti vinyyliltä, setillä isän vanha Pioneer-vinyylisoitin 1970-luvulta, Denonin 400-500€:n vahvistin ja Kefin muutaman satasen kaiuttimet.
On kuulostanut oikein kivalta tämä setti minun tarpeisiini.
Siis tähän asti.
Amphion-kaiutinfirman edustaja lähestyi minua twitteritse. Kysyi haluaisinko testata heidän kaiuttimiaan. Mikäs siinä. (En siis saa tästä rahaa tai kaiuttimia omaksi).
Lähettivät minulle Argon1-parin ja piuhat. Sain valita väriyhdistelmänkin. Valkoinen kotelo ja musta kaiutinelementti. Helvetin tyylikkään näköiset (sisustusihmiset huom).
Alleviivasin Amphionille, etten ole mikään hifisti, vaan musan kuuntelija, fiilistelijä, arjen sankari ja vitsiniekka. No en oikeasti sanonut noita kahta viimeistä, vaan että heidän kaiuttimiensa hienoudet tulevat menemään minulta ohi.
Ei se mitään, vakuuttivat. Testaa maallikkofiiliksellä.
Ajattelin, että minun tarvitsee jotenkin erityisesti keskittyä ja yrittää kuulla Argon1:ssä jotain eroa verrattuna vanhoihin Keffeihin.
Onneksi vahvistimeeni voin kytkeä kahdet kaiuttimet, joten testaus onnistuu helposti napista painamalla.
En oikein osaa rakentaa tähän kirjoitukseen tarpeeksi suurta räjähdystä tähän kohtaan. Taisi olla John Mayallin ja Eric Claptonin Blues Breakers -vinyyli jonka ensimmäisenä pistin soimaan. Turvallista möhistelyä, äänitetty varmaan suht livenä.
Voi pojat, voi pojat. Olisittepa nähneet ilmeeni kun vaihtelin Argon1:n ja vanhojen kaiuttimien välillä. Miten kaiuttimissa VOI olla näin iso ero? Olin oikeasti ajatellut, että vahvistin ja sen säädöt vaikuttavat enemmän, kun kyseessä on kuitenkin suht samankokoiset hyllykaiuttimet.
Mutta ei. Argon1:set kuulostivat aivan siltä, kuin Claptonin Eikka ja pojat olisivat soitelleet samassa huoneessa! Jotenkin se musiikki ei kuulostanut ÄÄNITTEELTÄ, vaan omin korvin kuullulta soitannalta (no, vahvistimistahan se sähkökitara toki soi, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan).
Heti ensimmäisenä laitoin vahvistimesta kaikki basso-, diskantti-, yms. säädöt nollille, antaa Argonien päättää miltä musa kuulostaa.
Tajusin kaiuttimia edes takaisin vaihdellessani, että vanhat Kefit on rakennettu korostamaan joitain keskitaajuuksia - ja ihan kuin ne tekisivät ääneen myös vähän kaikua. Perehdyin asiaan vähän tarkemmin, ja selvisi, että Amphion nimenomaan uskoo kaiuttimissaan luonnollisuuteen. He eivät yritä saada ääntä kuulostamaan joltain, vaan luottavat siihen millainen se ääni on.
Lopputulos on se, että nyt Kefien kautta kuunneltu musiikki kuulostaa paskalta! Ohuelta ja väkinäiseltä. Argon1 taas on luonnollinen (tämä tulee oikeasti ekana mieleen, vaikka se onkin myös firman mainoslause kuten myöhemmin kävin lukemassa), muheva, runsas, nyt tämä kuulostaa ihan Viinistä viiniin -kirjalta, mutta teidän pitäisi kuulla tämä!
Ehkä voisi hakea analogiaa Instagramista. Argon1 on ehdottomasti #nofilter. Jos äänitys on paska, se kuulostaa paskalta. Jos sen kuuntelee Kefeillä, päälle lyödään keskitaajuuksien korostuksia ja sen mukana kaikua ja onttoutta - mutta musa kuulostaa edes joltain.
Jos taas sinulla on loistava kuva, mutta lyöt siihen filtterin, kuva latistuu ja näyttää halvemmalta kuin onkaan. Sama käy kaiuttimissa. Kuuntelen juuri Pink Floydin The Wall -vinyyliversion kolmospuolta. Comfortably Numb. Tämän on Roger-setä tehnyt aikoinaan viimeisen päälle (ja Gilmour tietty luikautti soolon), ei tätä tarvitse filttereillä pilata. Kuulostaa näistä kaiuttimista uskomattoman kauniilta.
Ongelma tässä tietenkin on se, että nyt minun kai pitäisi panostaa myös vahvistimeen ja levysoittimeen - ainakin vahvistimeen. Se on auttamattomasti HEIKOIN LENKKI tässä sarjassa. Sillä minun on aivan pakko ostaa nämä kaiuttimet omaksi. En voi enää palata Kefeihin. Alennusta onneksi sain. Mutta silti, ovh:na pelkät piuhat ovat kalliimmat kuin vanhat kaiuttimeni. Ja silti nämä ovat tämän tason kaiuttimiksi halpoja, minulle kerrottiin. Kiva myös tukea suomalaista duunia.
Tällainen oli siis tarina kaiuttimista ja KAIUTTIMISTA. Tämä on uskomattoman kaunis kokemus. Musiikin voitto.
Mistä johtuen: Myydään Kefin kaiuttimet. Eivät ole Amphionit, lähellekään, mutta toisaalta saa hakea 70 eurolla pois.
Seuraavaksi voisit sitten kokeilla joitain oikeasti hyviä kaiuttimia. Itse omistan sarjan amphioneita (xenonit, argonit) ja täytyy kyllä sanoa, että ääni on hyvä, mutta ei todellakaan riittävän hyvä. Tutustumisen arvoisia merkkejä on paljonkin. Ekana tulisi mieleen b&w. Genelec on kans toinen yliarvostettu merkki, ainakin pienempien mallien osalta.
Mikä oli Keffin malli, eli mihin verrataan onhan tuossa hintaeroa seitsemän kertainen määrä?
Kiitos kommenteista anonyymit.
Jälkimmäiselle: Ei niitä toki ole reilua verrata, koska ne Keffit eivät ole ollenkaan samaa sarjaa näiden Amphionien kanssa, mutta pointti olikin se, että tätä ennen olin ajatellut ettei sillä ole merkitystä onko minulla 200€ vai 1300€:n kaiuttimet, mutta niin sillä vain on. Ja tämä ei toki ns. hifisteille ole mikään uutinen, mutta kun en itse ollenkaan tähän ryhmään lukeudu.
-Jussi
Amphionit kotona myös, pois en vaihtaisi. Mut älä hyvä mies mene kuuntelemaan Argon7L kaiuttimia. Osaan sanoa vain että "mykistynyt"
-Mikko-
Amphionilla on hyvä suunta nyt kaiutin suunnittelussa. Luonnollisuus on hyvästä antaa itse musiikin tehdä vaikutuksen. Itselläni on two18 pari kotona ja hyvin viihtyy musiikin parissa pitkää. Itse olen myös kuunnellut Argon1 mallia ja nätisti tekee sen mitä pitääkin.
-Mika
Mitkä piuhat oli paketissa mukana?
Kiitoksia kommenteista Mika ja Mikko.
Varmaankin seuraavaksi ostan uuden vahvistimen, jahka on taas rahaa. Vakaa aikomus on olla vetämättä tätä hommaa ihan "yli", mut toki nyt kuuntelee kaikkia kaiuttimia ihan eri korvalla.
Anonyymi: Amphionin omat kaapelit, en tiedä onko heillä eri malleja, mutta näyttävät samalta kuin nämä, ei ollut eri merkintää mukana: http://www.zenproaudio.com/amphion-speaker-cable-pair-2-5m Eroaa noista linkin takaa löytyvistä niin, että toisessa päässä on paljaat piuhat koska vanhaan vahvistimeeni ei saa kiinni noita banaaniliittimiä.
Kyllä se Comfortably Numb on Gilmourin teos, johon Waters luikautti sanat. Muuten hyvä kirjoitus.
Ahaa enpä tiennyt että amphionilla on omia piuhoja. Kiitos vastauksesta.
-Jani-
Anonyymi: JEP, ei koskaan pitäisi heittää lonkalta noita musafaktoja. Tiesin kyllä, että Waters teki suurimman osan Wallista yksin, mut tietysti just Comfortably Numb joka sattui silloin soimaan oli Gilmourin tekele. Ystäväni ja Pink Floyd -fanaatikko Sami Virtanen ehti tämän virheen minulle korjaamaan Facebookissa heti tuoreeltaan.
Onko näissä uudemmissa Amhioneissa jo saatu korviaraastava särähdys pois n. pari oktaavia keski C:stä ylöspäin? Erityisesti pianomusiikki oli jotain kerrassaan karmaisevaa kuunneltavaa vanhemmilla Amphioneilla (kaikilla malleilla isoista pieniin).
Morjes Anonyymi
Kuten yritin tässä kirjoituksessani vaivihkaa ilmaista, en ole millään muotoa hifistelijä, joten veikkaan että en tuollaista mahdollista korviaraastavaa särähdystä pari oktaavia keski-C:stä ylöspäin olisi edes kuullut. Mutta en ole näillä kaiuttimilla kuunnellut vielä pianomusiikkia, joten en osaa sanoa.
Piuhoihin ei muuten kannata laittaa rahaa, kunhan laitteet ja liitokset ovat kuunnossa. Vahvarin päivityksessäkin suosittelisin tutustumaan huollettuihin vintage-vehkeisiin ennemmin kuin marssimaan suoraa päätä asiansa osaavan myyntiedustajan puheille. Ja ehkä vahvariakin aiemmin kannattaisi miettiä tuon iskän vanhan Pioneerin ja sen rasian/neulan voimia. Ja noissa koesoitoissa on hyvä kokeilla muutakin musaa kuin niitä puhkinussittuja AOR-klassikoita tai jotain kivasti äänitettyjä Chopinin etydejä. Harrastuneisuus karskimman saundin ja jopa ihan abstraktin äänen parissa tuo paljon lisäsyvyyttä ja -ymmärrystä myös noiden vehkeiden parissa pelailuun!
On tämä edelleen hauskaa luettavaa. Mikä tämän jutun pointti oikein on muutakuin mainostaminen?! Paistaa niin helvetisti läpi, että itseäni hämmentääkseni aina uudelleen ja uudelleen tämän luen. T: Tomi Nevala
Moi Tomi
Mukavaa että pystyn edes jollain tavalla viihdyttämään sinua. Kuten heti postauksen alussa totean, ei kyseessä ole mikään tekninen testi, koska minulla ei ole kompetenssia eikä mielenkiintoa sellaista suorittaa.
Kyseessä kuitenkin on kirjoitelma oikeista reaktioista joita musiikki minulle kyseisten kaiuttimien kautta tarjosi. Jos se vaikuttaa sinulle "mainostamiselta", en voi mitään. Sain tosiaan halutessani ostaa ko. kaiuttimet alennuksella, mutta muuta vastiketta en tästä postauksesta saanut. Ja vaikka olisinkin saanut, teksti olisi silti ollut samanlainen. Ja vaikka en olisi saanut alennusta, teksti olisi silti ollut samanlainen.
Jos olisin voinut samaan aikaan testata muita saman hintaluokan kaiuttimia, teksti olisi ollut erilainen. Mutta tämä postaus kertoo siitä, millaista on siirtyä parin sadan pöntöistä Amphioneihin, ja miltä tuo ero maallikon korvissa tuntuu.