Tämä(KIN) postausaihe on pyörinyt päässä pitkään. En ole oikein varma onko Pink Floydin musasta OIKEIN yrittää löytää jotain helppoja sisäänpääsyreittejä. Mutta koska kyseessä on yksi maailman suurimmista bändeistä (perustuen ei mihinkään tarkistamaani faktaan, mutta yleensä kaikki Pink Floydiin liittyvä mitataan miljoonissa) ja bändin koko bäk-katalogi saateltiin taannoin Spotifyyn, ajattelin että niidenkin jotka eivät PF:ää tunne olisi jo korkea aika.
Joitain asiavirheitä tänne varmasti jää, mutta Also Sprach Jussi -tyylisesti pääpaino on fiilistelyssä.
Ennakkoluulot
Millaisia ennakkoluuloja Pink Floydista on olemassa? Varmaan ainakin sellaisia, että kaikki heidän musiikkinsa on jotain käsittämätöntä dadaistista mekkalointia, jota vain armottomimmat 70-lukumöhikset ymmärtävät. No, kyllä Pink Floyd sellaistakin musiikkia on tehnyt - esimerkiksi Umma Gumma -levyn raita Several Species of Small Furry Animals Gathered Together in a Cave and Grooving with a Pict.
Tuo biisi on itse asiassa yksi ensimmäisistä kosketuksistani Pink Floydiin - jos ei lasketa jotain Dark Side of the Moonin kuuntelua ystäväni Kimmon luona tai Another Brick in the Wallia radiosta. Se oli joku mökkireissu 18-vuotiaana, tunnelma oli *krhm* syvällinen. Ummagumman kakkoslevy ja varsinkin tämä biisi tekivät tuhojaan.
No, Pink Floyd on paljon muutakin kuin tätä. Lähinnä muuta kuin kuuntelukelvotonta musiikkia. Oikeastaan lähinnä Pink Floyd on tehnyt klassisen kaunista rock-musiikkia. Jopa keskitien musiikkia, voisi joku sanoa.
Heidän tuotantonsa voi jakaa kolmeen ajanjaksoon, joista nyt kaikista tarjoan pari tärppiä.
Alkuaika - psykedeliaa Syd Barrettin kanssa
Syd Barrett on se "diamond" Shine on You Crazy Diamond -biisissä (joka on muuten minusta paras PF-biisi, tylsästi). Hulluksi tullut happopää oli voimahahmo bändin alkuaikana, jolloin soundikin oli kaikkea muuta kuin planeettoja syleilevää rockia. Silloin bändi oli psykedeelinen, huuruinen, mutta silti tavallaan TAVALLISEMPI kuin mammuttimuodossaan.
Eka levy Piper at the Gates of Dawn, toka levy A Saucerful of Secrets ja More-leffaan tehty soundtrack edustavat tätä aikaa. Tärppinä vaikka ESIgrunge, ESIhevimetallia edustava The Nile Song More-soundtrackilta. Ällistyin kun kuulin tämän ensimmäisen kerran. PF teki tämänkin tyylin muita ennen, jo vuonna 1969!
Piper at the Gates of Dawnilta löytyy monia huippuhetkiä, mutta Lucifer Sam taitaa olla kuitenkin se helpoin tie alkuaikojen PF-soundiin. A Saucerful of Secretsiltä pitää ehdottomasti valita Set the Controls for the Heart of the Sun (josta Barry Adamson on muuten tehnyt mainion mukaelman Set the Controls for the Heart of the Pelvis). Hyvin jammaavaa rokkia parhaaseen 70-luvun tyyliin - tosin vähän ennen 70-lukua. Kaukana kuitenkin jostain Beatlesien tylsästä harmonisuudesta.
Mammuttiaika
Tämä on Pink Floydin suuruuden aikakausi. Lasken sen alkavaksi Meddlestä, vaikkei se tehnytkään vielä PF:stä maailman suurinta bändiä. Se on kuitenkin ensimmäinen ehjä, upea, mammuttimainen ja kaunis albumikokonaisuus, joita bändi teki Walliin asti, minkä jälkeen Roger Waters lähti lätkimään.
Kauden suurimmat ja parhaimmat levyt ovat MINUN MIELESTÄNI Wish You Were Here, Animals ja The Wall. Dark Side of the Moonilla on loistavia biisejä, ja se on vuosia aikaansa edellä (tai sitten se raahasi ajan mukanaan eteenpäin), mutta kokonaisuutena se ei ole koskaan herättänyt minussa samanlaista riemua kuin nuo mainitut.
Ongelma TÄRPPIEN ja tämän aikakauden kanssa on se, että nämä kaikki levyt pitäisi kuunnella kokonaisina - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Revin nyt kuitenkin Animalsilta piilotetun aarteen, jota et ole kenties aiemmin kuullut. Dogs. ÄH, tuntuu pahalta valita tästä yksi biisi. Mutta Dogs. Tämä on minulle rakkain Pink Floyd -levy, ja sen silpominen on hiukan arveluttavaa, mutta haluan että vielä niiden satojen miljoonien Pink Floyd -ihmisten joukkoon liittyy uusia jotka tajuavat tämän.
Biisin nimi taisi olla aluksi You Got To Be Crazy tai jotain sinne päin. Lopulta siitä tuli levyn teemaan sopivasti Dogs. Biisi on hieno siitäkin huolimatta, että Roger Watersin ainaisessa kapitalismin vastaisessa symboliikassa KOIRAT ovat pahoja bisnesmiehiä. Eivät koirat toimi katalasti! Vai onko se analogia juuri se, että koirat tekevät niin, koska luulevat muidenkin tekevän? Saman levyn Pigs (Three Differet Ones) -biisissä nostetaan esiin kolme poliitikkoa tuolta ajalta. Hieno biisi sekin.
Toinen mammuttikauden tärppi olkoon The Wallin iki-ihana ja klassinen Hey You. Noah Baumbachin elokuvassa Squid and the Whale on mahtava kohtaus, jossa avioeroa kriiseilevä poika esittää tämän biisin omanaan koulun kykykilpailussa. Se on tietysti osa Watersin IKINEROA Wall-konseptia, mutta tässä irrallisena se on vain loistava pop-biisi.
Gilmourin valtakausi - mammuttitaudin megalomaaninen vaihe
Watersin otettua hatkat David Gilmourista tuli bändin pomo. Tämä edelleenkin jatkuva kausi on varmaankin kaikkien mielestä bändin tylsin, mutta kyllä Momentary Lapse of Reasonilta ja Division Belliltäkin löytyy hienoja hetkiä.
Ne eivät ole enää samassa määrin kokonaisuuksia kuin Watersin aikaiset levyt, mutta Gilmour ja komppania onnistui säilyttämään kaikesta irrallaan olevan luonteen, mutta pitämään sen silti ajankohtaisena ja mielenkiintoisena.
A Momentary Lapse of Reasonilta valitsen suurimman hitin Learning To Fly ja Division Belliltä suurimman hitin High Hopes.
Siitä teille! Toivottavasti tästä oli apua! Itse tutustuin toden teolla koko tuotantoon aikoinaan ostettuani Discovery-boksin ja käytyäni kaikki levyt huolellisesti läpi lenkkipolulla.
Juoksijan mieli ja Pink Floyd kuuluvat yhteen.
Loppuun vielä rakas SOYCD-tatuointini.
Hae tästä blogista
Minä

Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com
Suositut tekstit
- Kesän ja syksyn lukupäiväkirja 2024
- Toukokuun lukupäiväkirja 2024
- Don Draperin tyhjyys (eli Mad Men -arvostelu)
- Livearvio: Paukutusjengi @ Gloria 18.10.2013
- Lukuvinkki: Kurt Vonnegut - Slaughterhouse Five (Teurastamo 5)
- Testissä Amphion Argon1 - eli on kaiuttimia ja on KAIUTTIMIA
- Kirja-arvostelu: Frank Herbert - Dune
- Miksi juoppo muusikko on Suomessa sankari?
- Nickelback on maailman vaarallisin yhtye
- Levyarvio: Machine Head - Unto the Locust
Uusimmat kommentit
Satunnaisotoksia
Blogeja
Aiemmin ajateltua
- marras 2024 (1)
- kesä 2024 (1)
- huhti 2024 (1)
- maalis 2024 (1)
- joulu 2023 (1)
- kesä 2023 (1)
- huhti 2023 (1)
- joulu 2022 (3)
- elo 2022 (4)
- heinä 2022 (3)
- huhti 2022 (1)
- maalis 2022 (1)
- helmi 2022 (1)
- tammi 2022 (1)
- joulu 2021 (4)
- marras 2021 (2)
- loka 2021 (1)
- syys 2021 (3)
- elo 2021 (1)
- kesä 2021 (1)
- touko 2021 (2)
- huhti 2021 (2)
- maalis 2021 (1)
- helmi 2021 (2)
- tammi 2021 (2)
- joulu 2020 (2)
- marras 2020 (1)
- loka 2020 (2)
- kesä 2020 (2)
- touko 2020 (1)
- huhti 2020 (2)
- maalis 2020 (2)
- helmi 2020 (2)
- tammi 2020 (2)
- joulu 2019 (2)
- syys 2019 (2)
- elo 2019 (3)
- heinä 2019 (1)
- kesä 2019 (1)
- touko 2019 (1)
- huhti 2019 (1)
- maalis 2019 (3)
- helmi 2019 (2)
- joulu 2018 (1)
- marras 2018 (2)
- syys 2018 (4)
- elo 2018 (3)
- heinä 2018 (2)
- kesä 2018 (1)
- touko 2018 (2)
- huhti 2018 (1)
- maalis 2018 (1)
- helmi 2018 (1)
- tammi 2018 (1)
- joulu 2017 (2)
- marras 2017 (2)
- loka 2017 (4)
- syys 2017 (3)
- elo 2017 (4)
- heinä 2017 (3)
- kesä 2017 (3)
- huhti 2017 (3)
- maalis 2017 (1)
- helmi 2017 (3)
- tammi 2017 (5)
- joulu 2016 (3)
- marras 2016 (5)
- loka 2016 (6)
- syys 2016 (3)
- elo 2016 (6)
- heinä 2016 (5)
- kesä 2016 (4)
- touko 2016 (4)
- huhti 2016 (5)
- maalis 2016 (10)
- helmi 2016 (5)
- tammi 2016 (5)
- joulu 2015 (8)
- marras 2015 (8)
- loka 2015 (6)
- syys 2015 (7)
- elo 2015 (7)
- heinä 2015 (8)
- kesä 2015 (6)
- touko 2015 (11)
- huhti 2015 (11)
- maalis 2015 (8)
- helmi 2015 (12)
- tammi 2015 (9)
- joulu 2014 (12)
- marras 2014 (13)
- loka 2014 (11)
- syys 2014 (11)
- elo 2014 (12)
- heinä 2014 (13)
- kesä 2014 (11)
- touko 2014 (11)
- huhti 2014 (15)
- maalis 2014 (15)
- helmi 2014 (19)
- tammi 2014 (17)
- joulu 2013 (15)
- marras 2013 (16)
- loka 2013 (17)
- syys 2013 (17)
- elo 2013 (13)
- heinä 2013 (6)
- kesä 2013 (1)
- touko 2013 (6)
- huhti 2013 (6)
- maalis 2013 (7)
- helmi 2013 (8)
- tammi 2013 (7)
- joulu 2012 (8)
- marras 2012 (10)
- loka 2012 (7)
- syys 2012 (9)
- elo 2012 (7)
- heinä 2012 (6)
- kesä 2012 (6)
- touko 2012 (5)
- huhti 2012 (5)
- maalis 2012 (5)
- helmi 2012 (4)
- tammi 2012 (2)
- joulu 2011 (9)
- marras 2011 (9)
- loka 2011 (8)
- syys 2011 (11)
- elo 2011 (10)
- heinä 2011 (5)
- kesä 2011 (8)
- touko 2011 (12)
- huhti 2011 (17)
- maalis 2011 (13)
- helmi 2011 (12)
- tammi 2011 (11)
- joulu 2010 (8)
- marras 2010 (9)
- loka 2010 (15)
- syys 2010 (16)
- elo 2010 (1)
He tajuavat mistä on kyse:
MAINOS!!!
Muista myös Suomen paras populaarikulttuuri-podcast Mäntysaari ja Nivala.