Sosiaalisessa mediassa eli SOMESSA ja musiikkiblogeissa eli MUSABLOGEISSA on tänään ja eilen levinnyt KULOVALKEAN TAVOIN tamperelaisen Seremonia-yhtyeen video Rock 'n' rollin maailma, johon metsäfolkin kuningas, levymoguli Sami Sänpäkkilä on ohjannut ja kuvannut viihdyttävän videon.
Olen nyt vuorokauden ajan tarkastellut reaktiotani Seremonia-yhtyeen kappaleeseen ja miettinyt miksi se nostaa karvat pystyyn. Kappale on ihan mukavasti sävelletty. Se tarttuu, ja idea uskonnollisen propagandan kääntämisestä occult rock -biisiksi on hauska.
Kuulin Seremonian biisin pahimpaan mahdolliseen aikaan. Olin nimittäin juuri kuuntelemassa kuopiolaisen Jess and the Ancient Ones -yhtyeen debyyttialbumia, joka ilmestyy ensi viikolla, ja josta olen tolkuttoman tohkeissani. Sitten Seremonian video törähtää FB-feediini ja ryhdyn katsomaan sitä.
Olen sitä mieltä, että ironia ja ironisuus on jo pilannut kokonaisen sukupolven hipstereitä ihmisiä. Mistään ei innostuta OIKEASTI, koska pitää varoa mitä muut sanovat. Ironian muurin takaa diggailu on turvallista. (Tämä on lempipaasausaiheeni, anteeksi jos toistan itseäni). Seremoniaa vaivaa sama ironia-tauti. Vaikka meininki on osaavaa, soitosta KUULEE, miten muusikot pikkaisen virnuilevat keskenään. Ja ovat tietoisia siitä, että näyteltynä soittamansa musiikin kuvastosta tulee hauskaa katsottavaa muille.
Jess and the Ancient Onesin jäsenet eivät varmasti kirjaimellisesti palvo saatanaa tai uhraa vuohia, mutta heidän musiikkiinsa on vuodatettu silti verta - omasta sydämestä. Valitettavasti Jessin levyltä ei ole vielä julkisessa jaossa kuin yksi biisi, mutta haastan teidät kuuntelemaan Seremonian ja Jess and the Ancient Onesin biisit peräkkäin, ja kertomaan onko nautinnollisempaa naureskella hyvin tehdylle pastissille vai nauttia savolaisen vilpittömästä saatananpalvonnasta.
Minä menen tänään katsomaan Yournalistia Bar Looseen, koska he ovat vilpittömästi riemukkaita.
Hae tästä blogista
Minä

Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com
Suositut tekstit
- Onko Suomesta tulossa poppareiden maa? Onko angsti ohi?
- Arvostelu: Netflixin Easy
- Testissä Amphion Argon1 - eli on kaiuttimia ja on KAIUTTIMIA
- Arvio: Miksi Sillan kolmas kausi on niin onnistunut
- Lukuvinkki: Henrik Tikkanen - Majavatie 11 ja Mariankatu 26
- Lukuvinkki: Marko Annala - Paasto
- Lukuvinkki: Satu Rämö - Hildur
- Lukuvinkki: Emily St. John Mandel - Sea of Tranquility
- Lukuvinkki: Rainer Maria Rilke - Letters To a Young Poet (Kirjeitä nuorelle runoilijalle)
- Lukuvinkki: Nathan Hill - The Nix
Uusimmat kommentit
Satunnaisotoksia
Blogeja
Aiemmin ajateltua
- elokuuta 2022 (2)
- heinäkuuta 2022 (3)
- huhtikuuta 2022 (1)
- maaliskuuta 2022 (1)
- helmikuuta 2022 (1)
- tammikuuta 2022 (1)
- joulukuuta 2021 (4)
- marraskuuta 2021 (2)
- lokakuuta 2021 (1)
- syyskuuta 2021 (3)
- elokuuta 2021 (1)
- kesäkuuta 2021 (1)
- toukokuuta 2021 (2)
- huhtikuuta 2021 (2)
- maaliskuuta 2021 (1)
- helmikuuta 2021 (2)
- tammikuuta 2021 (2)
- joulukuuta 2020 (2)
- marraskuuta 2020 (1)
- lokakuuta 2020 (2)
- kesäkuuta 2020 (2)
- toukokuuta 2020 (1)
- huhtikuuta 2020 (2)
- maaliskuuta 2020 (2)
- helmikuuta 2020 (2)
- tammikuuta 2020 (2)
- joulukuuta 2019 (2)
- syyskuuta 2019 (2)
- elokuuta 2019 (3)
- heinäkuuta 2019 (1)
- kesäkuuta 2019 (1)
- toukokuuta 2019 (1)
- huhtikuuta 2019 (1)
- maaliskuuta 2019 (3)
- helmikuuta 2019 (2)
- joulukuuta 2018 (1)
- marraskuuta 2018 (2)
- syyskuuta 2018 (4)
- elokuuta 2018 (3)
- heinäkuuta 2018 (2)
- kesäkuuta 2018 (1)
- toukokuuta 2018 (2)
- huhtikuuta 2018 (1)
- maaliskuuta 2018 (1)
- helmikuuta 2018 (1)
- tammikuuta 2018 (1)
- joulukuuta 2017 (2)
- marraskuuta 2017 (2)
- lokakuuta 2017 (4)
- syyskuuta 2017 (3)
- elokuuta 2017 (4)
- heinäkuuta 2017 (3)
- kesäkuuta 2017 (3)
- huhtikuuta 2017 (3)
- maaliskuuta 2017 (1)
- helmikuuta 2017 (3)
- tammikuuta 2017 (5)
- joulukuuta 2016 (3)
- marraskuuta 2016 (5)
- lokakuuta 2016 (6)
- syyskuuta 2016 (3)
- elokuuta 2016 (6)
- heinäkuuta 2016 (5)
- kesäkuuta 2016 (4)
- toukokuuta 2016 (4)
- huhtikuuta 2016 (5)
- maaliskuuta 2016 (10)
- helmikuuta 2016 (5)
- tammikuuta 2016 (5)
- joulukuuta 2015 (8)
- marraskuuta 2015 (8)
- lokakuuta 2015 (6)
- syyskuuta 2015 (7)
- elokuuta 2015 (7)
- heinäkuuta 2015 (8)
- kesäkuuta 2015 (6)
- toukokuuta 2015 (11)
- huhtikuuta 2015 (11)
- maaliskuuta 2015 (8)
- helmikuuta 2015 (12)
- tammikuuta 2015 (9)
- joulukuuta 2014 (12)
- marraskuuta 2014 (13)
- lokakuuta 2014 (11)
- syyskuuta 2014 (11)
- elokuuta 2014 (12)
- heinäkuuta 2014 (13)
- kesäkuuta 2014 (11)
- toukokuuta 2014 (11)
- huhtikuuta 2014 (15)
- maaliskuuta 2014 (15)
- helmikuuta 2014 (19)
- tammikuuta 2014 (17)
- joulukuuta 2013 (15)
- marraskuuta 2013 (16)
- lokakuuta 2013 (17)
- syyskuuta 2013 (17)
- elokuuta 2013 (13)
- heinäkuuta 2013 (6)
- kesäkuuta 2013 (1)
- toukokuuta 2013 (6)
- huhtikuuta 2013 (6)
- maaliskuuta 2013 (7)
- helmikuuta 2013 (8)
- tammikuuta 2013 (7)
- joulukuuta 2012 (8)
- marraskuuta 2012 (10)
- lokakuuta 2012 (7)
- syyskuuta 2012 (9)
- elokuuta 2012 (7)
- heinäkuuta 2012 (6)
- kesäkuuta 2012 (6)
- toukokuuta 2012 (5)
- huhtikuuta 2012 (5)
- maaliskuuta 2012 (5)
- helmikuuta 2012 (4)
- tammikuuta 2012 (2)
- joulukuuta 2011 (9)
- marraskuuta 2011 (9)
- lokakuuta 2011 (8)
- syyskuuta 2011 (11)
- elokuuta 2011 (10)
- heinäkuuta 2011 (5)
- kesäkuuta 2011 (8)
- toukokuuta 2011 (12)
- huhtikuuta 2011 (17)
- maaliskuuta 2011 (13)
- helmikuuta 2011 (12)
- tammikuuta 2011 (11)
- joulukuuta 2010 (8)
- marraskuuta 2010 (9)
- lokakuuta 2010 (15)
- syyskuuta 2010 (16)
- elokuuta 2010 (1)
He tajuavat mistä on kyse:
MAINOS!!!
Muista myös Suomen paras populaarikulttuuri-podcast Mäntysaari ja Nivala.
Hei, haluaisin hiukan oikaista käsitystäsi. Teemme musiikkia sataprosenttisen tosissamme, ilman "ironian" häivääkään. Mainitsemaasi sydänverta on vuodatettu tähänkin, usko tai älä. Ainakaan itselläni ei päivätyön, harrastusten ja muiden bändien ohella riittäisi edes aikaa (saatika innostusta) säveltää, sanoittaa, treenata ja äänittää (omalla kustannuksella) mitään ihan vaan "ironisen vitsinä".
Toivon että saat kuultavaksesi syksyllä ilmestyvän pitkäsoittomme, etkä perusta koko käsitystäsi Seremoniasta vain YHDEN kappaleen varaan. Toivon myös ettei saamasi ennakkokäsitys estä sinua mahdollisesti jopa nauttimasta musiikistamme.
Ystävällisin terveisin,
I.V./Seremonia
Terve I.V. ja kiitoksia palautteesta
Olen onneksi ajatellut musiikkia niin kauan ja niin paljon, että olen oppinut olemaan muodostamatta käsitystäni mistään yhtyeestä vain yhden biisin perusteella. Tai siis tämän kirjoituksen sisältämä käsitys on toki muodostettu yhden biisin perusteella, mutta sen pystyn kyllä tarvittaessa muuttamaan.
Tulevan pitkäsoiton kuuntelen varmasti.
Seremonian kaltaiset bändit ovat yksi syy, miksi moni genre tukehtuu itseensä jo ennen kukkaan puhkeamistaan. Tuo musiikkivideo kertoo katsojalle aivan tarpeeksi yhtyeen sielunelämästä, ja suhtautumisesta tiettyihin asioihin. Onhan se hassua, hih. Ryömikää nurkkaan miettimään asioita ennenkuin seuraavan kerran avaatte suunne.
Ironia on ok silloin kun ironia kohdistuu itseen, silloin kun on yhtäaikaa tosissaan ja omat tosissaan olot nauraen hyväksyvä. Itseasiassa, tämän biisiparin piirissä jos pysytään, monet parhaat metallibändit ovat juuri sitä. Niin vitun tosissaan, että itselleen on pakko nauraakin. Hankalammaksi se ironia muuttuu kun se kohdistetaan itsen ulkopuolelle, silloin kyse tosiaan on usein omien hauskuuttamisesta niitä toisia naurunalaistamalla, itseä ylentämällä, koskaan alttiiksi laittamatta.
Olenko vain tyhmä, vai miksi en oikein tajunnut tän vastakkainasettelun ideaa? Oliko tolla niinku tarkoitus suojella Jess and the Ancient oneisia joltain suurelta ja ilkeältä huumorihevihyökkäykseltä? Täähän on melkeen yhtä tiukkaa matskua kuin Suomiräppärien suhtautuminen Raptoriin.
"Vastakkainasettelun" idea oli se, että molemmilta tuli samoihin aikoihin musiikkia, ja ne vertautuivat edes jotenkin samalle pallokentälle. Ei siitä kannata liian tieteellisiä johtopäätöksiä vetää. Pidän Jess and the Ancient Onesin musiikista, Seremonian singlestä en, siksi vertaus.
Ero Jess and the Ancient Onesin ja Seremonian välillä on se, että Seremonia on oikeasti hyvä, JatAO ei.
Seremonia on upea yhtye, joka näyttää jakavan mielipiteitä. Itse vaikutuin syvästi näkemästäni yhtyeen livekeikasta. Sen rinnalla Jess and the Ancient Ones tuntuu varsin köykäiseltä.
Noin 25 vuotta sitten lopetin musiikin kuuntelemisen, kunnes tänä syksynä minulle tuli ystäväni jäämistönä läjäpäin cd- ja vinyylilevyjä, osittain samoja mitä olen nuoruudessa kuunnellut. Ja näitä kun olen laittanut myyntiin, olen joutunut kuuntelemaankin, mielenkiintoista tarkastella omia mielikuvia, käsityksiä ja käsitteitä. Etenkin siis, kun olen ryhtynyt tekemään pieniä selostuksia kuuntelemistani tuotteista. Seremonian älppärin kuuntelin kertaalleen ja koska minulla ei kyseisestä ryhmästä ollut tietoa tai mielikuvaa ennestään, käsitykseni syntyi vain tämän levyn perusteella. Kirjoitin kohteesta näin:
"A-puoli kliseisine riffeineen kuulostaa lähinnä huonolta Sabbath-jäljitelmältä, mikä lienee tarkoituskin? Rock'n Rollin maailma -kappaleen sanoitus kiteyttää puoliskon biisien ironian, sisältäen lähes kaikki kliseet, joita heavyn turmiollisuuteen 80-luvulla liitettiin, tai tarkemmin sanottuna: joita hevidigarit ajattelevat kristittyjen heihin liittäneen. Osittain tottakin. Onhan biisin nimikin otettu helluntailaisten 80-luvulla julkaisemasta kasetista, jolla nuorille todisteltiin miksi on parempi kuunnella vain raitishenkistä gospelia. Silloin kasetti lähinnä huvitti, mutta ajat ja ihmiset muuttuvat. Varoittava kasetti oli aikansa tuote ja saattoi ampua yli, mutta kun ikää on tullut ja kokemus karttunut, olen monessa kohtaa samaa mieltä. Musiikki on voimakas väline, joka varmasti vaikuttaa ja jättää jälkensä - ja tuskinpa minkään muotoinen okkultismi tai satanismi, saatananpalvonnasta puhumattakaan, mitään hyvää edistää, etenkään Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaista hyvää. Ja jos on Saatana, niin kuin jotkut tosissaan tai leikisti uskovat, miksi sitten ei olisi Jumalaa, josta ihmiset ovat vieraantuneet? Ihan tosissaan.
Mustavalkoisesta kärjistyneisyydestään ja omalaatuisesta naivismistaan huolimatta - tai juuri sen vuoksi - kohkaus toimii, ainakin jollain tavalla, ja saattaa tarjota kicksejä kliseiden maailmasta kiinnostuneille. Siis niille, jotka eivät ole kristittyjä, niin että voivat tällaisestakin turhanpäiväisyydestä nautiskella. Noora Federleyn lapsenomaisen herkkä ja ohut, mahdollisimman epähevimäinen laulu korostaa tuotteen omalaatuisuutta.
B-puoli onkin sitten onnistuneempi. 70-luvun heavy saa seurakseen 70-luvun psykedeliarockin/progen. Musiikillinen puoli ainakin toimii, sanoituksiin sen enempää kantaa ottamatta, varsin mukavasti. Kosminen ruumisvaunu on tyylikäs aloitus albumin paremmalle puoliskolle."
Minulla muuten on tuo 80-luvulla julkaistu kasetti. Jossain moninaisten arkistojeni kätköissä.
By the way. Tuliko tämä Seremonian eka pitkäsoitto kuunneltua?
Kiitos kommentistasi MIka. Kyllä minä sen Seremonian ekan silloin aikoinaan kuuntelin, muttei siitä jäänyt itseltäni tästä poikkeavaa kerrottavaa. Sinänsä yhtyeellä vaikuttaa olevan "staying poweria", että taitavat levyttää edelleen, mikä on tietysti hieno asia.