Okei okei, mä rielaissaan että tämä levy ilmestyy vasta ensi viikolla, mutta mä on tästä aivan helvetin innoissani, joten en nyt voinut olla kirjoittamatta arvostelua jo nyt. Biisejä on kumminkin ehditty julkaista jo kolme (plus yksi Davo-cover josta myöhemmin) joten ehkä siksikin tämä on perusteltua.

Olin todella JVG-päissäni silloin kun Mustaa kultaa tuli. Olin YleXin uuden musiikin esittelijä ja näin koko ilmiön kasvun nettijutusta kultaa myyväksi keikkakoneeksi. Näin myös tuon levyn aikana varmaankin kuusi keikkaa, jotka olivat toinen toistaan hurmiollisempia. Jengi osasi KAIKKI levyn biisit ulkoa, ja ne oli tapana huutaa keikoilla läpi.

Olin toki jo silloin 10 vuotta vanhempi kuin muu yleisö, mut niinku R. Kelly tietää: Age Ain't Nothing But a Number.

Tuli kakkoslevy JVG.fi, jota edelsi siirtyminen isolle levy-yhtiölle. Täytyy näin jälkikäteen sanoa suoraan että Jare ja Ville Galle taisivat tuolloin puristaa mailaa hiukan liikaa. Ilmassa oli yliyrittämistä ja hittipotentiaalin maksimointia, joka yleensä ei johda hittipotentiaaliin. No, olihan sillä levyllä Kran Turismo, mutta näin levyarvostelijan näkökulmasta JVG.fi ei ollut ollenkaan niin mielenkiintoinen kuin debyytti.

Mutta nyt, mutta nyt. Voihan pojat. Voitolla yöhön yllätti tuotantonsa freesiydellä. Iso biisi, ja onnistuneesti lanseerattu hokema. Sitten Anna Abreun (tissien) tähdittämä Huominen on huomenna, jossa on helvetin hieno pop-kertsi, MUTTA state-of-the-art trap-elektro säkeistöt ja viinaisa aihemaailma. Harvoin räppibiisien naisfiitit kohahduttavat tällä tavalla, mutta Abreun timmi kroppa -ulostulo yhdistettynä hienoon kertsikujerrukseen tekivät vaikutuksen. Ekalla viikolla Suomen Spotikassa yli 300 000 striimiä.

Voitolla yöhön on kuitenkin nimenomaan loistava levy. Näkee että exec. tuottaja DJPP ja bändi on nähnyt tämän tekemiseen vaivaa. Tuotantomaailma on - uskallan sanoa - parasta mitä suomalaisella hip hop -levyllä on koskaan kuultu. Yleensä suomiräpissä suositaan Premierille sukua olevia ysäribiittejä tai jotain eurodancehtavaa tai bändisoittoon perustuvaa (puhutaan siis valtavirrasta) menoa, mutta Voitolla yöhön on erittäin tiukasti 2014, olematta sitä nolosti.

Joistain biiseistä tulee mieleen Chief Keefin etelä-soundin revival, joissain biiseissä on asianmukaisesti EDM-kertsi, jotkut ovat ihan tajuttoman upeasti kolisevaa elektroa (foxystä missistä kertova Sara Chafak) ja jotkut popimpaa EDM:ää (Pete Parkkosen hienosti laulama Eteenpäin).

Hyviä KOKONAISIA suomirap-levyjä tulee todella harvoin. Tämä levy kestää, kehittyy ja tekee vaikutuksen.

Jos Asa on luomumman ja runollisen soundin kuningas, JVG ottaa tällä levyllä pop-soundisen räpin valtikan. Tässä on sekä pop-hitit (kuten vaikka Cheekillä) ETTÄ mielenkiintoinen ja ajatuksella tehty kokonaisuus (jota Cheekillä ei todellakaan ole).

Rakastan tätä tunnetta kun innostun jostain levystä. Tekee mieli huutaa FÄIJÖNII jossain yökerhossa. Tekee mieli huutaa FÄIJÖNII ihan missä vaan. Fäijönii-biisissä on #muuten levyn huikein tausta. J ja VG onnistuvat myös pröystäilemään vaatteilla olematta noloja. Harvinaista!

Räpit eivät ole ehkä maan kovimpia MUTTA ne ovat perusteltuja ja paikallaan. J:n ja VG:n ilmaisussa kuuluvat sitä paitsi sadat keikat. Oma, tunnistettava tyyli.

Vierailijoista Mikael Gabriel onnistuu kuulostamaan vähemmän teiniltä kuin yleensä. Ehkä pitäisi kuunnella häntä tarkemmin, mutta ne tilitysbiisit eivät ole oikein itselleni toimineet. Pete Parkkonen laulaa stadin slangia hyvin pihtiputaalaiseksi (no mut oikeasti, se on tyylikäs biisi, ihan kuin joku Aviciin rennompi raita). Mukaan on kaivettu Jippu, joka vuodattaa sielustaan verta, eli toimii. Sanni on tietysti upea. Karri Koira tekee Karri Koira -biisin, mahdollisesti ensi kesän hittejä (joka miltä tahansa muulta levyltä olisi erottunut kirkkaammin, mutta tältä levyltä se on vain hyvä rivibiisi).

Kehuinko tarpeeksi? Huikea levy.

"Uima-altaal/ mimmit bikineis/ muijat Vantaalt/ Sara Chafak"

Mitä järkeä tuossa on? EI MITÄÄN! Ja siksi se onkin niin neroa.