Voihan VOIHAN. Minä joskus lukiossa tätä kirjaa luin, mutta en jotenkaan tajunnut sitä ja sen hienoutta - vaikka muuten ihan "vaikeitakin" kirjoja tavasin. Joku tässä oli jotain mikä ei silloin toiminut, ja luultavasti jätin koko kirjan kesken.
No, kävin pitkästä aikaa kirjastossa koska tytärpuoli, ja vierailin samalla "aikuisten" osastollakin. Pokkarin käyttöliittymä on iPad/Kindle-yhdistelmän jälkeen toivottoman kömpelö, mutta silti pari kirjaa kiinnitti huomion. Toinen oli Dune.
Lähdetäänkö siitä, että tämä on aivan helvetin hyvä kirja. Takakannessa Arthur C. Clarke vertaa, että scifi-fantasiaosastolla vain LOTR pääsee eeppisyydessä lähelle. No, en ehkä menisi aivan niin pitkälle, mutta valtavan iso ja samalla intiimi kirja se on.
Frank Herbertin kirjassa on onnistuneesti luotu maailma. Arrakisin aavikkoplaneetta on tapahtumien päänäyttämö. Suurin osa planeetasta on asumiskelvottomaksi luultua aavikkoa, jota hallitsevat valtavan kokoiset madot. Arrakisin aavikoilta saadaan kuitenkin avaruusmatkailulle elintärkeätä "spiceä", joten planeetta on taloudellisesti ja poliittisesti arvokas.
Planeetan aavikko-osissa asuu Fremenien kansa, josta ei tiedetä juuri mitään. Tarinan alussa planeetan käskynhaltijoiksi saapuu Atreidesien suku, joka saa keisarin määräyksellä valtaistuimen verivihollisiltaan Harkonnenin perheeltä.
En avaa juonta sen enempää, Wikipedia auttaa jos haluaa lukea tarkemmin. Esimerkiksi Dan Simmonsin kirjat keskittyvät valtavan suuriin tapahtumiin ja massiivisiin vaikuttajiin. Dunessa on kaikesta huolimatta paljon intiimiyttä, ja vielä enemmän henkisyyttä.
Homma ei myöskään mene epäuskottavaksi nörtteilyksi tai ylimitoitetuksi sankarisaagaksi. Paul Atreides on mielenkintoinen ja monitahoinen päähenkilö, jonka tarinaa seuratessa voi samalla nauttia Herbertin luoman maailman monimuotoisuudesta. Mutta mikä tärkeintä, Paulin tarina on tärkeintä, muu maailman esittely tulee sen jälkeen.
Tämä saattaa olla paras scifi-kirja jonka olen koskaan lukenut. Philp K. Dickin kirjat ovat niin eri tyylisiä, vaikka hän on alan kirjailijoista suosikkini. Lyhyesti sanottuna: Palvon.
Jos scifi kiinnostaa vähänkin, lue tämä. Ja jos olet nähnyt David Lynchin elokuva, unohda se.
PLUS minulle selvisi tätä lukiessani vihdoin, mistä Fear Factoryn ep:n Fear Is the Mind-Killer nimi tulee!
MUOKKAUS/LISÄYS:
Perkule unohdin eilen lisätä, että miksi tässä(kin) kirjassa aavikolla asuva Fremenien kansa on kieleensä ja kulttuuriinsa saanut vaikutteita Maa-planeetalla aavikolla asuvilta arabeilta/islamilaisilta kansoilta?
Onko lukijan helpompi silloin tajuta se kulttuuri, vai miksi paikannimet pitää virittää arabialaishenkisiksi? Onko se kirjailijalta alitajuista? Ei varmaankaan.
Sama ilmiö näkyy George R. R. Martinin Song of Ice and Fire -sarjassa (eli Game of Thrones siis) jos miettii niitä meren takana asuvia kuivan maan asukkaita.
Miksi näin?
