Olen kyllä aina pitänyt New Orleansia mielenkiintoisena kohteena, mutten ole sinne mitenkään aktiivisesti suunnitellut matkustavani. Duunin vajaan viikon mittainen iso tiimitapaaminen toteutti kuitenkin tämän haaveen puolestani, kun sain kunnian viettää viime viikon "Big Easyssa".
Ihan hirveästi aikaa kaupungilla pyöriskelyyn ei tiukasta aikataulusta johtuen jäänyt, mutta iltaisin oli sen verran keikkaohjelmaa, että Ranskalaiskorttelit ja pari muutakin paikkaa tulivat tutuiksi.
Ajattelin kirjata tähän muutamia huomioita paikan päältä.
Musiikin historia on läsnä
Varsinkin jazzin, mutta myös bluesin historia on tiukasti sidoksissa New Orleansin seutuun, ja se näkyy ja kuuluu. Livemusiikkia on paljon joka paikassa, ja juurista ollaan tietysti myös ylpeitä. Paikallinen jazz-instituutio Preservation Hall avasi meille ovensa, ja saimme kuulla räväkän setin paikan omalta housebändiltä - ilman äänentoistoa, akustisesti. Huikea kokemus.
Myös rap-musiikilla on New Orleansissa vahvat perinteet, No Limit ja Cash Money kun ovat alkujaan sieltä. Nykyvoimaa edustavan Curren$yn keikka tuli nähtyä. Aika makeaa savua puskeva savukone ukolla oli lavalla. Mutta tykkäsin - pari biisiä oli tuttuja jo ennestään.
Metallimusiikilla on kaupungissa myös pitkät perinteet. Niinpä erään rokkibaarin baarimikko kehuikin tuntevansa kaikki Downin ja Crowbarin jäsenet. Tämä nosti sykettä siksi, että ukko siis väitti tuntevansa myös Phil Anselmon (joka on NOLAsta).
Bourbon Street on jenkkien ruotsinlaiva.
Kuuluisa Bourbon Street on aikamoinen bailumekka. Jenkit tulevat mestoille juomaan kadulla - koska se on NOLAssa sallittua, ördäämään ja etsimään seuraa. Eli aika Baltic Princess -fiilis. MUTTA Ranskalaiskortteleissa sivukaduilla on mitä värikkäin kirjo baareja ja ravintoloita, joista monessa soi blues tai jazz sellaisella intensiteetillä, ettei suomalaisilla baaribändeillä ole asiaa lähellekään. Itse asiassa huikeita jazz-bandeja soitti myös kadulla.
Saints on kaikkialla.
Kaupungin ylpeys on jenkkifutisjoukkue New Orleans Saints. Heidän logoaan näkee kaikkialla. Tosin Saintsin logo eli "fleur de lis" on koko New Orleansin logo, joka oli alun perin Ranskaa hallinneen Bourbon-suvun tunnus.
Ruoka on hyvää.
Perus-hamppareitakin kaupungista tietysti löytyy, mutta itse ihastuin gumbo-soppaan ja paikalliseen erittäin rasvaiseen ja maistuvaan täytettyyn sämpylään, jota kutsutaan po-boyksi tai poor boyksi. Alun perin siihen käytettiin yli jääneitä lihoja ja pistettiin paljon mausteita. Söin po-boyn paikallisten hehkuttamassa Daisy of Duke -raflassa. Suosittelen.
Mississippi on vaikuttava.
Olen nähnyt Mississippi joen aiemminkin, kuusi vuotta sitten Memphisissä, mutta täällä, alkulähteillään, heti jokisuistosta uomaansa hypänneenä, tuo legendaarinen joki on rauhaton, valtava ja vaikuttava. Vesi on aggressiivisessa liikkeessä, ja täynnä valtavia laivoja (jep, myös niitä jokilaivoja, turisteja varten).
Kaupungissa on lämmin.
Nyt oli vuoden kylmin aika, ja lämpötila vaihteli 13 ja 20 asteen välillä. Aurinko paistoi. Ihmiset puhuivat avoimesti talvesta.
Second line -kulkue on ehkä parasta ikinä.
Armas työnantaja oli järjestänyt meille second line -kulkueen. Se tarkoittaa neworleanslaista perinnettä, jossa ihmisjoukko kulkee kadulla tanssien ja ilakoiden marssijatsia soittavan torvibändin perässä. Meille annettiin tietysti Firman tunnuksilla varustettuja liinoja ja sateenvarjoja, poliisi pysäytti liikenteen kulkiessamme ohi, ja torvet soivat. Oli upea kokemus päästä osaksi kaupungin elävää perinnettä. Ilmeisesti tänään sunnuntaina Arcade Fire järjesti kaupungissa second line -kulkueen David Bowien muistolle, koska alun perin kulkueita on järjestetty nimenomaan hautajaisiin ja Mardi Grasin aikaan.
Katrina oli kova paikka.
Kuulimme, miten kaupungin keskustassa oli evakuoitujen ihmisten palatessa kymmeniä senttejä mutaa. Kaikki kadulle jääneet autot mudan peitossa, samoin tietysti talojen alakerrokset. Aivan ydinkeskustassa, Mississippin rannalla on valtava hotelli (kuvassa), jota kukaan ei korjannut, ja joka nykyään siis nököttää autiona. Voi vain kuvitella mikä tilanne oli kaupungin köyhemmissä osissa.
Varteenotettava matkakohde
New Orleansissa on aidosti paljon nähtävää. Siellä on lämmin tunnelma ja paljon musiikkia. Jos olisi ollut aikaa, olisin varmasti lähtenyt retkelle ympäröiville suoalueille tai mennyt katsomaan jenkkifutista tai korista.
