Also Sprach Jussi - eli ajatuksia vähän kaikesta

Kuuntelen päivittäin työstäni johtuen samoja pop-kappaleita toistuvia kertoja. Pääni on erikoistunut sanojen vääntelyyn ja lempinimien keksimiseen, joka tuppaa jopa häiritsemään ajattelua. Siis: Joku sanoituspätkä saattaa jäädä pyörimään päähän erilaisina väännöksinä häiriten muuta ajatustyötä.

Koska minulla on tämä blogi täysin määräysvaltani alla, enkä ota vastuuta lukijan mielenterveydestä, aion nyt esitellä teille muutamia mieleni tuotoksia viime kuukausilta.

Ja vielä varoitus: En kuvittele että nämä ovat hauskoja. Nämä eivät ole minunkaan mielestäni hauskoja. Nämä vain pyörivät päässäni.

Anna Puun Säännöt rakkaudelle:
"Meidän täytyy keksiä säännöt raskaudelle/ lisääntyä niiden rajoissa"
"Meidän täytyy keksiä säännöt paskaudelle/ keksiä uusia sanoja"
"Meidän täytyy keksiäääööäääööäää" (Christina Aguileran ad libbausta)

Jesse Kaikurannan Vie mut kotiin:
"Vauva Siwan muovikassissa, vie mut kotiin"
"Rikottuja raajoja, vie mut kotiin"
"Silmät tosi supussa, vie mut kotiin"

Jesse Kaikurannan Näytän sulle rannan:
Sensuroin tässä kohtaa itseäni. En edes viitsi kirjoittaa tätä versiota.

Haloo Helsingin Huuda!:
"Huuda huuda raskaudesta" (ilmeinen sisarteos Anna Boon Säännöt rakkaudelle -biisille)

Samuli Putron Tavalliset hautajaiset:
"Cavalliset hautajaiset" (vähän omenalikööriä kehiin)
"Navalliset hautajaiset"
"Tavalliset nautajaiset"

Laura Närhen ja Erinin Siskoni
"Sinä olet minun liskoni/ tiedän että myrkkysi mua järsii"
"Sinä olet minun katiskani" (ei edes rimmaa, mutta pyörii päässä)
"Sinä olet minun diskoni"

Anssi Kelan Levoton tyttö
Lukuisia ala-arvoisia, navan alle meneviä väännöksiä sanoitukset knoppitiedoista.

Petran Missä mun mies on?
"Missä mun lies on"
"Missä mun mies on/ messevä ja känninen"


Hävettää tämä blogimerkintä, mutta julkaisen sen nyt kumminkin kun tähän asti kirjoitin.

EDIT!

Kyllä tämä sittenkin voi olla hyödyllinen blogimerkintä! Loistava PIMEYS julkaisi nimittäin uuden biisin, joka on samanniminen kuin he.

Minulle tulee tästä hiukan mieleen Arto Tammisen Neljän ruuhka, mutta ei se haittaa! Mahtava tunnelma tähän on saatu luotua, Elämä kiinnostaa on edelleen valtavan hieno biisi myös, joten tulevalta debyytiltä on lupa odottaa totaalista ihanuutta.

HUOM! Bändin laulaja/kitaristi/säveltäjä on Huittisista! Sieltä tulee myös hyvää pop-musiikkia! (Tämä myös glasnostin eli avoimuuden nimissä mainittava, en suosi sukua, perhettä, kavereita tai ketään muitakaan, blogini on puolueeton hyvän asian airut).

Topi Sahan debyytti Verta ja lihaa ilmestyi vuonna 2010. Periaatteessa kaikki singer-songwriter-kama kiinnostaa, mutta tuota kuuntelin valitettavan vähän. Jotain etäännyttävää siinä tapahtui; ehkä tarjolla oleva ROMPE oli liian Joose Keskitalo -liteä, tai sitten en vain malttanut kuunnella tarpeeksi.

Joka tapauksessa, painoin Topiaksen pois mielestäni. Karkuun pääs.

Sitten Warner KIINNITTI miehen, ja hänen laulujaan julkaistiin myös rakastamani ja edelleen mielestäni aliarvostetun Lassi Valtosen debyyttilevyllä. Tuli sinkku Se joka karkuun pääs.

Tuo sinkku - kuten muutkin tämän levyn biisit - on soitettu ja tuotettu huomiota herättämättömän lämpimästi. Aluksi Se joka karkuun pääs lipuikin ohitseni, ei koskettanut tai ärsyttänyt.

Mutta sitten huomasin hyräileväni biisiä toistuvasti. Sitten keskityin ajattelemaan Topia liikaa työni kautta, mutta sitten päätin ettei hän oikein sovi Voicen soittolistalle.

Ja vasta SITTEN, eli NYT pääsin käsiksi hänen kakkoslevyynsä Kolme veljee, vapaana kaikista ylimääräisistä keloista, ja sitten se kolahti - ERITTÄIN kulunutta ilmaisua käyttääkseni.

Koska kaikkien ihokarvamittari on erehtymätön musiikin laadun tae, on tärkeintä riisua kaikki ennakko-, jatko-, sivu-, peer pressure ja muut oletukset, ja keskittyä aistimaan, yltääkö lauluntekijä sieluun asti (joka on aivokemiaa, mutta tästä joskus toiste - VAI ONKO? tästäkin joskus toiste). Nyt on niin, että Topi Saha osaa koskettaa.

Hän on Kaustisilta, ja häntä on verrattu kohtuuttoman kevein perustein monenlaisiin legendoihin, mutta jos lähetään peruasioista, hän on onnistuneesti tehnyt iskelmällistä suomalaista folkrockia niin, ettei homma mene Jani Wickholmiksi - tai edes lähelle.

Debyytistä päätellen Saha on (ja tämä on oletukseni: vanhakantaisesti ja körttiläisesti) uskonnollinen, ja se näyttäytyy tälläkin levyllä musiikin laatua nostavana synkkyytenä, heti ensimmäisestä biisistä lähtien.

Topi Saha saattaa kuulostaa Radio Suomen hajuttomalta täyteartistilta, mutta kun laskee suojauksensa, Topi tekee vaikutuksen.

Pari ohilaukausta, mutta muuten Kolme veljee on todella hieno levy, jota suosittelen lämpimästi.