Kuuntelen päivittäin työstäni johtuen samoja pop-kappaleita toistuvia kertoja. Pääni on erikoistunut sanojen vääntelyyn ja lempinimien keksimiseen, joka tuppaa jopa häiritsemään ajattelua. Siis: Joku sanoituspätkä saattaa jäädä pyörimään päähän erilaisina väännöksinä häiriten muuta ajatustyötä.

Koska minulla on tämä blogi täysin määräysvaltani alla, enkä ota vastuuta lukijan mielenterveydestä, aion nyt esitellä teille muutamia mieleni tuotoksia viime kuukausilta.

Ja vielä varoitus: En kuvittele että nämä ovat hauskoja. Nämä eivät ole minunkaan mielestäni hauskoja. Nämä vain pyörivät päässäni.

Anna Puun Säännöt rakkaudelle:
"Meidän täytyy keksiä säännöt raskaudelle/ lisääntyä niiden rajoissa"
"Meidän täytyy keksiä säännöt paskaudelle/ keksiä uusia sanoja"
"Meidän täytyy keksiäääööäääööäää" (Christina Aguileran ad libbausta)

Jesse Kaikurannan Vie mut kotiin:
"Vauva Siwan muovikassissa, vie mut kotiin"
"Rikottuja raajoja, vie mut kotiin"
"Silmät tosi supussa, vie mut kotiin"

Jesse Kaikurannan Näytän sulle rannan:
Sensuroin tässä kohtaa itseäni. En edes viitsi kirjoittaa tätä versiota.

Haloo Helsingin Huuda!:
"Huuda huuda raskaudesta" (ilmeinen sisarteos Anna Boon Säännöt rakkaudelle -biisille)

Samuli Putron Tavalliset hautajaiset:
"Cavalliset hautajaiset" (vähän omenalikööriä kehiin)
"Navalliset hautajaiset"
"Tavalliset nautajaiset"

Laura Närhen ja Erinin Siskoni
"Sinä olet minun liskoni/ tiedän että myrkkysi mua järsii"
"Sinä olet minun katiskani" (ei edes rimmaa, mutta pyörii päässä)
"Sinä olet minun diskoni"

Anssi Kelan Levoton tyttö
Lukuisia ala-arvoisia, navan alle meneviä väännöksiä sanoitukset knoppitiedoista.

Petran Missä mun mies on?
"Missä mun lies on"
"Missä mun mies on/ messevä ja känninen"


Hävettää tämä blogimerkintä, mutta julkaisen sen nyt kumminkin kun tähän asti kirjoitin.

EDIT!

Kyllä tämä sittenkin voi olla hyödyllinen blogimerkintä! Loistava PIMEYS julkaisi nimittäin uuden biisin, joka on samanniminen kuin he.

Minulle tulee tästä hiukan mieleen Arto Tammisen Neljän ruuhka, mutta ei se haittaa! Mahtava tunnelma tähän on saatu luotua, Elämä kiinnostaa on edelleen valtavan hieno biisi myös, joten tulevalta debyytiltä on lupa odottaa totaalista ihanuutta.

HUOM! Bändin laulaja/kitaristi/säveltäjä on Huittisista! Sieltä tulee myös hyvää pop-musiikkia! (Tämä myös glasnostin eli avoimuuden nimissä mainittava, en suosi sukua, perhettä, kavereita tai ketään muitakaan, blogini on puolueeton hyvän asian airut).

Tänä keväänä Tuska-festivaalin ystävien FB-ryhmässä on itketty katkeria kyyneleitä, koska Suvilahteen siirtyneen metallijuhlan alueella ei saa enää tänä vuonna nauttia omia juomia.

Ryhmäläisten kiukku kohdistuu Tuskan organisaatioon, jolla ei ole kuitenkaan asian kanssa mitään tekemistä. Tai on - Tuska-organisaatio olisi info-sivujensa (kts. kohta "omat juomat ja alkoholi") mukaan halunnut jatkaa vanhaa liberaalia viinapolitiikkaa, mutta viranomaiset eivät antaneet siihen lupaa entisestään tiukentuneiden säännösten nojalla.

Joku vääräleuka voisi tässä kohtaa todeta, että hevijurpoille viina on tärkeintä, menisivät nauttimaan musiikista. No, kolmessa Tuskassa vierailleena voin sanoa, että sitä siellä nimenomaan aiemmin tehtiin, kun omia viinoja sai muovipulloissa tuoda alueelle.

Suomi on rampauttavan tiukasta alkoholipolitiikastaan johtuen festivaalikulttuurin kehitysmaita. Kun liput maksavat rapiat sata euroa, ei nuorisolla ole yksinkertaisesti varaa lipittää edes niitä muutamaa hanatuotetta, varsinkin kun niistä kaljasponssin avustuksella nyhdetään 6-7 euroa tuopilta. Siksi ne juomat juodaan liian nopeasti ennen alueelle tuloa.

Ihan oikeasti, kun Tuskaan sai tuoda omia juomia, en nähnyt siellä samanlaisia raivokännitapauksia kuin kaikilla muilla festivaaleilla, jotka ovat jo aiemmin joutuneet kieltämään omat juomat. Sitten kun ihmisten känniääliöintiä kauhistellaan mediassa, voidaan syyttävä sormi huoletta osoittaa lainsäätäjien suuntaan. Käykääpä raittiusihmiset joskus eurooppalaisilla festareilla.

On toki surullista, että viinaa joudutaan miettimään näin paljon, mutta ihmiset menevät pitämään festivaaleille hauskaa, eikä alkoholinkäyttöä (ainakaan kohtuullista sellaista) VARMASTI pystytä  vähentämään pistämällä ihmiset ahtaisiin karsinoihin litkimään ylihintaista bisseä sen sijaan, että kaikki voisivat rauhassa nauttia omia juomiaan kuten vaikka Provinssissakin saisi ennen tehdä. Kyllä ne kaljateltat silti täynnä olisivat. Tai ainakin sitten niin, että koko festivaali on anniskelualuetta, kuten  Himos Juhannuksessa (olin siellä työtehtävissä...) on toimittu.

Säädösten tiukentuessa suomalainen lainsäädäntö tekee festivaalien porteista viinanjuonnin nopeuskilpailuja, ja festivaalialueen tapahtumista jonotusmaratoneja joissa taistellaan sammumista vastaan. Kärsijöitä: Festivaalikansa ja festivaalijärjestäjä.

VITTU.

PS. Odotan Provinssirockia vaikkeivät bändit ihan hirveästi kiinnostakaan (The Joy Formidable oli mahtava lisäys ja onhan siellä ne muutamat mahtavuudet). Pääsen toteuttamaan haaveeni festivaaliradion tekemisestä YleX:n taajuudella lauantaina ja sunnuntaina klo 14-18. Muistakaa kuunnella 8)

Viikko kindleilyä/kindlettämistä/kindlehtelyä/plääh takana. En todellakaan halua keksiä mitään näppärää suomivastinetta Kindlen lukemiselle, mutta ymmärsitte varmasti pointin.

Kun olen tuolla turuilla ja toreilla laitteeni kanssa kulkenut, niin ihmisten reaktiot ovat olleet innostuneita. Hämmentävää on se, että kaikki tuntuvat luulevan, että tämä on joku autuaaksi tekevä monitoimikone. iPadin markkinointi ja uuden megakoneen etsintä on ilmeisesti aiheuttanut sen, että yhden asian hyvin tekevä laite ei ole enää mitään.

Niin, Kindle kolmosella ei siis voi ladata leffoja tai demota jotain finni- tai pieru"äppejä" henkeä haukkovalle ihmisjoukolle. Kindle kolmosella voi lukea kirjoja näytöltä, joka muistuttaa erehdyttävästi perinteistä paperia. Siinä on wifi-yhteys, eli kirjat saa joko ostettua Amazonin kaupasta yhdellä klikkauksella (luottokortti ottaa damagea), minkä jälkeen se on luettavissa n. 10 sekunnin jälkeen, TAI sitten jos löydät netistä ilmaisia (laillisia) kirjoja esimerkiksi PDF- tai html-muodossa, voi ne lähettää sähköpostin liitteenä määriteltyyn sähköpostiosoitteeseen, ja kirja ilmestyy automaattisesti Kindlen hyllyyn. Noita ilmaiskirjoja on tullut lisäiltyä jonkin verran, ja yhden kirjan ostin palvelua kokeillakseni.

Vanhat kirjat, joiden tekijänoikeuson rauennut, ovat ilmaiseksi netissä. Parhaillaan luen Bram Stokerin Draculaa, minkä jälkeen ajattelin ottaa uusintakierroksen Picture of Dorian Graysta ja ehkäpä viidennen lukukerran Joseph Conradin Heart of Darknessista (top 3 kirjoissa helposti). Project Gutenberg -sivulta kannattaa lähteä latailemaan, klassikot haltuun hyvät ihmiset!

Laite on helppo käyttää, mikä ei ole ihme, sillä eihän siinä juuri toimintoja olekaan. On sinne nettiselainkin ängetty, mutta sillä ei oikeastaan mitään tee. Kirjat on joka tapauksessa helppo kansioida ja pitää järjestyksessä, ja niitä on helppo selata ja lukea. Kuten taisin alun perin Kindlestä postatessani mainita, kirjoja Kindle 3:n mahtuu 3000 kappaletta, eli ihan riittävästi jopa himolukijalle.

Näyttö on tosiaan hämmentävän hyvä. Ei haittaa auringonpaiste tai heijastukset, näyttö on kirkas ja napakka. Ensimmäistä kertaa laitteen nähdessäni luulin, että pintaan oli liimattu joku suojatarra, kunnes paljastui että se onkin laitteen näytöllä näkyvä kuva.

Suomenkielisiä kirjoja ei Kindlellä taida vielä pystyä ostamaan. Nyt onkin kirjakauppiailla tiukat paikat. Digikirjojen yleistyessä he voivat joko tehdä samat virheet joita levy-yhtiöt tekivät tunkiessaan digimusiikin niin täyteen kopiosuojauksia, että niitä ei voinut kuunnella oikestaan millään laitteella, jolloin ihmiset ryhtyivät lataamaan biisejä laittomasti.

Nyt kirjoille voi käydä aivan samalla tavalla, jos kaikki myyjät haluavat kehittää oman päätelaitteensa. Siispä: Myyntiin formaatti, jota kaikki yleisimmät lukijat tukevat. Tietokone-lehden sivuilla on tästä hyvä kirjoitus ja asiallisia kommentteja.

Jaa, nyt kun luin uusimmat kommentit tuosta linkkaamastani artikkelista, niin taitaa olla ainakin Akateeminen menossa päin persettä. Digikirja maksaa 10 euroa enemmän kuin paperikirja - ilmeisesti tuon DRM:n eli kopiosuojauksen takia, vai mitä järkeä tuossa muuten on?

Ok, Kindle on Amazonin oma laite, joten Akateemisesta ostettuja ekirjoja EI PYSTY KINDLELLÄ LUKEMAAN. Akateeminen on lisännyt ekirjoihinsa kopiosuojauksen.

Näin Akateeminen:

E-kirja (eKirja, ekirja, digitaalinen kirja) on kevyt sähköinen vastine perinteiselle painetulle kirjalle. E-kirjat ovat ladattavissa pdf-muodossa ja niiden lukemiseksi tarvitset maksuttoman Adobe Digital Editions -ohjelmiston.

"Kevyt sähköinen vastine". Mitäköhän se tarkoittaa? Tiedosto ei tosiaan paljoa paina. Onnea vaan kirjakaupat, nyt kannattaisi kirjailijoiden siirtyä pois kustantamoilta, ostaa freenä kustannustoimittajapalvelut ja julkaista pdf-kirjoja omien nettisivujen kautta esimerkiksi 8 euroa laaki. Harmi vain, että kirja-ala on niin vanhanaikainen, että itsenäistä julkaisutoimintaa pidetään amatöörien hommana, eikä itsejulkaistua kirjaa taatusti noteerattaisi MISSÄÄN kirjallisuusmediassa tai arviosivuilla.

Tulinpas kiukkuiseksi. Kindle 3 ja Amazonin kauppa ovat joka tapauksessa loistavia ja minä olen tyytyväinen.