Ensinnäkin hoo-ray, tuolla oikealla puolella olevan "He tajuavat mistä on kyse" -laatikon mukaan tällä blogilla on nyt tasan sata "jäsentä". Hienoa! Lukijoita on onneksi "vähän" enemmänkin, tuhatmäärin jopa!

Viime tammikuussa kirjoitin tällaisen tekstin maratonhaasteesta. Silloin siis päätin, että kesäkuussa juoksen ensimmäisen maratonini (outo sana noin taivutettuna, #muuten). No, siinä kävi nyt sitten niin, että en juossut kesäkuussa ensimmäistä maratoniani. Minun piti niellä ylpeyteni, ja jättää Forssan Suvi-ilta väliin, sillä koko talven ja kevään huolellisen valmistelun jälkeen homma kaatui penikkatautiin.

Kärsin keväällä 2012 niin ikään penikkataudista, mikä johti lopulta siihen, että Helsinki City Run 2012:n maaliin nilkutettuani kärsin 3 kuukautta sääriluun rasitusmurtumasta. Oli siis selvää, että tänä vuonna penikkatauti pitäisi välttää, ja olla riskeeraamatta mitään täyspitkällä maratonilla.

Osallistuin tänäkin vuonna HCR:lle, koska se on niin mukava tapahtuma, ja koska ajattelin että se olisi sopiva etappi maratonharjoittelussa. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli virhe. Se oli kuitenkin kisa, ja latasin siihen paljon paukkuja. Neljä päivää tapahtuman jälkeen lähden jo seuraavalle puolimaratonin mittaiselle lenkille tuleva maraton silmissä kiiluen. Ja siitä se penikkakipu sitten tuli. En ollut levännyt tarpeeksi.

Toki touko-kesäkuun vaihteeseen tuli vielä muutto uuteen kämppään, jota en olisi mitenkään pystynyt tammikuussa ennakoimaan. Mutta joka tapauksessa, kesäkuun maraton jäi väliin.

Penikkatauti parani täysin kun lepäsin pari viikkoa. Sitten ryhdyin taas harjoittelemaan niin paljon kuin maltoin ja ehdin.

Pari viikkoa sitten päätin, että kyllä minä hemmetti sentään juoksen sen ekan maratonini tänä vuonna. Ja sopiva tapahtumakin löytyi. Oikeastaan on vain ja ainoastaan sopivaa, että juoksen ensimmäisen maratonini vanhassa kotikaupungissani HUITTISISSA, johon minulla on niin vahva viha-rakkaussuhde. Huittisissa järjestetään Maisematiemaraton-niminen tapahtuma, joka on minulle siitäkin oiva paikka juosta, että reitti on yhdensuuntainen, Urjalasta Huittisiin. Ei siis kolme kierrosta jonkun pururadan ympäri, vaan REITTI, ihan niin kuin se alkuperäinenkin maraton Maratonista Ateenaan. Se on minun psyykelleni paljon mukavampaa kuin saman radan kiertäminen useasti.

Valmistautumiseni on itseohjautuvaa. Käyn pitkillä, lyhyillä ja nopeilla lenkeillä. Pyöräilen töihin aina kun voin. Lepään. En ole ottanut minkään valmentajan ohjelmaa ristikseni, vaan yritän selviytyä omin neuvoin - lähinnä siksi, että kiireinen elämäntyylini ei anna mahdollisuutta sitoutua mihinkään ohjelmiin, joista tulisi sitten vain stressiä.

Juoksun aikana tapahtuva tankkaus on vielä vähän kysymysmerkki. Olen harjoitellut urheilujuoman juomista lenkin aikana, ja sen maha kestää oikein hyvin. En ole kertaakaan elämäni aikana syönyt kokonaista banaania, joten se on poissuljettua myös maratonin aikana. Suolakurkkua ja energiageeliä se siis tullee varmaankin olemaan. NIin paljon mahdollisuuksia ja kysymyksiä! Ensi sunnuntaina on vuorossa harjoittelukauden pisin lenkki, noin 30 kilometriä. Odotan jo innolla.

Näillä kengillä lähden maratonille

Niin sanottu BOTTOM LINE minulle on kuitenkin se, että EN STRESSAA. Aion nauttia, sukeltaa syvälle mieleeni ja kokeilla miltä se tuntuu kun on helvetin väsynyt. Oikeasti odotan sitä jo. Mieli tekee exit planeja, yrittää löytää syitä keskeyttämiseen, mutta minä jatkan, koska olen mieleni yläpuolella! Katson pimeyden sydämeen ja jatkan eteenpäin!

Varusteista sen verran, että nykyään juoksen joka toisen lenkkini Niken Free Run 5.0:lla, ja joka toisen Niken Pegasus 28:lla. Tämä siksi, että edelleenkin McDougallin Born To Run -kirjan innoittamana uskon, että jalan luonnollisen joustomekanismin harjoittaminen Free Run -juoksujen muodossa tekee hyvää ja auttaa välttämään vammoja.

Täyspitkälle matkalle lähden kuitenkin maltillisesti tuetuilla Pegasuksilla, jotka ovat ihan peruslenkkarit - eivät mitkään överikalliit megagelspectaclesetit. Kaikki liian joustaviksi rakennetut megalenkkarit ovat minulta pannassa. Syitä jo aluksi linkkaamassani kirjoituksessa.

Sellainen kysymys olisi, että osaako joku suositella muilta merkeiltä vastaavia kenkiä kuin nuo Free Runit? Niissä on se ongelma, että keräävät paljon kiviä pohjarakenteisiinsa, ja viime talven loskakeleillä itse asiassa toinen kenkä vähän hajosi, kun lumi pakkautui niin kovaksi sinne rakenteiden väliin ja repäisi pohjaa hieman.

Olin duunin virkistyspäivässä työkaverini Heli "Ingeborg" Lahdenrannan kanssa lenkillä, ja hän suositteli Adidas-Heimolaisena niitä Boosteja. Luulen kuitenkin, että niissä on liikaa pehmustetta, ja tähän asti olen vannonut Nikejen nimiin. Suositelkaa siis.

Maisematiemaraton on syyskuun 14. päivä. Palaan siis asiaan viimeistään sen jälkeen.