Kirja-arvio: George R. R. Martin - A Dance with the Dragons

Game of Thrones -sarjan viidennestä kirjasta on tässä siis kysymys. Tai oikeastaan sen sarjan nimi on A Song of Ice and Fire, ja sarjan ensimmäisen kirjan nimi taas Game of Thrones MUTTA koska varmaankin huomattavasti useampi on katsonut sitä tv-sarjaa kuin lukenut näitä kirjoja, haluan nyt tällaisen selvennyksen tähän alkuun laittaa.

Selvennetty on. Selvennyksen vuoksi.

PAKOLLINEN snobbailu: En ole katsonut tv-sarjaa, mutta Twitteristä ymmärsin tuossa keväällä, että se on kolmannen kirjan (eli tuotantokauden) lopussa tällä hetkellä. Twitterissä reagoitiin vahvasti ns. "red weddingiin", josta en spoilausvaaran takia tässä kirjoita enempää. Sen silti sanon, että on mahtavaa miten Martin uskaltaa pistää paskaksi lukijalle (ja varmaankin myös itselleen) rakkaita hahmoja ja juonirakennelmia. Yllättävät käänteet eivät nimittäin lopu kolmanteen kirjaan.

Säästelin tätä viidettä kirjaa vajaan vuoden, koska kuudes ja seitsemäs osa eivät ole vielä ilmestyneet. Kesälomalla tuo oli kuitenkin pakko aloittaa, Kyproksen-lomalla hotellin parvekkeella öisin paikallista olutta särpiessä ja heinäsirkkoja kuunnellessa tällainen megalomaaninen fantasiaherkku on parasta mahdollista seuraa.

Tässä vaiheessa saagaa ei enää oikeastaan ole kyse siitä, onko Song of Ice and Fire hyvä kirjasarja. Täällä ja täällä olen arvostellut aiempia osia, ja todennut, että YLEENSÄ fantasiakirjallisuus on kliseistä ja tylsää paskaa (pardon my turunmurre), mutta Lord of the Ringsin perään voi oikeastaan mainita vain nämä kirjat.



Martin vanhenee - itse asiassa yhtä nopeasti kuin sinä ja minäkin - mikä on istuttanut pelon fanien perslihaksiin. Mitä jos ukko ei saa sarjaa valmiiksi? Olisi kieltämättä suuri pettymys jättää näin VALTAVA juonihimmeli ilmaan roikkumaan, ilman ilmeisen katarttista loppua (himmeli-analogiassa se loppu olisi kai sitten tuleen syttyminen).

En halua sen kummemmin eritellä juonta, koska se pilaa jännityksen. Martin puksuttaa sarjaa eteenpäin vankalla rutiinilla. Väittäisin, että tämän viidennen osan vähän yli 1000 sivua olivat aivan yhtä hyvin kirjoitetut kuin ensimmäisenkin osan, vaikka se ilmestyi joskus 90-luvun puolivälissä.

Suosittelen tätä pituudestaan huolimatta aivan kaikille. Varsinkin jos rakastat paksuja kirjoja. Tämä ei ole mikään lapsellinen seikkailu VAIKKA tässä on prinsessoja, lohikäärmeitä (kolme), miekkailua, salaliittoja ja urheita miehiä ja kauniita naisia. MUTTA kun tässä on myös politiikkaa, moraalia, uskontoa, uskomattoman aidon ja monimuotoisen tuntuiseksi kehitetty mielikuvitusmaailma, upea juoni ja mitä vielä.

Aloita nyt, saat ensi kesäksi kaikki viisi kirjaa luettua, sitten ilmestyykin kuudes osa. Kai? Ehkä se tulee jo aiemmin.

Seuraavaksi lukuun tulee JOKO Max Barryn Lexicon, jota hehkutettiin houkuttelevasti eräässä kirjapodcastissa (Bookrageous) TAI sitten Ralph Ellisonin Invisible Man TAI sitten Orson Scott Cardin Ender's Game.

Seuraavaksi luettavan kirjan pohtiminen on melkeinpä parhaita tunteita mitä tiedän.

Mitä te luette tällä hetkellä, arvoisat alsosprachjussi.blogspot.fi:hin tarkoituksella tai vahingossa eksyneet?


LISÄYS-EDIT:

Pakko mainita, että näissä kirjoissa Kindlen X-Ray toiminto on ELINTÄRKEÄ. Song of Ice and Firessä on satoja hahmoja, ja heidän nimensä menevät välillä sekaisin. X-Ray:llä saa jokaisen sivulla esiintyvän hahmon kuvauksen pähkinänkuoressa. Tuli käytettyä usein. En oikein tiedä miten käyttökelpoinen heppoisemmissa kirjoissa. Iijoki-sarjassa oli Kalle Päätalo, tukkijätkiä, isä ja äiti, ei siihen selvennystä tarvita.

This entry was posted in ,,,,. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...