Tajusin tuossa pari viikkoa sitten, etten ole lukenut kohta 15 vuoteen yhtään Kurt Vonnegutin kirjaa. Lukiossa hän oli kliseisesti minulle todella tärkeä kirjailija jonka melkein kaikki kirjat olen lukenut.

Lyhyt pyrähdys Kindle Storessa osoitti, että Vonnegut on vieläkin voimissaan - päätellen siitä, että hänen kirjoistaan on tehty jo monia eri digiversioitakin. Niitä tehdään ilmeisesti siksi, että voidaan kannen ja esipuheen päivittämisen nojalla nostaa hintaa.

Valikoimaa tutkiskeltuani päädyin Jailbirdiin, jota en ollut aiemmin lukenut.

Onko Kurt Vonnegut menettänyt tehoaan sitten varhaisaikuisuuden? Onko se pikkunäppärää lukioikäisen kirjallisuusintoilijan brassailumatskua?

Ei tietenkään ole. Jailbird oli ensimmäinen englanniksi lukemani Vonnegut, ja pitää taas todeta miten paljon antoisampaa on lukea kirja alkuperäiskielellä kuin käännöksenä. Vonnegutin kirjat perustuvat usein toistuviin kielikikkailuihin, joiden merkitys kyllä kääntyy, mutta jotka taatusti toimivat paremmin alkuperäiskielellä.

Once again a multimillionaire was sending Walter F. Starbuck to his own tailor, to be made into a convincing counterfeit of a perfect gentleman.

Jailbirdin lukeminen tuntui kuin olisi tullut kotiin, sen verran tuttu ja muuttumaton Vonnegutin tyyli on. Sanoisin, että tämä kirja ei kuulu hänen kirjojensa kirkkaampaan kärkeen, sen verran se tuntui monen muun Vonnegut-romaanin palasista kootulta.

Mukavaa oli huomata, että mukana oli myös vanha lempihahmoni Kilgore Trout, jonka scifi-novelleista nauttii aina (ja joka innoitti minut kirjoittamaan oman scifi-novellin, kts. edellinen kirjoitus).

Jailbird kertoo Walter F. Starbuckista, joka on moneen pahaan mukaan joutuva vässykkä, joka oikeastaan ajautuu tekemään väärin. Starbuck on mukana muun muassa Watergate-skandaalissa ja McCarthyn kommunistivainoissa, joista ensin mainittu vie hänet vankilaan, mistä tarina tavallaan alkaa.

Starbuck on kommunisti, jonka rikas tehtaanomistaja maksaa Harvardiin. Hän on saamaton ja tyhjä kuori, joka saa paljon, mutta joka ei pysty antamaan kenellekään mitään. Lopulta maailman rikkain nainen auttaa lukijaa näkemään mikä Walter F. Starbuck oikeasti on.

Aika hyvin tiisattu, vai?



Joskus nuorempana Vonnegutin kirjojen "viesti" tai subteksti on mennyt minulta ohi - ainakin joissain kirjoissa - mutta Jailbirdissa ajatus rupesi kulkemaan vilkkaasti loppua kohden. Vonnegutilla on hieno kyky kirjoittaa suurista yhteiskunnallisista suuntauksista ihmisten kautta ja asettumatta kenenkään puolelle - tavallaan.

Esimerkiksi Starbuckin kommunismia kirja tuntuu halveksuvan, mutta toisaalta myös kapitalistisen Amerikan ja virkamiesten ahneutta. Äh, en viitsi selittää enempää etten spoilaa tarinaa. Tarvittaisiin lukupiiriä jälleen.

We are here for no purpose, unless we can invent one. Of that I am sure. The human condition in an exploding universe would not have been altered one iota if, rather than live as I have, I had done nothing but carry a rubber ice-cream cone from closet to closet for sixty years.

Kirjassa esiintyvästä RAMJAC Corporationista tuli mieleen Infinite Jest, mikä on melko normaalia, sillä Infinite Jestin lukemisen jälkeen monista siihen liittymättömistä asioista tulee mieleen Infinite Jest. Veikkaan tosin, että DFW on ollut ainakin jonkinasteinen Vonnegutin kirjojen ystävä.

Silti, jos et ole lukenut yhtään Kurt Vonnegutin kirjaa, suosittelen aloittamaan vaikkapa Teurastamo 5:stä, Kissan kehdosta tai Jumala siunatkoon teitä herra Rosewaterista. En nyt jaksanut tarkistaa mitkä niiden nimet ovat englanniksi, mutta suosittelen tietysti niitä englanninkielisiä versioita. Slaughterhouse Five, Cats Cradle, veikkaisin...

Nyt luen Frank Herbertin Dunea. Luin sen(kin) lukiossa, mutta saatoin jopa jättää sen kesken jostain syystä. Tuntui sekavalta, ehkä? Nyt olen lukenut vajaat 200 sivua ja olen täysin myyty. Kertakaikkisen loistava scifi-eepos. Harmi että David Lynchin elokuva on niin... erilainen kuin tämä kirja.

Dunen jälkeen vuorossa monien hehkuttamaa Michael Houllebeqia. Kokeilin kirjoittaa hänen sukunimensä ulkomuistista enkä googlaa saatana. Ei sitä noin kirjoitettu. Mutta kumminkin, se on vuorossa vasta Dunen jälkeen.