Koska olen viettänyt hiihtolomaviikkoni kotona, minulla on ollut valtavasti ylimääräistä luovaa energiaa jonka normaalisti kanavoin töihini. Tänään päätin pitkästä aikaa yrittää fiktion kirjoittamista. Tämän novellin kirjoittamisessa meni korjauksineen noin 45 minuuttia, eikä se ole hirveän briljantti, mutta ihan hauska kokeilu kuitenkin. Esikuvana toimivat Kilgore Troutin teokset.
Saa antaa palautetta. Typojakin saattoi jäädä kun editointivaihe oli sen verran nopeatempoinen.
*****
Kansallisaarre
Aamurutiinit ovat tärkeitä. Ennen
töihin lähtöä pitää siivota ylimääräiset Windows Phone
-ilmoitukset pihalta. Samalla on hyvä varmistaa ettei talon
bluetooth-laitteisiin ole yritetty ottaa yhteyttä Lumioiden
toimesta.
On vuosi 2050. Aamutoimiaan suorittava
päähenkilömme on Sinatra Sahabutra. Hänen isoisoisoisoisänsä
saapui Suomeen IT-konsulttina kirjoittamaan koodia muinaistiin
Symbian-puhelinsovelluksiin.
Sinatran työnä on tuhota kännykkäsovelluksia, ja erityisesti Windows Phone 7 ja 8 -sovelluksia, joita Suomessa riittää. Hänen mielestään esi-isien virheiden siivoaminen on hyvin epäkiitollista työtä. Tuntuu kuin hänen sukupolvellaan ei ole mitään annettavaa tulevaisuudelle, paitsi menneiden sotkujen setviminen.
Onhan sekin tietysti tärkeätä. Että
tulevat Sahabutrat voivat elää Suomessa, jossa WP-softat on saatu
lopullisesti tuhottua. Suomi puhtaaksi WP:stä.
Sinatra Sahabutra tekee töitä
Helsingin Punavuoressa sijaitsevassa toimistorakennuksessa, jonne on
syntynyt softansiivoajien klusteri. Jostain syystä Windows Phone
-sovellukset eivät ole koskaan viihtyneet Punavuoressa, eivätkä ne
villiintyneinäkään ole onnistuneet juurtumaan sinne.
Se takaa työrauhan.
Windows Phone -sovelluksista tuli
ongelma kaksikymmentä vuotta sitten, kun niiden puutteet ja
toimimattomuudet muuttuivat niin isoiksi, että niille alkoi
muodostua oma massa – siis fyysinen olomuoto digitaalisen rinnalle.
Niinpä Sinatroiden paritalon etupiha
on pahimpina aamuina täynnä jätteestä muodostuneita ilmoituksia,
jotka kertovat ohjelman yllättävästä lopettamisesta tai muistin
vähyydestä.
Tämä ongelma on vielä ihmisten
itsensä hallittavissa, mutta loputtomasti uusia päivityksiä
hakevat versiot Windows Phone -käyttöjärjestelmistä ovat
varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana aiheuttaneet useita maa-
ja ilmaliikenneonnettomuuksia.
Tänään Sinatra johtaa
puskutraktorirykmenttiä, joka siivoaa Mannerheimin puistobulevardia
“Tuntematon poikkeus muistipaikassa 000000001” -ilmoituksista.
Ongelma varsinkin epäloogisimmissa virheilmoituksissa on se, että
ne tuntevat itsekin oman mahdottomuutensa, ja pystyvät siksi
lisääntymään hälyttävällä tahdilla.
Ongelman ydin on muinainen Internet
Explorer -selainohjelma, joka on aikanaan koodattu niin päin
helvettiä, että sitä on ollut käytännössä mahdotonta poistaa
vanhoista jättimäisistä valtion tietojärjestelmistä, joista
sitkein ja epäloogisin on vertauskuvallisella purukumilla yhteen
kursittu terveydenhuoltorekisteri. Internet Explorer on jäänyt
muhimaan muinaisiin verkkoihin, jotka ovat piilossa nykyisten
verkkojen alla kuin hylätyt metrotunnelit.
Internet Explorer on massiivisen
toimimattomuutensa huippuvuosina päättänyt synkronoida kaikki
mahdolliset Windows Phone -ohjelmat kaikkiin valtion järjestelmään
kytkettyihin koneisiin. Sinatra Sahabutran työnantajan varsinainen
ja lopullinen päämäärä on tuhota viimeinenkin Internet Explorer
-asennus Suomesta. Tai ainakin näin he virallisesti ilmoittavat.
Tosin, kun fyysisiksi muuttuneiden
Windows Phone -virheilmoitusten ympärille on kahdenkymmenen vuoden
aikana syntynyt iso toimiala, verkon kirjoittajat ovat ryhtyneet
avoimesti epäilemään ettei siivousfirmoissa todella haluta tuhota
Internet Explorer -asennuksia, vaan tyydytään siivoamaan fyysistä
ilmoitusmassaa koska valtio maksaa siitä hyvin.
Sinatra Sahabutra oli epävirallisesti
samaa mieltä verkon kirjoittajien kanssa. Hän ei ollut vuosiin
löytänyt servereiden uumenista Internet Exploreria, vaikka niitä
fyysisten todisteiden valossa oli jäljellä tuhansia – vanhimmat
versiot 1990-luvun loppupuolelta.
Sinatra oli ajaa kolarin, kun hänen
autonsa radiolaite ulosti ilmoituksen tuntemattomasta
äänitiedostosta. Sinatra ei ollut koskaan ladannut fyysistä
äänitiedostoa, mutta Windows Phone -sovellukset olivat pesineet
sitkeästi myös niille vieraisiin ympäristöihin, joihin Sinatran
pari vuotta vanha autokin kuului.
Auto parkkeerasi itsensä
esikoodiakatemian eteen, jossa hänen kaksi lastaan viettivät
päivänsä. Lasten käyttämät järjestelmät olivat niin
yksinkertaisen intuitiivisia ja toimivia etteivät Windows Phone
-ilmoitukset viihtyneet niissä. Onneksi. Lapsissa on tulevaisuus.
Sinatran lapset tulivat halaamaan
isäänsä. Nuorempi lapsista selitti innostuneena, että eräs
esikoodiakatemian muista lapsista oli sairastunut ripuliin. Ennen
kuin Sinatra ehti kieltäytyä, lapset olivat saattaneet hänet
WC-tiloihin tutustumaan pieneen potilaaseen.
WC-istuimen ympärille ahtautunut
henkilökunta oli valahtanut vitivalkoiseksi. Heidän ilmeensä oli
sekoitus epätoivoa ja -tietoa.
Uteliaisuus voitti, ja Sinatrankin oli
pakko vilkaista pönttöön, jonka istuimelta nuori potilas oli juuri
noussut. Sinisessä saniteettivedessä kellui pieniä
virheilmoituksia ja Internet Explorerin cookieita.
Internet Explorer oli asentanut itsensä
ihmisen DNA:han. Sinatra Sahabutra ei voinut muuta kuin nauraa ja
vetää vessan.
Se oli sitten siinä.
Hahhah, osui ja uppos! Pahimman luokan kauhuskenaario. Saahan noi WP:t sitten jotain aikaan, inspiraatiota edes.
Joo, parempi yrittää luoda jotain rakentavaa siitä kaikesta turhautumisesta mitä noiden laitteiden parissa olen kokenut.