Otsikko sisältää väitteen. Koska tämä blogi on mediana sosiaalinen, olisin kiitollinen jos kommentoisit, mikä muka VOI olla pelottavampi satui kuin Piilomaan Pikku Aasi.
Pitkään luulin, että olin kuvitellut koko Pikku Aasin, kun kukaan ei sitä tuntunut muistavan. Oikeastaan painajaisteni lähde oli 1980-luvulla Pikku Kakkosessa nähty tv-versio, joka perustui samoihin Maija Karman kuvituksiin, joita tässä Lea Pennasin kirjassakin nähdään.
Pelkäsin pääpahista, Velho Muuli Mukkelis Kadehtijaa, niin järkyttävän paljon, että näin hänet painajaisissani vielä pitkään sen jälkeen kun olin lopettanut Pikku Kakkosen katselemisen.
Totta kai tämä piti myöhemmin hyödyntää pelkojen voittamisena, ja annoinkin Legacy Tattoon Jussi Kokkarisen tatuoida Muuli Mukkeliksen olkapäähäni. Tässä heti tatuoimisen jälkeen otettu kuva joka on hämmentävän epätarkka ja jossa näkyy hämmentävän iso maha. Ennen juoksuaikoja oli tämä!
Kirja oli pitkään loppuun pöllitty kirjastoista, ja painokset oli myyty loppuun, joten en päässyt lukemaan sitä uudestaan. Viime syksynä ilahduin, kun huomasin että kirjakauppoihin oli saapunut uusi painos. Pakko-ostos!
Kesti kuitenkin tammikuuhun asti ennen kuin uskalsin alkaa lukea tätä kirjaa tytärpuolelleni (5v) tai edes itselleni. Ihmiset pelkäävät erilaisia asioita, ja uskalsin arvata ettei tämä aiheuttaisi tytärpuolelleni painajaisia. Päinvastoin, hän itse innostui tarinasta.
.JPG)
Mutta hemmetti miten hieno kirja tämä on! Lea Pennanen on kirjoittanut Pikku Aasin tarinaan varsin ohuelti peiteltyjä analogioita ihmisten maailmaan. Muuli Mukkelis ja pahansuovat kettunsa tekevät aasien, koirien ja kissojen onnellisesta Piilomaasta flegmaattisen ja tahdottoman syöttämällä heille väsyttävää jäätelöä ja mehua.
Muuli Mukkelis haluaa vain kuulla kitaransoittoa. Hänen kansalaistensa on suotavaa vain maata kotona vatsa täynnä hänen pakkosyöttämäänsä jäätelöä. Olenko nyt väärässä, vai kritisoidaanko tässä sosialismia?
Piilomaan Pikku Aasi kohtaa aasiruhtinasta pelastaessaan varsin psykedeelisiä paikkoja. Edelleenkin tulee jokseenkin hyytävä olo kun PIkku Aasi eksyy Peilivuorelle, jossa hänet ottaa vastaan velho Kuva Kuva.
Mehulaakso. Peilivuori. Ruusulinna jossa kaikki on ylösalaisin. Kitaraa maanisesti soittava musta muuli.
Tämä kirja kannattaa lukea, vaikkei olisi lasta jolle lukea se. Ihan oikeasti. Ja jos ei jaksa lukea, niin noista Maija Karman (niin, se bändi on tietysti nimetty tummasävyisiä piirroksia tehneen kuvittajan mukaan) kuvituksista saa yllin kyllin materiaalia pahoihin uniinsa.
Ja sitten: Jonkun Svart Recordsin psykedeelisen rock-artistin (SAMMAL, PUHUN TEILLE) pitäisi tehdä tästä kirjasta TEEMALEVY! Tarvitsen painajaisiini soundtrackin.
.JPG)
Kysyn vielä uudestaan: Mikä lastenkirja VOI olla pelottavampi kuin tämä?
Minulla on selkeästi jättimäinen aukko sivistyksessä, mistä syytän vanhempiani, jotka (ketaleet!) eivät ole minulle tätä kirjaa lapsena lukeneet. Kirjan nimi oli kyllä ennestään kovin tuttu, mutta luulin sitä vain "tavalliseksi" (eli harmittomaksi, tylsäksi) lastensaduksi. Mutta NYT kiinnostuin! Ra-kas-tan pelottavia satuja, erityisesti hyvin vanhoja sellaisia. Kiitos tästä vinkistä! Aion ehdottomasti tutustua Piilomaan Pikku Aasiin (oli monesta verkkokirjakaupasta tällä hetkellä kylläkin loppu :( ).
Oletko muuten törmännyt Lea Pennasen (kuvitus Maija Karma) Pikku Siili -lastenkirjaan? Tässä kuvaus:
"Pikkusiili rakasti sieniä yli kaiken. Mutta kun ihmiset rakensivat tiensä yhä lähemmäksi sen kotia, ruoka oli etsittävä hyvin kaukaa. Kerran se tuli matkoillaan Eläinten Metsään. Siellä elivät sulassa sovussa Hiiri Hii, Kissa Kiisseli, Nippeli Kulkurirotta ja Aukusti Huuhkaja. Mutta siellä asui myös ovelia juoniaan punova Ketu Kekura."
Voisikohan olla tutustumisen arvoinen tämäkin...?
Kyllä vain, samat muistot pikku kakkosta katsoneena. Kumman vahvan muistijäljen, pelottavan sellaisen, tuo kuvitettu satu on minuunkin jättänyt. Kun sitten taannoin löysin kirjan kirjastosta, se oli tietysti pakko lainata ja lukea jälikasvulle. Lapset eivät tuntuneet olleen tarinasta sen kummemmin moksiskaan. Itse olin pettynyt kirjan jotenkin huonoon kieleen. Lukiessa lauseet tuntuivat osin kompastelevilta. Aivan kuin olisi ollut käännöskirjallisuutta, mitä tämä nyt ei kai ole.
Marja
Marja: Hmm, minusta kieli oli melko aikuismaista, mutta tarkoituksenmukaista. TV-sarja oli kyllä pelottavampi, mutta kirja minusta hienompi.
Juha H: Sen voi kai tulkita molemmin päin vain. Itse ajattelin, että Muuli tarjoaa kansalaisilleen "kaiken" vastikkeetta, kunhan nämä eivät halua mitään lisää eivätkä kritisoi häntä.
Maria: Ehdottomasti rupesi kiinnostamaan tuo kirja! PIkku Aasia on kyllä vaikea löytää, kuten mainitsin - edes kirjastosta.
No huh huh mikä tatuointi! Vaikkei ihon koristelu olekaan minun juttuni, tuota on pakko arvostaa.
Minulle tämä oli lapsena yksi tärkeimmistä kirjoista. Kumma kyllä en muista sitä erityisen pelottavana, vaikka muuten pelkäsin vähän kaikkea. Löysin kirjan itselleni kirjaston poistomyynnistä vuosia sitten, mutta ei ole tullut luettua sitä omille lapsille, ja nyt alkavat olla jo melkein liian isoja. Pitää lukea joskus vaikka ihan keskenäni. Hienoa että kirjoitit tästä! Kiva kuulla myös, että kirja on nyt julkaistu uudestaan.
Hauska idea ja sopis hyvin kyllä. Mut tee sä mieluummin siitä oma versio Mike Oldfieldin tyyliin. Mä luulen että meillä on mastkua omista komeroista taas tulossa!
-Jura
Mun mielestä sun selityksen mukaan, tuossa kritisoidaan markkinataloutta ja oman aikansa "teini-poppia". Juha H:n kanssa samoilla linjoilla.
-Jura
Hehee, jos OSAISIN niin varmasti tekisin hienon teemalevyn tästä. Enkä todellakaan epäillyt ettei teiltä olisi matskua tulossa omastakin takaa. Pitääkin arvostella se EP tässä, toimii todella!
Ehkä se on sitten niin kuin sanotte Juha H:n kanssa - sopisi ehkä satukirjailijan maailmankuvaankin paremmin. Mutta minä pysyn kannassani kuin muuri! Minusta tuntuu, että jos se olisi ollut kapitalismikritiikki, olisi Piilomaan asukkailla ollut enemmän niukkuutta ja taas Muuli Mukkeliksella runsautta, mutta näin ei ollut - Mukkelis vain halusi etteivät piilomaalaiset ole omatahtoisi tai ahkeria.
On kyllä kaikkien aikojen hienoin tatuointi!
Kiitokset blogistasi! Löysin sen muutama viikko sitten, ja vastaan on tullut monta kiinnostavaa postausta musiikista, juoksemisesta ja ja muusta. Piilomaan pikku aasi lopulta sai kommentoimaan! Hieno, jännittävä, outo kirja.
Ehdottomasti pelottavin asia (lähes) koko lapsuudessa oli Mauri Kunnaksen Hui kauhistus -kirjan viimeisellä sivulla ollut lohikäärme, nimeltään muistaakseni Ensio. Tarina oli lyhyt, lähes runonomainen. Kuva kertoo kaiken. Ensio ei voi syödä jäätelöä, sillä lohikäärmeen suusta tulevat lieskat sulattavat jätskin. Niin häiritsevän surullinen. :'(
Tässä tarina japaniksi, parempaa en löytänyt tähän hätään:
http://www.aaveplaneetta.com/wp-content/uploads/2014/07/mauri-kunnas-japani.jpg
Kiitti kommentista ano. Tuo Enskan tarina on minulle tuttu, kirja on tällä hetkellä tytärpuolen hyllyssä, mutta se on alun perin minun. Ei voi sanoa että pelotti/surutti itseäni, mutta hellyyttävä se on. Ja se ei pelkästään ollut "runomainen", vaan ihan oikea runo. En nyt muista ulkoa koko pätkää, mutta runo loppuu "ja se on musta kurjaa".
Piilomaan pikku aasi on suosikkisatuni kautta aikojen - ja varmasti pelottavuus lisäsi sen vetovoimaa. Pelottavimpia satuja mielestäni olivat pappan vanhasta opuksesta lukemat Grimmin sadut!
Hei! Piilomaan pikku aasi oli valtavan vaikuttava, pelottavakin kyllä. Itselleni kuitenkin kaikkein kammottavin lastenkirja kautta aikain on ollut Uspenskin Alas taikavirtaa. Sitä ei itse asiassa ehditty edes lukea minulle montakaan sivua, sillä pelkäsin liikaa kuvitusta, jossa oli (päähenkilönä?) liilatukkainen kaveri jolta näkyi vain toinen silmä. Kirja piti laittaa yöksi ylähyllylle muiden asioiden taakse tai alle ja palauttaa heti seuraavana päivänä kirjastoon. Silti näin siitä useamman kerran painajaisia seuraavina kuukausina. Nyt kun olen jo ihan iso ja aikuinen, olen miettinyt pitäisikö lukea tuo kirja - on kuulemma hyvä - mutta pelkässä ajatuksessa on jotain perusturvallisuutta syvästi järkyttävää. Järjetöntähän se on (ja kuka on väittänytkään että peloissa on järkeä), mutta en vain uskalla. Siksipä täydet rispektit tatskasta!
Mitä tulee yllä mainittuun Mauri Kunnaksen runoon lohikäärme Enskasta, niin se menee muistaakseni jotensakin näin:
Miksi lohikäärme Enska on niin onneton?
Eikö kukaan pelkää tätä hurjaa?
Viis siitä [parkuu? Enska]
mutta joka kerta kun mä avaan suuni, jätski sulaa,
ja se on musta kurjaa.
Siteeraus on ulkomuistista, reilusti yli neljännesvuosisadan takaa (tai kenties luin tuota omallekin lapselleni kerran viime vuosikymmenellä), joten pahoittelen mahd. epätarkkuutta.
Sen päiväiset traumat mitkä Piilomaan Pikku Aasin Pikku Kakkosen versio jätti -73 syntyneeseen nuoreen mieheen, on todella lohdullista kuulla että en ole ainoa.
Tv-sarjana se oli vielä tehty vihoviimeiseksi Cliffhangerien rotlaksi ja joka ainoan jakson jälkeen sitä oli pienen ihmisen sielu riekaleina koska ei tiennyt miten aasi paranee käy - mutta mitä sitten tapahtuikaan? Sen kuulette ensi jaksossa! Perkele! X-D