Juoksukirjallisuutta pitkästä aikaa! Kertauksena voin sanoa, että olen kirjoittanut juoksemisesta useita kertoja aiemminkin, tämän linkin takaa löydät nuo kirjoitukset.

Ohuena disclaimerina todettakoon, että tunnen Matti Riekin, koska olen ollut saman firman palveluksessa. En kuitenkaan saanut tätä kirjaa häneltä tai kustantajalta, vaan nimimerkki Nurmijärven Benjamin Peltoselta (jolla ei ole oikean Benjamin Peltosen kanssa mitään tekemistä). Oliko tarpeeksi sekavaa? Hyvä.

Raskas askel kertoo alaotsikkonsa mukaisesta "juoksijan synnystä", eli siitä miten musatoimittajan elämäntyylistä nauttiva 34-vuotias mies ottaa itseään niskasta kiinni ja lähtee lenkkipolulle. Siitä hetkestä käymme Riekin seurassa kymmenen vuotta eteenpäin 6 maratonia ja lukuisia lyhyempiä kisoja juosseeksi kirjailijaksi, joka haluaa kertoa muillekin miltä juokseminen tuntuu, ja miksi sinunkin kannattaisi juosta.

Minä tosiaan juoksen jo, ja varsinkin kirjan alkupuolella kerratut perusasiat ovat itselleni tuttuja (ja olen itse asiassa lukenut melkein kaikki mainitut lähdeteoksetkin), mutta SILTI niitä on hyvä aina välillä kerrata. Kuitenkin se henkilö, joka on kenties jo haaveillut juoksemisen aloittamisesta, muttei ole vielä uskaltanut, saa tästä varmasti enemmän irti kuin minä.

Ja siltikin nautin tästä kirjasta. Laiskuuteen taipuvaisen kulttuurityöläisen kamppailussa kohti maratoonariutta on itselleni paljon samaistuttavaa, vaikka onkin sanottava, että Riekin ryhtiliike on paljon omaani riuskempi, olenhan saanut aikaiseksi juosta vain yhden kokonaisen maratonin ja viisi puolimaratonia.

Kävin viimeksi lenkillä eilen. Käyn lenkillä n. 3 kertaa joka viikko, mutta maratonharjoittelun vaatimia kilometrimääriä en ole kahden viime vuoden aikana saavuttanut. Se harmittaa. Tuntuu kuitenkin, että tämä kirja piiskaa minua tässä aikeessa eteenpäin. On kiire joo, on perhe joo, on sosiaalistakin elämää, mutta nämä ovat kaikki tekosyitä.

No niin, en nyt lähde tässä itse guruksi esittäytymään, lukekaa Raskas askel niin tiedätte.

Riekin kieli on selkeää, hänelle tyypillisen konstailematonta. Voin itse asiassa kuulla hänet puhumassa näitä sanoja, mikä on osoitus omasta tyylistä. Ainoana miinuksena voisin mainita sen sävyn, jolla hän juoksua aloitteleville miehille puhuu. Aivan kuin Riekki yrittäisi jallittaa vastentahtoista päiväkotilasta pistämään kurahousut jalkaan kun hän maanittelee miehiä käyttämään juoksutrikoita.

Olen unohtanut, että se on jonkun mielestä "noloo".

No, toisaalta keski-ikää lähestyvät miehet ovat hyvin paljon lapsen kaltaisia, jolloin lapsellinen sävy lienee perusteltu. Mutta muutamaan otteeseen tämä kävi kyllä häiritsemään.

Päiväkotisävy kuitenkin unohtuu, kun Riekki pääsee kuvailemaan maratonejaan. Herkullista luettavaa, itse yhden hyvin epäonnisen maratonin läpikäyneenä voin vakuuttaa. En nyt malta olla linkkaamatta sitä omaakin tekstiä: Miltä tuntuu juosta maraton.

Suosittelen, siis. Ei niin tekninen tai PRO kuin jotkut "ammattilaisten" juoksuoppaat, mutta ei toisaalta niin filosofinen kuin Haruki Murakamin mainio What Do I Talk About When I Talk About Running, mutta sopivasti siitä väliltä.