Kuten osa lukijoista ehkä tietääkin, toimin ennen nykyistä Spotify-pestiä kahden radiokanavan musiikkipäällikkönä: Ensin Radio Cityn, sitten Voicen.
Tässä ammatissani totuin siihen, että musiikkipäällikkö ja soittolistat ovat henkisesti tarpeellisia vihollisia ihmisille, joiden elämässä on muuten kaikki hyvin. "Lempibiisi ei sattunut tulemaan juuri toivomallani hetkellä - pistänpä palautetta ihmiselle joka on tästä vastuussa".
En kuitenkaan valita, minusta se on tuon unelma-ammatin tärkeä osa. On mukava toimia ihmisten pahan olon venttiilinä - nyrkkeilysäkkinä jota voi kenenkään vahingoittumatta hakata.
Sain melko paljon palautetta, jonka ansiosta ymmärsin, että 99% suomalaisista ei ymmärrä soittolistojen tarpeellisuudesta yhtään mitään. Olen kirjoittanut aiheesta tämän varsin seikkaperäisen tekstin (ja lisähöysteenä Antti Granlundin soittolista-avaus, johon linkkaan tuolla omassa kirjoituksessani), joten ei siitä sen enempää.
Tämä oli siis tilanne kahdella melko tarkasti rajatulla kanavalla: Radio City soittaa rokkia, Voice soittaa uutta hittimusiikkia sekä (tutkitusti) tykätyimpiä hittejä viimeisen noin 15 vuoden ajalta. Suht helppo rajaus.
MUTTA mitä tapahtuu kun puhutaan Radio Suomesta, suomalaisten radioiden tyrannosaurus rexistä ja ikivankasti eteenpäin puksuttavasta mammutista? Kanavasta, joka tavoittaa edelleen muistaakseni yli 1,8 miljoonaa suomalaista joka viikko?
Siellä on perinteisesti soitettu vähän kaikkea ihan saamarin sekaisin. Painopiste on kuitenkin ollut niinsanotussa "nostalgiassa", joka tarkoittaa lähinnä vanhaa suomalaista iskelmää.
Ylellä on kuitenkin viisaasti tajuttu jo kauan sitten, että pelkästään vanhaa iskelmää soittamalla kanava kuolee lopulta kuulijoidensa mukana. Edes Jake Nymanin Beatles-muistelot eivät pelasta. On otettava myös "nuorempaa" musiikkia mukaan - eikä tässä nyt tarkoiteta Martin Garrixin Animalsia, vaan vaikkapa Puppa J:n Lasitimanttei tai Years & Yearsin Kingiä (todella outo valinta soitetuimpien joukkoon, muuten).
Valitettavasti musiikkipäälliköiden kannalta Radio Suomen suurin kuulijakunta on edelleen sitä porukkaa, joka on kotoisin yhtenäiskulttuurista. Meillä on nämä suosikit nämä Iltatuulen soitot, ja näitä me halutaan kuulla kunnes kuolema korjaa - mieluiten siistissä hoitokodissa rauhallisesti.
Mitä siis tapahtuu, kun hienostuneesti musiikkia valikoiva musiikkitoimittajisto vähentää suomalaisen iskelmän osuutta? Mitä tapahtuu, kun yritetään miellyttää yhtäaikaa yli puoltatoista miljoonaa ihmistä?
Tehdään tietysti musiikkitutkimus, koska vain niin saadaan kattavasti tietoa siitä, mitä kannattaa soittaa.
MUTTA, koska radio on henkilökohtainen väline, ihmisille on annettava myös mahdollisuus antaa palautetta.
Väki, joka pitää Radio Suomea auki 9 tuntia päivässä nikottelee kun BBC:n Sound of 2015 -listan voittaja pärähtää soimaan. Studioon istutetaan ENKELIN KÄRSIVÄLLISYYDELLÄ VARUSTETTU musiikkipäällikkö Jorma Hietamäki (eli "karvapää" kuten yksi soittaja häntä kutsuu).
Vaikka päätökset on tehty tutkimusten perusteella eikä niitä herkästi muuteta, annetaan ihmisille mahdollisuus kertoa mitä heillä on sydämellään.
LOPPUTULOS ON PUHDASTA RADIOKULTAA, JONKA TOIVON JOKAISEN KUUNTELEVAN.
Skaala on mieletön. Heti ensimmäinen soittaja on sitä mieltä, että RÄPPI JA ROKKI EI OIKEASTAAN OLE EDES MUSIIKKIA, ja tästä homma vain kuumenee.
Kvalitatiivisellä tutkimuksella voidaan oivasti täydentää kvantitatiivista tutkimusta, mutta radion musiikin ollessa kyseessä en lähtisi tälle tielle.
Ohjelman voi kuunnella täältä, kuunnelkaa ja ihastelkaa. Jorma Hietamäki on niin huolellisen hyväntuulinen vastauksissaan, että kuulee hänen vastaanottaneen tällaisia puheluita jo satoja ennen tätä lähetystä. Hieno mies, selvästi. Vaikka sitä Years & Yearsia en kyllä soittaisi.
EDIT: Tämä antaa myös mielenkiintoisen tulokulman omaan työhöni: Miten saisin vanhan yhtenäiskulttuurin edustajat Spotifyn käyttäjiksi? Iskelmää tulisi hyvin kuratoiduilta listoilta niin paljon kuin sielu sietää, uutiset voisi kuunnella vaikka Yle Puheelta. Toivottavasti joskus onnistun palvelemaan heitäkin. Oma 68-vuotias isäni ei kuuntele radiota, vaan Spotifystä hänelle tekemiäni listoja ja omia bongauksiaan.
Hae tästä blogista
Minä

Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com
Suositut tekstit
- Onko Suomesta tulossa poppareiden maa? Onko angsti ohi?
- Arvostelu: Netflixin Easy
- Testissä Amphion Argon1 - eli on kaiuttimia ja on KAIUTTIMIA
- Lukuvinkki: Satu Rämö - Hildur
- Lukuvinkki: Marko Annala - Paasto
- Arvio: Miksi Sillan kolmas kausi on niin onnistunut
- Lukuvinkki: Henrik Tikkanen - Majavatie 11 ja Mariankatu 26
- Lukuvinkki: Nathan Hill - The Nix
- Lukuvinkki: Emily St. John Mandel - Sea of Tranquility
- Onko Kanye West idiootti vai kokonaistaideteos?
Uusimmat kommentit
Satunnaisotoksia
Blogeja
Aiemmin ajateltua
- elokuuta 2022 (2)
- heinäkuuta 2022 (3)
- huhtikuuta 2022 (1)
- maaliskuuta 2022 (1)
- helmikuuta 2022 (1)
- tammikuuta 2022 (1)
- joulukuuta 2021 (4)
- marraskuuta 2021 (2)
- lokakuuta 2021 (1)
- syyskuuta 2021 (3)
- elokuuta 2021 (1)
- kesäkuuta 2021 (1)
- toukokuuta 2021 (2)
- huhtikuuta 2021 (2)
- maaliskuuta 2021 (1)
- helmikuuta 2021 (2)
- tammikuuta 2021 (2)
- joulukuuta 2020 (2)
- marraskuuta 2020 (1)
- lokakuuta 2020 (2)
- kesäkuuta 2020 (2)
- toukokuuta 2020 (1)
- huhtikuuta 2020 (2)
- maaliskuuta 2020 (2)
- helmikuuta 2020 (2)
- tammikuuta 2020 (2)
- joulukuuta 2019 (2)
- syyskuuta 2019 (2)
- elokuuta 2019 (3)
- heinäkuuta 2019 (1)
- kesäkuuta 2019 (1)
- toukokuuta 2019 (1)
- huhtikuuta 2019 (1)
- maaliskuuta 2019 (3)
- helmikuuta 2019 (2)
- joulukuuta 2018 (1)
- marraskuuta 2018 (2)
- syyskuuta 2018 (4)
- elokuuta 2018 (3)
- heinäkuuta 2018 (2)
- kesäkuuta 2018 (1)
- toukokuuta 2018 (2)
- huhtikuuta 2018 (1)
- maaliskuuta 2018 (1)
- helmikuuta 2018 (1)
- tammikuuta 2018 (1)
- joulukuuta 2017 (2)
- marraskuuta 2017 (2)
- lokakuuta 2017 (4)
- syyskuuta 2017 (3)
- elokuuta 2017 (4)
- heinäkuuta 2017 (3)
- kesäkuuta 2017 (3)
- huhtikuuta 2017 (3)
- maaliskuuta 2017 (1)
- helmikuuta 2017 (3)
- tammikuuta 2017 (5)
- joulukuuta 2016 (3)
- marraskuuta 2016 (5)
- lokakuuta 2016 (6)
- syyskuuta 2016 (3)
- elokuuta 2016 (6)
- heinäkuuta 2016 (5)
- kesäkuuta 2016 (4)
- toukokuuta 2016 (4)
- huhtikuuta 2016 (5)
- maaliskuuta 2016 (10)
- helmikuuta 2016 (5)
- tammikuuta 2016 (5)
- joulukuuta 2015 (8)
- marraskuuta 2015 (8)
- lokakuuta 2015 (6)
- syyskuuta 2015 (7)
- elokuuta 2015 (7)
- heinäkuuta 2015 (8)
- kesäkuuta 2015 (6)
- toukokuuta 2015 (11)
- huhtikuuta 2015 (11)
- maaliskuuta 2015 (8)
- helmikuuta 2015 (12)
- tammikuuta 2015 (9)
- joulukuuta 2014 (12)
- marraskuuta 2014 (13)
- lokakuuta 2014 (11)
- syyskuuta 2014 (11)
- elokuuta 2014 (12)
- heinäkuuta 2014 (13)
- kesäkuuta 2014 (11)
- toukokuuta 2014 (11)
- huhtikuuta 2014 (15)
- maaliskuuta 2014 (15)
- helmikuuta 2014 (19)
- tammikuuta 2014 (17)
- joulukuuta 2013 (15)
- marraskuuta 2013 (16)
- lokakuuta 2013 (17)
- syyskuuta 2013 (17)
- elokuuta 2013 (13)
- heinäkuuta 2013 (6)
- kesäkuuta 2013 (1)
- toukokuuta 2013 (6)
- huhtikuuta 2013 (6)
- maaliskuuta 2013 (7)
- helmikuuta 2013 (8)
- tammikuuta 2013 (7)
- joulukuuta 2012 (8)
- marraskuuta 2012 (10)
- lokakuuta 2012 (7)
- syyskuuta 2012 (9)
- elokuuta 2012 (7)
- heinäkuuta 2012 (6)
- kesäkuuta 2012 (6)
- toukokuuta 2012 (5)
- huhtikuuta 2012 (5)
- maaliskuuta 2012 (5)
- helmikuuta 2012 (4)
- tammikuuta 2012 (2)
- joulukuuta 2011 (9)
- marraskuuta 2011 (9)
- lokakuuta 2011 (8)
- syyskuuta 2011 (11)
- elokuuta 2011 (10)
- heinäkuuta 2011 (5)
- kesäkuuta 2011 (8)
- toukokuuta 2011 (12)
- huhtikuuta 2011 (17)
- maaliskuuta 2011 (13)
- helmikuuta 2011 (12)
- tammikuuta 2011 (11)
- joulukuuta 2010 (8)
- marraskuuta 2010 (9)
- lokakuuta 2010 (15)
- syyskuuta 2010 (16)
- elokuuta 2010 (1)
He tajuavat mistä on kyse:
MAINOS!!!
Muista myös Suomen paras populaarikulttuuri-podcast Mäntysaari ja Nivala.
kiitos vinkistä, tämä lähetys oli nimittäin IHAN PRICELESS!! Kuuntelin tätä pyörämatkalla töistä kotiin ja paikoitellen nauroin ääneen. Antaa kyllä hyvän kuvan siitä, mitä musiikkipäälikön työ vaikeimmillaan on.
pyynikkivalssi ennen uutisia varoitukseksi vanhuksille<3