Olipas hieno tämä! Aikoinaan tästä elokuvasta jäi hiukan valju kuva, enemmänkin hieno esillepano kuin onnistunut elokuva, joten kirjan lukeminen on jäänyt vaikka tutustuin Eugenidesin tuotantoon Middlesexin kautta (joka ei tosin minusta ollut ihan täysosuma). Nyt kun olen lukenut kirjan niin tuli sellainen olo, että pitäisi varmaan katsoa elokuvakin uudestaan, mutta toisaalta en haluaisi pilata kirjan jättämää fiilistä.
Tarina lienee monille pääpiirteissään tuttu: Uneliaan keskiluokkaisen lähiön Lisbonin viisilapsisen perheen tytöt tekevät itsemurhan. Ihan jokainen. Eivät kaikki samaan aikaan, mutta tekevät. Tämä ei ollut spoileri, koska tämän verran käy ilmi jo kirjan nimestä.
Mielenkiintoisinta kirjassa on sen rakenne ja kertoja. Tai kertojat, sillä epämääräisen kertojahahmon "minä" on nimeämätön poikaporukka joka asuu Lisbonin naapurissa. Välillä joku pojista nimetään (kuten Cecilia Lisbonin syntymäpäiväjuhlakohtauksessa), mutta silloin kertoja siirtyy hänestä etäälle, ikään kuin kyseinen poika ei kuuluisikaan kirjaa kirjoittavaan "me"-persoonaan.
Tavallaan Virgin Suicides on enemmän tämän poikaporukan tarina, joka vain peilataan uskomattoman surulliseen ja uskomattomalta kuulostavan perhetragedian kautta, silti kertomatta pojista juuri mitään. He nimittäin kuljettavat kertomusta yrittäen selvittää, mitä Lisbonin tytöille oikeasti tapahtui. Tapaus on jäänyt piinaamaan heitä vaikka heistä on tullut jo aikuisia miehiä, mitä en tietenkään ihmettele, sillä viiden tutun nuoren itsemurha ei ole mikään heppoinen asia nuoruudessa koettavaksi.
Koska kirja on fiktiota, voi itseään viihdyttää vaikkapa ajatuksella siitä, että koko Lisbonien perhe on nuorten miesten tai tämän kertojahahmon yhteinen harha. Se tuskin on Eugenidesin tarkoitus, mutta itsemurhat muuttuvat joka tapauksessa symboleiksi nuoruuden lopusta ja koko lähiön nukkavieruuntumisesta, kulumisesta ja kuolemasta. Konkreettisin esimerkki tästä ovat tietysti kadun puut, joita kaupungin puisto-osasto käy yksi kerrallaan hakkaamassa pois kehrääjäntoukkien hyökättyä niiden kimppuun. Lisbonien talo myös rupeaa mädäntymään välittömästi kun Cecilia ensimmäisenä tytöistä riistää henkensä, ja ötököiden ulosteet aiheuttavat joka vuosi ongelmia koko lähiön talojen pinnoille.
Elokuvassaan Sofia Coppola keskittyy lähiön uneliaan pahaenteiseen tunnelmaan, mikä käy vahvasti myös koko kirjan läpi. Lisbonin perheen tarinan traagisuus ja viiden tytön onnettomat kohtalot kuitenkin tulivat kirjan kautta vahvasti iholle. Lopputuloksena on hämmentyneen surullisen vaikuttunut olo, mikä on ihan toivottu lopputulos hyvän kirjan jälkeen.
