Burial eli William Emmanuel Bevan on saatanan kova jätkä.

Machoottinen aloitus, mutta niin se vain on. Untrue-levyn (2006) jälkeen hän ei ole enää pitkää muotoa halunnut harrastaa, vaan on keskittynyt ep-single-henkiseen matskuun.

Kolme vuotta sitten Street Halo, pari vuotta sitten Kindred, vuosi sitten Truant / Rough Sleeper ja nyt Rival Dealer.

Untrue oli aikoinaan todella kova juttu. Ennen sitä konevetoinen musiikki oli iskenyt yhtä lujaa kun kuulin ensimmäistä kertaa Massive Attackia tai DJ Shadow'n Entroducingin.

Sumuinen, lämmin, kalsea, pelottava, maaginen. Ei liian ajassa kiinni, mutta silti ajankohtainen.

Burialin musiikki on aina jotenkin henkinen kokemus. Ei tanssittava, ei älyllistettävissä oleva. Jos nyt kuitenkin sen verran älyllistän Williamin touhuja, että yritän katsoa minne hän on menossa.

Untruen jälkeiset ep:t ovat sisältäneet pidempiä ja tavallaan "vaikeampia" biisejä kuin suurta huomiota saanut Untrue. Hän ei ole toistanut itseään, mutta on kuitenkin säilyttänyt tyylinsä ja sen uskomattoman hienon tunnelman joka biiseistään aina välittyy.

Rival Dealerilta toivoin ehkä suurempaa uudistumista, mutta vaikkei sitä saatu, olen jälleen aivan aseeton tämän soundin edessä. Kolmen biisin ep:tä tulee kuunneltua repeatilla uudestaan ja uudestaan.

Burialin musiikki kuulostaa mielessäni Lontoolta. Luultavasti siksi, että tiedän hänen olevan Lontoosta, mutta joku muukin kytky tässä on. Välillä Burialin musiikki kuulostaa aavistuksen Intialta ja Pakistanilta, välillä 2 stepiltä tai dubstepiltä. Brittiläisyys, Jamaika ja itä kohtaavat, aivan kuten Lontoossakin.

Aloitetaanpa vuosi hyvän Spotify-listan vinkkaamisella. Kyseessä ei ole oma listani, vaan nimimerkin Mangopongo, joka on tamperelainen ihmemies.

Tälle listalle hän on koonnut juuri ilmestyneitä tai kohta ilmestyviä singlejä. Levyt ovat siis saattaneet ilmestyä jo aiemmin, mutta singlet ovat tuoreita.

Vaikka työn puolesta seuraan musiikkia, tuli tämän kautta tutustuttua moniin biiseihin, joihin en ollut  ehtinyt tutustua, tai joita en ollut yksinkertaisesti mistään löytänyt.

Kovin uutuus itselleni oli James Blake, jonka nimeen olen kyllä törmännyt useinkin, mutta jonka musiikkia en vain ole tullut kuunnelleeksi. Covereiden kautta on näppärä tutustua tuntemattomuuksiin, ja Blakekin on tehnyt version Feistin Limit To Your Lovesta, joka toimii jumalaisesti.  CMYK-ep toimii myös kovaa.

Elektronista musiikkia tekee Blake, osuvamman kuvauksen lainaan I Only Know (What I Know Now) -biisin YouTube-kommenteista: "I listen to Burial at night. James Blake takes over when the sun comes up."

Kyllä, ei ihan Burialin kaunista kellarimaailmanloppua, mutta tummaa ja vähäeleistä elektroa joka tapauksessa. Uusi levy ilmestyy tässä alkuvuodesta, on Wikipedian mukaan vuotanut nettiin, mutta minähän en nuita torrentteja harrasta, joten odottelen vielä.

Mangopongon listalla on myös Cut Copyn levyn kaksi ekaa singleä, mutta ei noista vielä oikein pysty innostumaan - ainakaan yhtä paljon kuin In Ghost Coloursin kohdalla. Mahtaisiko olla pettymys luvassa? Ensimmäinen sellainen tämän bändin kohdalla.

2011Biisit-lista by Mangopongo löytyy siis tämän linkin takaa. Palvokaa ja pysykää kärryillä.