Jeah, olihan Flow (tosin perjantain syömättömyys ja oluen kiskonta kostautui ikävällä tavalla). Vaikka en todellakaan ole mikään indietalibaani/skenen ihminen, niin olihan tuolla taas ylivoimaisesti eniten kiinnostavia bändejä, itse asiassa lukumäärällisesti enemmän kuin Provins/Ilos/Ruississa yhteensä.
Hauskaa on ollut seurata jälleen tätä Flow-keskustelua joka SOMESSA (yöx) ja perinteisessä mediassa pyörii. Kaikilla on pakko olla mielipide siitä, onko siellä hipstereitä, ja jos on, miten ne ovat pukeutuneet ja voiko sinne mennä Leviksen 501-farkuissa ja Leijonat-paidassa ja onko se nirppanokkien juhla ja onko siellä vaan homoja ja miten kauhean kalllista siellä on kaikki. Mutta miksei kukaan puhu siitä, että siellä niin helvetisti hienoja bändejä???? No You Girls Never Know -blogin Lauri kirjoitti samasta huomiosta ansiokkaasti.
Noh, mikä oli parasta? Sanoisin, että Janelle Monáen ja James Blaken setit. Monáeta joku arvosteli "liian ulkoaopituksi", mutta kun pystyy yhdistämään soul-orkesterien klassisen osaamisen nykyaikaiseen r&b-oopperaan ja samalla hallitsemaan lavaa karismaattisten muusikoiden ympäröimänä, ei voi muuta kuin palvoa. Lopussa suoritettu yleisökäynti, jossa artisti meni maahan makaamaan keskelle ihmismerta oli huikeaa, Jackson Fiven I Want You Back -versio oli kylmät väreet nostattava. Ei noin koskematonta biisiä VOI tehdä noin hienosti!
Blaken keikan ajankohta oli täydellinen. Sunnuntain viimeinen esiintyjä, festariväsymys suurta, ulkona pimeää. Nokia Tent ei ollut aivan täynnä (Kanyen myöhästynyt setti pauhasi vielä päälavalla), mutta oli siellä onneksi melkein täyttä. Käsittämättömän hienosti kolmihenkinen bändi tulkitsee Blaken dub-soulia. Blaken levytetty tuotanto jakautuu debyyttialbumin soulahtavampiin paloihin ja ep:iden minimalistiseen dubstepiin ja tämä jako piti myös keikalla. Onneksi joku on nauhoittanut melko hyvälaatuisesti soolona kuullun uuden biisin. Lupasipa tulla klubikeikalle, jonne on pakko päästä.
Muita huippukohtia olivat Kanye West (esiintyminen oli just niin Jeesus-kompleksinen kuin uskalsin MBDTW:n jälkeen odottaakin), Tensnake, Rudy+Jodarok+Särre-freestyle, Tensnake, Iron & Wine, Eevil Stöö, MC Taakbörsta, Cosmo Baker ja mitäs kaikkea mä näinkään, Twin Shadow oli kanssa ihan ok.
Se Flow'sta. Kiitoksia järjestäjille, tämä on tärkeä juhla olla olemassa!
Pakko vielä mainita, että pikkuhiljaa ja vaivihkaa tajuntaani hiipinyt Jane's Addictionin uutuussingle Irresistible Force on osoittautunut TODELLA kovaksi biisiksi. En tietenkään odottanut juuri mitään Jane's Addictionin paluulevyltä, mutta täytyy sanoa että tämä kilpailee bändin parhaan biisin tittelistä minun kirjoissani.
Alkuperäinen basisti Eric Avery oli aluksi mukana comeback-kinkereissä, mutta riitaantui ilmeisesti Perry Farrellin ja Dave Navarron kanssa jälleen. Onneksi mukana on TV on the Radion Dave Sitek, joka hoitaa myös osatuottajan hommia.
Mitä pidätte?
Hae tästä blogista
Minä

Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com
Suositut tekstit
- Onko Suomesta tulossa poppareiden maa? Onko angsti ohi?
- Arvostelu: Netflixin Easy
- Testissä Amphion Argon1 - eli on kaiuttimia ja on KAIUTTIMIA
- Lukuvinkki: Satu Rämö - Hildur
- Arvio: Miksi Sillan kolmas kausi on niin onnistunut
- Lukuvinkki: Henrik Tikkanen - Majavatie 11 ja Mariankatu 26
- Lukuvinkki: Marko Annala - Paasto
- Lukuvinkki: Emily St. John Mandel - Sea of Tranquility
- Onko Kanye West idiootti vai kokonaistaideteos?
- Lukuvinkki: Emmi-Liia Sjöholm - Virtahevot
Uusimmat kommentit
Satunnaisotoksia
Blogeja
Aiemmin ajateltua
- elokuuta 2022 (2)
- heinäkuuta 2022 (3)
- huhtikuuta 2022 (1)
- maaliskuuta 2022 (1)
- helmikuuta 2022 (1)
- tammikuuta 2022 (1)
- joulukuuta 2021 (4)
- marraskuuta 2021 (2)
- lokakuuta 2021 (1)
- syyskuuta 2021 (3)
- elokuuta 2021 (1)
- kesäkuuta 2021 (1)
- toukokuuta 2021 (2)
- huhtikuuta 2021 (2)
- maaliskuuta 2021 (1)
- helmikuuta 2021 (2)
- tammikuuta 2021 (2)
- joulukuuta 2020 (2)
- marraskuuta 2020 (1)
- lokakuuta 2020 (2)
- kesäkuuta 2020 (2)
- toukokuuta 2020 (1)
- huhtikuuta 2020 (2)
- maaliskuuta 2020 (2)
- helmikuuta 2020 (2)
- tammikuuta 2020 (2)
- joulukuuta 2019 (2)
- syyskuuta 2019 (2)
- elokuuta 2019 (3)
- heinäkuuta 2019 (1)
- kesäkuuta 2019 (1)
- toukokuuta 2019 (1)
- huhtikuuta 2019 (1)
- maaliskuuta 2019 (3)
- helmikuuta 2019 (2)
- joulukuuta 2018 (1)
- marraskuuta 2018 (2)
- syyskuuta 2018 (4)
- elokuuta 2018 (3)
- heinäkuuta 2018 (2)
- kesäkuuta 2018 (1)
- toukokuuta 2018 (2)
- huhtikuuta 2018 (1)
- maaliskuuta 2018 (1)
- helmikuuta 2018 (1)
- tammikuuta 2018 (1)
- joulukuuta 2017 (2)
- marraskuuta 2017 (2)
- lokakuuta 2017 (4)
- syyskuuta 2017 (3)
- elokuuta 2017 (4)
- heinäkuuta 2017 (3)
- kesäkuuta 2017 (3)
- huhtikuuta 2017 (3)
- maaliskuuta 2017 (1)
- helmikuuta 2017 (3)
- tammikuuta 2017 (5)
- joulukuuta 2016 (3)
- marraskuuta 2016 (5)
- lokakuuta 2016 (6)
- syyskuuta 2016 (3)
- elokuuta 2016 (6)
- heinäkuuta 2016 (5)
- kesäkuuta 2016 (4)
- toukokuuta 2016 (4)
- huhtikuuta 2016 (5)
- maaliskuuta 2016 (10)
- helmikuuta 2016 (5)
- tammikuuta 2016 (5)
- joulukuuta 2015 (8)
- marraskuuta 2015 (8)
- lokakuuta 2015 (6)
- syyskuuta 2015 (7)
- elokuuta 2015 (7)
- heinäkuuta 2015 (8)
- kesäkuuta 2015 (6)
- toukokuuta 2015 (11)
- huhtikuuta 2015 (11)
- maaliskuuta 2015 (8)
- helmikuuta 2015 (12)
- tammikuuta 2015 (9)
- joulukuuta 2014 (12)
- marraskuuta 2014 (13)
- lokakuuta 2014 (11)
- syyskuuta 2014 (11)
- elokuuta 2014 (12)
- heinäkuuta 2014 (13)
- kesäkuuta 2014 (11)
- toukokuuta 2014 (11)
- huhtikuuta 2014 (15)
- maaliskuuta 2014 (15)
- helmikuuta 2014 (19)
- tammikuuta 2014 (17)
- joulukuuta 2013 (15)
- marraskuuta 2013 (16)
- lokakuuta 2013 (17)
- syyskuuta 2013 (17)
- elokuuta 2013 (13)
- heinäkuuta 2013 (6)
- kesäkuuta 2013 (1)
- toukokuuta 2013 (6)
- huhtikuuta 2013 (6)
- maaliskuuta 2013 (7)
- helmikuuta 2013 (8)
- tammikuuta 2013 (7)
- joulukuuta 2012 (8)
- marraskuuta 2012 (10)
- lokakuuta 2012 (7)
- syyskuuta 2012 (9)
- elokuuta 2012 (7)
- heinäkuuta 2012 (6)
- kesäkuuta 2012 (6)
- toukokuuta 2012 (5)
- huhtikuuta 2012 (5)
- maaliskuuta 2012 (5)
- helmikuuta 2012 (4)
- tammikuuta 2012 (2)
- joulukuuta 2011 (9)
- marraskuuta 2011 (9)
- lokakuuta 2011 (8)
- syyskuuta 2011 (11)
- elokuuta 2011 (10)
- heinäkuuta 2011 (5)
- kesäkuuta 2011 (8)
- toukokuuta 2011 (12)
- huhtikuuta 2011 (17)
- maaliskuuta 2011 (13)
- helmikuuta 2011 (12)
- tammikuuta 2011 (11)
- joulukuuta 2010 (8)
- marraskuuta 2010 (9)
- lokakuuta 2010 (15)
- syyskuuta 2010 (16)
- elokuuta 2010 (1)
He tajuavat mistä on kyse:
MAINOS!!!
Muista myös Suomen paras populaarikulttuuri-podcast Mäntysaari ja Nivala.
Jane's Addiction on jäänyt Suomessa aivan liian pienelle huomiolle. Kaksi klassikko levyä ja kohtalainen comeback levy vuosia sitten. Kova biisi minustakin tämä uusi ja toivottavasti muu materiaali olisi myös tiukkaa kamaa. Ei taida tulla pohjolaan keikalle...
T. Markku
Mikä olikaan se täydellinen ajankohta? :)
"Kuvitelkaa Flow'n iso teltta, lauantai-alkuilta. Kuuma päivä alkaa pikku hiljaa viilentyä, teltassa on pölyä, tupakansavua, ruskettuneita ihmisiä hihattomissa paidoissaan - outoja hellehattuja ja juuri täytettyjä oluttuoppeja.
Sitten tuo bändi ja tuo ääni. "
Mäkin nautin kovasti Janelle Monáen keikasta, minne eksyin ihan vahingossa. Muutenkin koko Flow'ssa on palkitsevaa just se, että siellä voi sattumalta, pyytämättä ja tietämättään kokea hyvinkin vavahduttavia musiikillisia elämyksiä.
Tosta etukäteen siellä yöx-somessa käydystä keskustelusta - mua suorastaan riipi se vihamielisyys, mitä ko. festareille osallistuminen tuntui joissakin ihmisissä herättävän. Yhtä tärkeää kuin joillekin joskus vuonna 2005 oli korostaa, että Flow'hun ollaan toudellakin menossa tuntui tänä vuonna olevan joillekin se, että sinne ei TOUDELLAKAAN olla menossa ja näinpä just kotimatkalla makkaraa lähikaupasta hakiessa yhden pillerihattuun ja kukkahousuihin pukeutuneen kikkailijan ja TOUDELLAKIN arvasin, mihin SE oli menossa.
No joo, ihan sama mulle oikeastaan. Pisti vaan ehkä vähän jossain vaiheessa ärsyttämään.
Tosta Blakesta ei vaan pääse yli eikä ympäri, vaikka kuinka yrittäisi. Järkyttävintä on, miten näin jälkeenpäin kuunneltuina levyversiot eivät kuulosta yhtään miltään (no siis yhtään ja yhtään, but you got the point). Huhh. ♥
Ja pakko sanoa että toi Irresistible Force kuulostaa harvinaisen hyvältä munkin korvaan.
Hesarin keskustelut flown jälkeen ovat olleet parasta komiikkaa pitkiin aikoihin. Samalla sitä kyllä tulee hieman surulliseksi, miten ihmiset kirjoittavat flowsta: monet valittivat järjestäjien hankkivan tuntemattomia nobodyja tahallaan massojen kiusaksi ja festarikansan idioottimaisuudesta, unohtamatta kuinka hipsterit ovat ihmiskunnan suurin paskakasa. Uskaltaako sitä enää kuunnella musiikkia, mistä pitää, kun yleiset mielipiteet muuttuu tähän suuntaan?
Flow oli erittäin onnistunut ja pahimmilta päällekkäisyyksiltä vältyttiin... paitsi sunnuntaina. Kanyen takia joutui välistä jättämään potentiaalisia esiintyjiä, kuten Mogwain, Battlesit, Kemialliset ystävät, Jamie Woonin ja sieluun syvän haavan tehneen James Blaken. Ei sitä noin vain Kanyen keikalta lähdetty siinä väentungoksessa blue tentille.
Onneksi kuitenkin Janelle Monáe heitti hurmoksellisimman keikan miesmuistiin edellisenä iltana. Sitä kelpaa muistella vielä vanhanakin! Hyvästä meiningistä kertoo rakoille menneet jalat, litimärät vaatteet ja täysin tuntemattomien kanssa jaetut riemunhalaukset keikalla!
Sitä ihan pelottaa, mitä kaikkea flow ensi vuonna tulee pitämään sisällään.
Noh, ehkä FLow-festivaalinkin olemassaoloon totutaan pikkuhiljaa ettei siitä tarvitse aina hätäillä niin paljoa. Milloin osallistumisesta ja milloin osallistumattomuudesta. Musiikkijuhla se ainakin minulle on, huikeita bändejä.
Warpaintista näin vain vilauksen, se harmittaa. Jamie Woon ei jostain syystä kuulostanut kovin hyvältä, katsoin vain ekat pari biisiä kun freestylekarkelot alkoivat.
Ei vois kyllä mielipide enemmän erota Jane´s Addictionin kohdalla- kaikki bändin levyt+ sivuprojektien levyt omistavana fanina toi uus biisi oli järjetön pettymys. Ton rinnalla 2000-luvun alkupuolen Strays levy on todellista klassikkomatksua. Toivottavasti levylle on saatu puhallettua edes vähän enemmän henkeä ja särmää..