Otsikon jälkimmäiseen kysymykseen vastaan, että voitti tietysti, kun hän kerran sai eniten ääniä ja Spotify-kuunteluja ja Ruutu.fi-katseluja.

Ensimmäiseen kysymykseen vastaan lyhyesti että ihan pitkin vittua, if you pardon my french.

Kirjoitin siis niiden alkukarsintojen jälkeen veikkaukseni seitsemästä finalistista. Yksikään näistä seitsemästä ei ollut neljän parhaan joukossa.

Onneksi kenenkään ei tarvitse yhden pariminuuttisen laulunäytteen perusteella kertoa, kuka on potentiaalisin uusi poppari Suomeen. Monet vahvoiksi veikkaamani eivät loistaneetkaan enää seuraavilla laulukerroilla.

Edelleenkin olen tosin sitä mieltä, että oikean managerin ja a&r:n kanssa Inga Söderillä olisi mahdollisuuksia tähdeksi. Elastisen päätös laulattaa hänellä jenkkiläistä ärränpeetä toimi häntä vastaan - kun taas esimerkiksi Antti Railion kappalevalinnat osuivat kohdalleen. Ensin koomista heviä, ja kilpailun edetessä kansakunnan sydäntä värisyttävää iskelmää. Joo, Railio ei ole henkilökohtainen suosikkini, mutta kyllä tämä Juha Västin näköinen mies osaa laulaa, kauniisti. Duetto Paula Koivuniemen kanssa oli suorastaan huikea.

Emilia Ekström oli todella positiivinen yllätys. Pidin hänestä jo alkukilpailussa, mutta en uskaltanut veikata hentoista suomenruotsalaistyttöä finaaliin. Hän on ihan oikeasti kasvanut kilpailun edetessä. Lisäksi hänellä on todella kaunis ääni. Nyt sitten pitäisi etsiä se kuuluisa ja paljon puhuttu oma ääni, artistius. Finaalibiisi oli mukava, mutta ei mitenkään valtavan omaääninen.

Voice of Finland oli tänäkin vuonna erittäin viihdyttävää musiikkiviihdettä, jota ei todellakaan televisiosta liikaa näe. On siinä jotain tehty oikein kun tällainen kyyninen musiikkipäällikköjörrikkä (no en kyllä ole oikeasti kyyninen) viihtyy viikosta toiseen.

Ike on komea ja karismaattinen, ja Elastisen ja Illin säveltämä biisi oli minusta oikeasti hyvä, MUTTA kyllä se tietynlainen ongelma on, että mies ei pysy sävelessä... Ei se levyllä ole tietenkään ongelma, mutta entäs keikat?




Kisa on kisattu, levyjä tulossa. Toivottavasti ensi vuonnakin kisataan. Antti Railio saattaa puhjeta jessekaikurantamaiseen kukkaan. Hyvä niin.

Tämä on ehkä itsestäänselvyys, mutta lopulta asia on kuitenkin niin, että itse itsensä keksineet artistit tulevat jatkossakin luomaan ne kaikista kovimmat ja pysyvimmät jutut. Tämänkaltaisten ohjelmien kautta artisti kehittyy väärää kautta. Hänestä tulee ensin kuuluisa, ja sitten levy-yhtiö yrittää keksiä millainen artisti hänestä voisi tulla.

Minä mietin musiikin ystävänä ja musiikkialan ammattilaisena eniten sitä lopputulosta. En hienoja tarinoita ja kyyneleitä kotisohvilla. Parhaat lopputulokset, eli biisit, kuitenkin menestyvät aina, siksi ei pidä olla huolissaan siitä, että tulevaisuuden Happoradio tai PMMP jäävät syntymättä siksi, että joku laulunopettaja on television kautta saanut tilaisuuden levyttää.