On se vaan tänäkin vuonna paras suomalainen musiikkiviihdeohjelma koskaan. Nimittäin The Voice of Finland eli twittavallisemmin #tvof.

Nimittäin sen verran antaumuksella olen jälleen ruudun ääressä viihtynyt etten nyt malta olla kirjoittamatta jotain neljästä äsken finaaliin äänestetystä laulajasta. Kauden alussa kirjoitin silloisista suosikeistani, joista ei ole tämän jakson jälkeen enää kukaan jäljellä.

Tänään käytiin siis kahdeksan laulajan semifinaali. Joka tiimistä oli jäljellä kaksi laulajaa joista toinen tiputettiin illan lopuksi pois.

Taso oli sinänsä hyvä, ettei siellä mitään noloja fiaskoja ole joukossa (vrt. Idols pari viimeistä vuotta), mutta aika outo oli silti semifinaalin tulos, ainakin minun korvilleni. MUISTAKAA MYÖS, että finaaliinmenijät ja ne, jotka tältä kaudelta oikeasti menestyvät artisteina on tietysti ihan eri asia.

Äänestyssysteemi oli jälleen todella outo ja epäselvä. Ensin tuomarit jakoivat äänet 60-40, sen jälkeen tuli jotain Deezer-ennakkoääniä (kuinka monta Deezer-käyttäjää Suomessa on?) ja sitten perinteiset puhelinäänet. Lopputuloksena oli hyvää tv-viihdettä, mutta artistisen lahjakkuuden kannalta onneton mahalasku.

Mennäänpä pareittain. Boldattuna jatkoonmenijä.

Michaelin joukkueesta vastakkain olivat Tiia Erämeri ja Siru Airistola.

Tiia on ollut yksi kovimmista yllättäjistä tämän vuoden kisassa. Vähän karski poikatyttö, jolla on laulaessa persoonallinen irvistys. Veti tänään Etta Jamesin At Lastin. Tuhahtelin heti aluksi, että just, Etta Jamesia ei voi kukaan tässä kisassa klaarata, mutta Tiian veto oli itse asiassa tämän illan parasta antia!

Sirun Celine Dion -veto perustui siihen, että hän pystyy laulamaan todella korkealta. Loppu siinä meni huutamiseksi, eikä biisissä ollut kovinkaan paljoa tunnetta. Tiia oli helposti parempi, ja hänellä olisi myös artistina tulevaisuutta, toisin kuin kabareehen sopivalla Sirulla.

Elastisen joukkueessa vastakkain olivat Erik Niemi ja Emma Schnitt.

No, tämä oli illan pareista vähiten oikeusmurha. Emma on upea laulaja, jolla on aidosti persoona mukana tulkinnassa. KUITENKIN Erik Niemi olisi potentiaalisesti Suomen seuraava suuri pop-tähti! Minä jos kuka musiikkipäällikkönä tiedän, miten vaikea Suomessa on breikata puhdasveristä popparia, ja Eriksissä olisi tähän ainesta. Ed Sheeran -veto oli huikea, ja Erikin kun saisi laulamaan suomeksi sellaista snadisti soulahtavaa poppia niin a vot! Mahtava tyyppi.

Emmastakin voi toki tulla vaikka mitä, mutta tuollaista isojen balladien laulajaa me ei varsinaisesti tarvita. Eli hänen tulisi löytää itsensä vielä tarkemmin, ja pian.

Miran joukkueesta vastakkain olivat Sofia Tarkkanen ja Tuuli Okkonen.

Okei, Sofian veto ei tänään ollut paras mahdollinen. Matkalla etelään ei ole Pariisin kevään vahvimpia biisejä, eikä hän saanut siihen itseään mukaan kuten edellisiin loistaviin tulkintoihinsa (tsekatkaa etenkin Lonely Boy). Sofia on kuitenkin suosikkini kaikista tämän kauden laulajista, ja uskon että hänessä olisi potentiaalia ihan oikeaksi levyttäväksi ja menestyväksi artistiksi. Ja onkin.

Tuuli on taitava ja teatraalinen laulaja, jolle pitää antaa propsit Kate Bushin upean biisin klaaraamisesta. Hän on kuitenkin melko persoonaton artistina, ja onkin enemmän taitava imitaattori kuin artisti. Teatteri-kabaree-varieteemaailmaan oiva tekijä, kuten Sirukin.

Annen joukkueesta vastakkain olivat Juho Schroderus ja Jussi Kari.

Okei, tämä oli käsittämättömin tuomio. Juho Schroderuksen olisi TIETYSTI pitänyt laulaa jotain muuta kuin joku outo Toton paskabiisi, MUTTA hän on artistina tuhansia kilometrejä (tai millä asteikolla haluatte artistin hyvyyttä nyt sitten mitatakaan) edellä Jussi Karia, joka on hyvä karaokelaulaja, mutta ei artisti.

Juho Schroderus on osoittanut, että huolellisella a&r-työllä hän on valmis tähtiartisti. Herkkä tulkitsija, naiset valuvat mahlaa. Jussi Kari yllätti edellisellä kerralla, mutta hänen Under the Bridgensä oli ihan Anna K -meininkiä. Epäilen, ettei hän oikein ymmärtänyt mitä lauloi.

JOS OLISIN a&r, tekisin MUUTAMAN SINGLEN Erik Niemen, Sofia Tarkkasen ja Juho Schroderuksen kanssa. Niiden perusteella katsoisin kenen kanssa kannattaa tehdä levy. Muut ovat tarjonneet meille hienoa tv-viihdettä, mutten usko että heistä on ainakaan vielä levyttäviksi artisteiksi. Mikko Sipolan ja kumppaneiden seuraksi TVOF-limboon sitten vaan.

Ja tänäkin vuonna olen seurannut TVOFia! Muuten ei laulureality oikein nappaa, mutta tämä pysyy edelleen mielenkiintoisena.

Tein vastaavan veikkauksen myös viime vuonna. Se meni ihan reisille, koska: 1) Tuomarit tekevät idioottimaisia päätöksiä 2) Pelkkä Ääni ratkaisee -jakson laulu ei vielä kerro kaikkea laulajasta. Ei kerro tarpeeksi, sanotaan näin.

No, tänä vuonna en aio yrittää veikata finalisteja, vaan kertoa omat suosikkini.

Täytyy sanoa, että tänä vuonna ei ole tullut vastaan niin montaa sykähdyttäjää kuin kahdella edellisellä kaudella. Sellaista tippa linssiin ja käsikarvat pystyyn -kokemusta ei ole vielä ilmennyt. MELKEIN kyllä.

Näiden seuraavien joukosta voittaja tänä vuonna toivottavasti löytyy. Spekuloidaan sitten myöhemmin millaisia artisteja heistä voisi tulla. Kakkoskauden tyypeistä ei hirveän suuria kiintotähtiä ainakaan toistaiseksi ole syntynyt.

Anni Saikku
Herkkyyttä, ei liikaa briljeerausta tai ankeaa Sibis-brassailua. Laulaa sydämestään, mikä pitäisi olla vähimmäisvaatimus ja ensimmäinen neuvo kaikille osallistujille. Potentiaalia, taitoa ja persoonaa. Ja hyvä biisivalinta.

Johanna Johnson
Joo, kyllä siellä lavalla voi käydä pikkublondit yrittämässä Alicia Keysin klaaraamista, mutta tässä on soul-laulaja! Jumalauta mitä puhallusta. Tässä kohtaa tuli kylmät väreet, mutta tippa ei vielä tullut linssiin. Suvereenia mahtavuutta.

Kerttu Suonpää
No okei, äskeisen laulajan kohdalla naljailin blondeista vetämässä Alicia Keysiä, mutta Kertun suorituksessa oli sydäntä! Biisivalinta oli huono, mutta se on helppo korjata. Uskon että hänen äänellään pärjätään jos hermo pitää ja jaksaa treenata.

Juho Schroderus
Huh, tämä oli huikea! Suomeksi laulavana Juho olisi aikamoinen viihdyttäjä, ainakin naisten mieleen varmasti. Hienoa tässä kuluneen Adele-biisin vetämisessä oli oma sovitus, biisin omistaminen ja tunne joka välittyy.

Sofia Tarkkanen
Ehkä aavistuksen persoonaton, mutta vakuuttava esitys silti. Odotan jatkossa jotain säväyttävää, mutta paljon lupausta tässä laulajassa on.

Erik Niemi
Tällaisia esityksiä pitäisi TVOFissa olla enemmän! Totaalisen yllättävä veto. Vahvaa artistiutta, hieno ääni, mahtava tyyli. Toivottavasti pääsee todella pitkälle!

Mainittakoon vielä entinen työkaverini Toni Laaksonen, jolla on mahtava ääni, mutta joka oli koelaulussaan aavistuksen kiinni karaoketaustassaan (eli enemmän imitaatiota kuin artistiutta). Ehkä Toni saa kaksintaisteluissa itsestään uutta irti. Ääntä riittää joka tapauksessa.

Myös japanilainen mimmi Kazumi Tanaka oli vakuuttava, mutta en tiedä onko jakoja tässä kisassa. Perjantain jaksossa laulaneella Sanna Hannuksella oli kaunis ääni, mutta tulkinnassa oli aavistuksen liikaa kikkailua ja fraseerausta minun makuuni.

Odotellaan muutama kuukausi niin nähdään miten väärässä olin.

Mietin usein, miten vahingollista monen artistin uralle on se musiikkijournalismin ja kenties artistien itsensä luoma klise, että on tärkeätä tehdä biisejä itse. Varsinkin jos on soolo-popartisti, jossain vaiheessa varmasti nostetaan esiin kulma "hän tekee biisinsä itse". Tai sitten se valitaan uuden levyn markkinointikulmaksi: "Nyt hän on tehnyt yhä enemmän biisejä itse".

Haastattelin kerran brittilaulaja Katie Meluaa (tilataksissa Helsinki-Vantaalta Pöllölaaksoon, hän oli tosi kaunis) joka lausui osuvasti tästä aiheesta seuraavaa:

Why is singing so underrated?

Niinpä! Kuten Voice of Finlandista esimerkiksi kuulemme, laulaminen ei ole helppoa! Vaatii taitoa, näkemystä ja harjoittelua tehdä biisistä omansa, saada luotua siihen henki ja tarkoitus. Katie oli itse säveltänyt biisejä, mutta oli myöhemmin päättänyt antaa enemmän tilaa muille säveltäjille.

Ei Frank Sinatralle ollut tärkeätä päästä säveltämään. Hänen vahvuutensa on tulkinta, laulaminen. Varmasti hän olisi saanut levy-yhtiölle vietyä läpi ajatuksen, että hän on suuri stara, hänen täytyy säveltää. Itse asiassa hänen nimensä on seitsemän biisin sävellyskrediiteissä, mutta kuuleman mukaan hän kirjoitti niihin vain sanoja.

Sinatran aikana ei oltu vielä luotu tätä pop-tähtien puolustusmekanismia. Hän tiesi, että hänen tulee keskittyä siihen minkä osaa parhaiten.

Toki minä tiedän mistä laulamisen aliarvostus johtuu. Varsinkin Suomessa "tehtyjen" pop-tähtien kulttuuri on todella nuori. Heistä yritetään tehdä "aidompia" ja menestyksensä paremmin ansaitsevia sillä, että he MYÖS säveltävät, vaikka tosiasiassa pop-tähden kannattaisi (jos ei satu olemaan Chisu) keskittyä seulomaan mahdollisimman hyviä muiden sävellyksiä, ja tehdä niistä biiseistä omiaan. Koska se on vaikeata, eikä mitenkään automaattista.

Älkää siis aliarvostako laulamista. Pop-artistin työ ei ole "vain" käydä aukomassa suutaan studiossa jonkun muun sävellyksen päälle. Hänen työnsä on tehdä biisistä omansa, herättää se henkiin, tehdä siitä suuri. Ja sitä työtä meidän on syytä kunnioittaa.

Olen puhunut.

Jälkihuomautus: Ei minulla tietenkään ole mitään sitä vastaan jos popparit säveltävät itse kappaleensa. Hienoa. Mutta en ODOTA, että kaikki pitäisi säveltää itse kappaleensa.

Tämä kysymys on pyörinyt päässäni tänä vuonna - esimerkiksi kun mainio Satin Circus -yhtye esiintyi työpaikkamme jokamaanantaisella yhteisaamiaisella. Nuoret, soittamista selkeästi opiskelleet kundit tulivat ja vetivät hymyt kasvoilla äärimmäisen taitavan akustisen keikan, joka sai työyhteisön hyvälle mielelle.

Mutta hetkinen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että tuolla treenikämpillä pyörii porukkaa, jotka harjoittelevat stemmalauluja ja säveltävät pirteitä pop-ralleja. Heidän toimissaan ei näy tai kuulu sitä angstia tai raivoa mikä oman sukupolveni treenikämppämuusikoille on tyypillistä. Se angsti, joka on tehnyt Suomesta maailman johtavan metallimusiikkimaan.

Yhdestä bändistä ei tietenkään voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Itse asiassa jos vaivautuisin tutkimaan asiaa, selviäisi varmaan että Satin Circusin kundit ovat suomenruotsalaisia...

Mutta silti! Miettikää vaikka Sannia. Hän on ensisijaisesti muusikko, mutta POP-muusikko! Hän ei ole tullut mistään "iik mä haluun julkkikseksi" -ohjelmasta, vaan tehnyt biisejä. Mutta pop-biisejä!

Oma lukunsa ovat tietysti bieberinsä opiskelleet nuoret toivomme Robin, Isac Elliot ja KidSingin Voice of Kidsin (vai Kidsingin?) voittanut Molly, joista ainakin viimeksi mainittu on käynyt Ruotsissa asti treenaamassa esiintymistä ja laulamista - siis popparina olemista. Myös Robin ja Isac ovat selvästi tahtoneet tulla poppareiksi ja tehneet sen eteen paljon töitä.

Silloin kun minä olin 14, haaveilin mahdollisimman ärjyjen riffien soittamisesta ja keskioluen maistamisesta, en Michael Jackson -musan tekemisestä.

Aiemmin meillä oli vain Tuiskun Ana ja pari muuta Idolia. Siinä oli meidän popparit. Muut tekivät rokkia, iskelmää tai metallia. Mutta kuten Zimmermanin Robban joskus kauan sitten kähähti: TIMES THEY ARE A-CHANGING.

Sanokaa nyt, onko tässä mitään perää, jaarittelenko vain, vai onko Suomessa kasvamassa uusi poppareiden sukupolvi? Most pop bands per capita?

Ja onko tämä tv-ohjelmien ansiota? Onko Idolsia ja Voice of Finlandia kiittäminen tästä? Onko tämä hyvä vai huono asia?

Otsikon jälkimmäiseen kysymykseen vastaan, että voitti tietysti, kun hän kerran sai eniten ääniä ja Spotify-kuunteluja ja Ruutu.fi-katseluja.

Ensimmäiseen kysymykseen vastaan lyhyesti että ihan pitkin vittua, if you pardon my french.

Kirjoitin siis niiden alkukarsintojen jälkeen veikkaukseni seitsemästä finalistista. Yksikään näistä seitsemästä ei ollut neljän parhaan joukossa.

Onneksi kenenkään ei tarvitse yhden pariminuuttisen laulunäytteen perusteella kertoa, kuka on potentiaalisin uusi poppari Suomeen. Monet vahvoiksi veikkaamani eivät loistaneetkaan enää seuraavilla laulukerroilla.

Edelleenkin olen tosin sitä mieltä, että oikean managerin ja a&r:n kanssa Inga Söderillä olisi mahdollisuuksia tähdeksi. Elastisen päätös laulattaa hänellä jenkkiläistä ärränpeetä toimi häntä vastaan - kun taas esimerkiksi Antti Railion kappalevalinnat osuivat kohdalleen. Ensin koomista heviä, ja kilpailun edetessä kansakunnan sydäntä värisyttävää iskelmää. Joo, Railio ei ole henkilökohtainen suosikkini, mutta kyllä tämä Juha Västin näköinen mies osaa laulaa, kauniisti. Duetto Paula Koivuniemen kanssa oli suorastaan huikea.

Emilia Ekström oli todella positiivinen yllätys. Pidin hänestä jo alkukilpailussa, mutta en uskaltanut veikata hentoista suomenruotsalaistyttöä finaaliin. Hän on ihan oikeasti kasvanut kilpailun edetessä. Lisäksi hänellä on todella kaunis ääni. Nyt sitten pitäisi etsiä se kuuluisa ja paljon puhuttu oma ääni, artistius. Finaalibiisi oli mukava, mutta ei mitenkään valtavan omaääninen.

Voice of Finland oli tänäkin vuonna erittäin viihdyttävää musiikkiviihdettä, jota ei todellakaan televisiosta liikaa näe. On siinä jotain tehty oikein kun tällainen kyyninen musiikkipäällikköjörrikkä (no en kyllä ole oikeasti kyyninen) viihtyy viikosta toiseen.

Ike on komea ja karismaattinen, ja Elastisen ja Illin säveltämä biisi oli minusta oikeasti hyvä, MUTTA kyllä se tietynlainen ongelma on, että mies ei pysy sävelessä... Ei se levyllä ole tietenkään ongelma, mutta entäs keikat?




Kisa on kisattu, levyjä tulossa. Toivottavasti ensi vuonnakin kisataan. Antti Railio saattaa puhjeta jessekaikurantamaiseen kukkaan. Hyvä niin.

Tämä on ehkä itsestäänselvyys, mutta lopulta asia on kuitenkin niin, että itse itsensä keksineet artistit tulevat jatkossakin luomaan ne kaikista kovimmat ja pysyvimmät jutut. Tämänkaltaisten ohjelmien kautta artisti kehittyy väärää kautta. Hänestä tulee ensin kuuluisa, ja sitten levy-yhtiö yrittää keksiä millainen artisti hänestä voisi tulla.

Minä mietin musiikin ystävänä ja musiikkialan ammattilaisena eniten sitä lopputulosta. En hienoja tarinoita ja kyyneleitä kotisohvilla. Parhaat lopputulokset, eli biisit, kuitenkin menestyvät aina, siksi ei pidä olla huolissaan siitä, että tulevaisuuden Happoradio tai PMMP jäävät syntymättä siksi, että joku laulunopettaja on television kautta saanut tilaisuuden levyttää.

Vielä ei olla finaalivaiheessa, mutta ajattelin tuon ensimmäisen merkinnän villin suosion perusteella ajattelin tehdä välitarkastuksen nyt kun "Kaksintaistelut" ovat ohi.

Alla finaaliin (siis seitsemän viimeisen laulajan joukkoon) veikkaamani nimet. Jo pudonneet yliviivattuna:

Tomas Höglund
Eve Hotti
Linda Herranen
Laura Savio
Christian Casagrande tai Jone Ullakko
Anna Halmetoja 
Roope Permanto
Inga Söder

Eli ei hirveän juhlava veikkaus, kun vielä on paljon tiputuksia edessä ennen kuin finaalit alkavat. Muuutta tämä on tv-ohjelmaa. En tiedä tuntuuko tällainen väliraportti jostakusta jotenkin liian vakavalta, mutta minä olen todella viihtynyt tämän ohjelman parissa jälleen, eikä hyvää musiikkiviihdettä todellakaan ole liiemmin suomalaisessa televisiossa näkynyt.

Kommentoidaanpa hiukan pudonneita: Linda Herrasen kohdalla Michael teki selkeän virheen. Hän tuntuu suosivan epätodennäköisempiä voittajasuosikkeja, eikä selvästikään "pelaa" yhtä voitontahtoisesti kuin vaikkapa Elastinen. Toisaalta se sopii Monroen profiiliin, hän on oman tiensä kulkija ja suosii sellaisia. Toisaalta veikkaamani Christian Casagranden valinta ohi Maya Paakkarin oli kyseenalainen, mutta minun veikkaukseni eduksi kääntynyt valinta.

Soul-ääni Anna Halmetoja veti kammottavan teennäisesti Avril Lavignea, joten sikäli oli hyvä että hän lähti kotiin. Ehkei hänestä ollut artistiksi, vaikka osaakin vetää Stevie Wonderia paremmin kuin 99,999% suomalaisista.

Roope Permanto joutui symppaamaani Kaapo Kokkosta vastaan. Olen ollut Voltas- ja Monday Box -yhtyeiden fani, joten sikäli Kaapon jatkoonpääsy oli oikeutettu, mutta Permannossa oli kyllä jotain aitoa, ja hänen äänessään jotain hirveän koskettavaa.

Muut jatkoonpäässeet olivat itsestäänselviä valintoja.

Tämä on tv-ohjelma, jossa haetaan ja rukoillaan koskettavia kasvutarinoita. Siksi pelkään, että skaban heittämällä paras laulaja ja artisti Inga Söder ei voita kisaa. Toivon kuitenkin, että tämä kisa tuo hänelle lisähuomiota, ja levytyssopimuksen.

Oli tuottajilta ovela veto laittaa Reeta Vestman ja Inga Söder vastakkain. Tuottajat ja ohjaajat toki tiesivät, että Söder on monin verroin parempi laulaja, mutta Reeta Vestman on hänkin hyvä, ja lisäksi paljon tunnetumpi. Sitten kun Inga aukaisi suunsa toisen säkeistön alussa, ohjaaja leikkasi peräkkäin yleisön kohahduksen, Paula Koivuniemen ihastuneen ällistyksen ja Reetan "peura ajovaloissa" -ilmeen, kun tämä tajusi ettei voi mitenkään voittaa. Myönnettäköön tosin, että tuo oli yksi niistä hetkistä jolloin tuntui tyhmältä että he kilpailevat, se kun vie musiikista jotain pois.

Joka tapauksessa - kuten Ingan Who You Are -esityksen kohdalla - hänen esityksensä veti ihon kananlihalle ja kohotti tipat linssiin. Tunnetuntuma on paras hyvyyden mittari, niin se vain on.

Huolehdin ehkä liikaakin etukäteen, että millaista musiikkia kisaajat voisivat potentiaalisesti esittää. Onneksi seKIN on Ingan kohdalla ratkaistu: Maailmalla Adele-buumi on edelleen täydessä liekissä. Nyt löytyi Suomestakin laulaja, jolla on Celine Dion/Whitney Houston -henkinen ääni, mutta lisäksi tunnetta esityksessään. Hyvät säveltäjät ja balladeja - a vot!

NONIIN. Menee ihan palvonnaksi tämä :D Ensi viikon jaksossa Inga vetää ilmeisesti U2:n Onen, joten kannattanee varata nessuja sohvapöydälle.

Muista veikkauksistani Eve Hotissa on tarinaa ja mahdollisuuksia mielenkiintoiseksi poppariksi. Nuoruus kuuluu, mutta hän osaa myös heittäytyä.

Tomas Höglund on taitava, mutta jättää jotenkin kylmäksi. Ei pääse iholle, eikä ehkä riittävän tarinallinen tv-menestystarinaksi. TOSIN edelleenkin pitää muistaa, että tämän skaban voittaja ja uramielessä voittaja ovat eri asioita.

Laura Savio kaipaa lisää artistiutta, mutta on edelleen lupaava. Sympaattinen jollain tavalla. Tarttuva persoonallisuus.

Katsotaan miten käy! Kiitos VoF, onnistut viihdyttämään paatunutta sydäntä. Edelleenkin pidän Vain elämää -sarjaa kammottavan teennäisenä kuonana, jossa artistit alisuorittavat kiireessä hätäiltyä kakkaa. Siksi VoFin huolella valmistellut laadukkaat esitykset ja aito tunne ihastuttavat.

Mukavaa sunnuntaita. Tässä kirjoituksessa aion spekuloida sitä, ketkä selviytyvät tämänvuotisen Voice of Finlandin finaaliin. Ns. reisillehän se tulee menemään, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Voice of Finland -kilpailun tekstiviesti-Spotify-äänestyksen voittaminen on eri asia kuin se, että "voittaa" itselleen uran artistina. Televisiokilpailussa tekstiviestejä rohmusi viime vuonna artistina todella vaatimaton Mikko Sipola, jonka "karisma" vetosi televisiota katsovaan kansaan. Kuten näimme, Jack & Jones -karisma ei tehnyt hänestä artistia, ja vaatimaton levy hävisi äkkiä alelaareihin.

Sen sijaan kilometrin päähän artistiutta kirkuva Krista Siegfrieds on menestynyt omillaan muualla (vaikka hänenkin pitäisi ennen lopullista läpimurtoa löytää vielä vahvemmin se oma juttunsa, eikä yrittää olla Suomen Katy Gaga), ja Jesse Kaikurannasta tuli ansaitusti menestynein VoF-artisti.

Yritän nyt tässä olla miettimättä todennäköisintä tekstiviesti-Spotify-äänestyksen voittajaa. Mietin seitsemää laulajaa, joilla voisi olla mahdollisuuksia menestyä artistina - oli painotus sitten levytyksissä tai keikoissa.

Jotta näistä ihmisistä tulisi menestyviä artisteja, heidän pitää tosiaan löytää itsestään sellainen idea: Mitä he haluavat tehdä. Nightwish tekee mahtipontista ja taitavaa oopperaheviä, mutta mitä Roope Permanto tekee? Hän laulaa kauniisti, mutta mitä? Entä Laura Savio? Hän laulaa kauniisti ja on kaunis, mutta kuka hän on artistina? Jesse Kaikuranta menestyy siksi, että hän tietää kuka hän on artistina.

En ole tätä kirjoittaessa nähnyt muuta kuin nuo koelaulut, enkä niitäkään ole katsellut uudestaan (paitsi tuon viimeiseksi mainitun ehdokkaan koska se oli niin kaunista). Oli miten oli, arvailupeli on mahtavaa. Siksipä: Ehdokkaani (tässä on nyt enemmän ehdokkaita kuin finaalipaikkoja) The Voice of Finland -finaaliin keväällä 2013 ovat:

Tomas Höglund
Järkyttävän taitava laulaja, mutta myös jollain tavalla aito - ei mikään Sibis-suorittaja, joita tuolla on nähty aivan liikaa. Levyttävänä artistina keski-ikäinen englanniksi laulava soulmies ei ole mikään helpoin nakki, mutta ehkä jotain Michael Bublé -henkistä frakkikonsertointia ja sen kylkeen sopivaa levytystä voisi ajatella.



Eve Hotti
Pop-laulajia ei Suomessa ole koskaan liikaa. Krista Siegfrieds löytyi viime vuonna, Eve on enemmän karsinnassa esittämänsä Jessie J:n tyylinen räväkkä ja tunteikas laulaja. Jos löytää sisästään sellaisen nopealla vilkaisulla ymmärrettävän ytimen - että tätä minä olen  - ja luikauttaa pari biisiä suomeksi, on hyvinkin potentiaalinen.


Linda Herranen
Ei Led Zeppeliniä pitäisi kenenkään vetämän, mutta näyttävän (eli kauniin) näköinen nainen, laulutaitoja ja välitön olemus on yhdistelmänä sellainen, että luulisi toimivan. Olipa kömpelö lause, mutta nyt on korjausmuste loppu, boldausmustetta onneksi vielä löytyy. Linda Herraselle sellaista haloohelsingihtävää poprockia laulettavaksi niin johan lähtee.


Laura Savio
Lauralta kun otetaan liian vaikeat biisit pois, on hänessä aineksi vaikka mihin. Sekin tietysti auttaa että hän on nuori ja nätti. Vähän ehkä puolivalmis artisti - on vaara, että levyn tuottaja tai a&r yrittää tehdä hänestä jotain mitä hän ei ole. Mutta lahjakas ja vilpitön!



Christian Casagrande tai Jone Ullakko
Finaaliin tarvitaan sitä viime kauden oululaista kaveria mukaileva Aikuinen Uskottava Rock-Laulaja. Se on jompikumpi näistä miehistä. En jotenkaan näe heitä tekemässä levyä Universalin kanssa, mutta keikkalevina viihdyttäjinä heillä on varmasti menestystä edessä. Tai EHKÄ, jos musaa viilataan jonnekin Vain Elämää -kansan mieltymysten suuntaan ja kieli suomeksi, voisi levystä tulla ISO. Taitavia laulaja nämä molemmat.


Anna Halmetoja
Eka kerta tällä kaudella kun lähti kuvainnollisesti jalat alta. NIIN vaivatonta laulamista! Eihän Stevie Wonderia sais laulaa kukaan koskaan missään! Mut tämä mimmi lauloi, ja niin... en keksi muuta sanaa kuin IHANASTI. Yleensä ylikoulutetut ja teknisyyttä palvovat laulajat tuovat oksennuksen kurkunpäähän, mutta Anna Halmetojan laulussa sielu on tärkein. Jälleen kerran englanninkielisiä soul-levyjä ei iso levy-yhtiö Suomessa juuri julkaise, mutta kyllähän tällaiselle artistille JOKU rakonen löytyy.

Roope Permanto
Miespoppareita ei Suomessa ole liikaa, se on äärimmäisen vaikea laji tehdä uskottavasti. Kulma on yleensä enemmänkin singer-songwriter-lähtöinen, mutta on täällä Tuiskuillekin tilaa. Roope on perus säbäjäbän näköinen kaveri, jolla on selvästi suuri sydän ja herkkä ääni. Toimii Suomessa aina. Ei paras laulaja, mutta persoonallisuutta ja sielua löytyy. En ole varma löytyykö hänestä sisältä se MIKÄ SINÄ OLET ARTISTINA -kohta, mutta finaaliin häntä silti veikkaan.

Inga Söder
Ainut kerta tällä kaudella kun on tullut tippa linssiin kilpailijan laulusta. Saara Aalto oli viime kaudella liiankin taitava laulaja, eikä hänen esitystään kuunnellessa oikein päässyt iholle, mutta Inga laulaa taidostaan huolimatta lämpimästi. Jännittävää kuulla miten hän vetää vähemmän dramaattisia biisejä, mutta tuo Who You Are veti kyllä jalat alta. Suosikkini koko kisassa, käsittämättömän hieno artisti. Palvon.

Siinäpä noita. Koko ohjelman viehätys on siinä, että sieltä saattaa nousta finaaliin joitain laulajia, jotka alkukarsinnassa olivat aika hajuttomia. Katsotaan sitten myöhemmin miten tämä minun listani piti kutinsa.

Tässä vielä linkki Inga Söderiin esiintymiseen. Ottakaa mallia. Listen and weep. Ja Ruutu.fi:n ihmisille sanoisin, että pistäkää nyt siihen embed-mahdollisuus mukaan.

Otsikoin tällä kertaa blogimerkinnän kuin ala-asteikäiset: Faktapohjalta. Näillä mennään, muuta et saa.

Etenen kuitenkin käänteisessä järjestyksessä. Meikäläisellä on nimittäin ollut pari viikkoa käytössä Nokian älypuhelinmaineen pelastaja Lumia 800. HTC Desire HD meni paskaksi ja sitä myöten loppui minun Android-urani. Vuorossa siis Lumia ja Windows Phone 7.5 -käyttis.

Heti voi sanoa, että paras Nokian älypuhelin koskaan. Käyttö on tosi pehmeätä ja sovellukset yksinkertaisesti TOIMIVAT, toisin kuin vaikka N8:ssa ja muissa Symbian-räpsissä. Myös graafinen ja fyysinen ulkoasu on paljon tyylikkäämpi kuin vaikkapa iPhonessa. Työmailit ja kalenterit toimivat kuin unelma. Akku ei kestä paskaakaan, mutta kohta pitäisi ilmestyä päivitys joka jeesaa tätä ongelmaa.

3G-yhteys tai Spotify-softa on paska, koska puhelin miettii joskus aika pitkään ennen kuin rupeaa soittamaan biisiä. Tämä on oikeastaan tärkein ominaisuus minulle, koska kuuntelen paljon musiikkia kännykästä, ja tekisi mieli heittää Lumia seinään joka kerta kun se käynnistää Spotifyn uudestaan kun yritän tarkistaa mikä on vikana. Auki olevia ohjelmia näkee vain 5 edellistä, ja jos painaa Spotifyn kuvaketta sen jälkeen kun on käynyt viidessä muussa näkymässä, Lumia ikään kuin käynnistää koko ohjelman uudestaan. Pätee muuhunkin kuin Spotikkaan.

Windows Phone -käyttis on myös Androidiin verrattuna ärsyttävän suljettu. Synkkaus jonkun paskasoftan kautta. ANKEATA. Antakaa se kovalevynäkymä Macciin ja olen tyytyväinen. Onneksi tämä ei niin suljettu ole kuin iPhone kuitenkaan.

Ankeinta on kuitenkin siirtyminen Runkeeperistä Sports Trackeriin. Windows Phonelle on olemassa Runkeeper, mutta sitä käännöstä haukutaan niin paljon että suostuin lähtemään Sports Trackerin kelkkaan, käytinhän sitä joskus kauan sitten Nokia 5800:lla. MUTTA WP Sports Tracker on paska. Ei väliaikatietoja puhuttuna korvaan, GPS-yhteys mukamas auki, mutta sitten kun aloittaa lenkin niin ei olekaan. Bing-kartoissa ei ole merkittynä kaikkia kävelyteitä mitä Runkeeperin Google Mapseissa. Facebook-jako ei onnistu kännykkä-käyttiksen kautta, ei myöskään kuvien lisääminen. Ikävä tulee Runkeeperiä. Ja on tullutkin. Lisäksi ST miettii n. 15 sekuntia kun kännykän ottaa taskusta, että olenkos minä aktiivinen ja toiminko edes. Se on pitkä aika kun juoksee ja samalla katsoo kännykän näyttöä.

_____________

Ja sitten TÖ VOIS OF FINLANT! Olen VIIHDEBLOGGAAJA!!!!!!!

Olen SBS:llä töissä, ja voin kertoa, että Voice-radiolla ja Voice-ohjelmalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Mutta VoF on hyvä brändi, joten hyvä meille.

En ole pitkään aikaan innostunut mistään suomalaisista laulukisoista, kun taso on niin paska, mutta VoFin positiivinen energia on saanut minut puolelleen.

Ja sitten eiliseen lähetykseen: En lähde kommentoimaan Michael Monroen verenkierron entsyymejä ja kemikaaleja, mutta miksi ihmeessä hän tiputti sipsakan suomenruotsalaisstara Krista Siegfriedsin? Jäljelle jäi pieni pesukarhu Toni, joka nylkytti eilen Freddie Mercuryn haamun jalkaa.

Ja kuten aina, Suomen kansa on tyhmä, ja äänesti paksun karaokelaulaja Whatshisnamen jatkoon. Veti Bon Jovia hienosti, olis varmasti saanut innostuneen vastaanoton missä tahansa kapakassa. Luulin että tässä ohjelmassa juhlitaan hyviä ääniä, mutta kai tästä ollaan leipomassa jotain uusia marttisaarisia joihin kansa voi samaistua, mutta joiden levyjä kukaan ei osta.

Karoliina Kallion ura ei todellakaan ollut vielä nähty, mutta ilmeisesti hän itse ajatteli niin ja lannistui, ja Elastinen tiputti hänet. Harmi, sillä tajusin vasta tämän kilpailun myötä miten mahtava laulaja hän on. Ei pelkkä Waldon taustalaulaja. Cover-bändejä en jaksa katsella joten sellaisessa ympäristössä en ole häntä nähnyt.

Toivottavasti Mikko Herranen tai Kimmo Härmä voittaa, näin eilisen perusteella. Sanna Säntti oli myös mahtava artisti, silloin kun malttoi paneutua biisiin.

Se viihdebloggauksesta.