Annoin pölyn hiukan laskeutua näiden kahden jättimäisen popparin uusien singlejulkaisujen päälle ennen kuin tartuin aiheeseen. Siinähän kävi siis niin, että viime viikolla Lady Gaga vuosi Applause-biisinsä nettiin ilmeisesti itse niin, että se ilmestyi samaan aikaan kuin Katy Perryn Roar.
Lady Gaga ja Katy Perry operoivat samalla kentällä, ja jonkun musasnobin mielestä edustavat varmasti samaa musiikkiteollisuuden pahuutta. Todellisuudessa näin ei tietenkään ole, vaan Katy ja Lady ovat melkeinpä päinvastaisia hahmoja. Siitäkin syystä vastakkainasettelunsa on herkullinen.
Lady Gaga on kaikkien hyljeksittyjen misfitsien ja outcastien sankari - tai sellaiseksi hän on ainakin itsensä brändännyt. "Onko sillä kikkeli? Miten se on niin erikoisen näköinen? MONSTER! Mutta kyllähän minuakin kiusattiin. Ja tuossa tuo erikoisen näköinen hyypiö menestyy! Ehkä minäkin voin menestyä?" Ja tästä ikuisesta tarinasta Gaga ammentaa voimansa ja biisinsä.
Applause jatkaa samaa tuttua kaavaa. Mielestäni Gaga on kirjoittanut jo liian monta biisiä itsestään parrasvaloissa. Kuulemma Applausen kansikuvan suttuinen maski kertoo Gagan surusta, kun hän ei lonkkaleikkauksesta johtuen päässyt pitkään aikaan paistattelemaan rakkaiden monstereidensa aplodimyrskyssä.
.jpg)
Minä haastattelin Gagaa hänen ensimmäisen Suomen-keikkansa aikoihin. Siis ennen sitä legendaarista Kulttuuritalon vetoa, jota Pasi Kostiainen tai joku toinen taisi verrata Jimi Hendrixin "vetoon" samassa paikassa. Silloin Gagan tarina ja preesens tuntui freeshiltä, mutta Applausen myötä minua pelottaa, että hänen narratiivinsa on kulahtanut.
Ihan hyvä pop-biisihän se on, ja YouTubessa sitä on ehditty katsoa 32 miljoonaa kertaa, joten kansa tykkää. Mutta jotenkin kylmäksi se jättää. Tulevan levyn nimi on ARTPOP.
Katy Perry taas on vähemmän älyllinen artisti. En väitä että hän ihmisenä olisi tyhmempi tai vähemmän intellektuelli kuin Lady Gaga, mutta hänen uransa ei ammenna elämän nurjien puolien hellimisestä, vaan pikkutuhmasta hyväntuulisuudesta. Hän on kuin se lukion kaunein tyttö, joka onnistuu olemaan niin saatanan hyvä kaikessa, mutta on silti niin hauska ettei häntä voi vihata. Minun lukiossani ei tainnut olla sellaista tyttöä, mutta Perryn lukiossa oli Perry.
Katyn ensinäyte tulevalta Prism-albumilta on nimeltään Roar. Se ei käsittele Katyn suhdetta julkisuuteen, faneihin tai muutenkaan piehtaroi itsetunnon tai -tunnottomuuden liejussa. Se on aito VOIMAANTUMISLAULU. Helvetti sentään, en varmasti koskaan osaa käyttää "voimaantumis"-sanaa muussa kuin sarkastisessa mielessä, mutta tämä on juuri sitä. Katy Perryn biisi Rocky-elokuvan treenimontaasiin.
Biisiä ovat olleet kirjoittamassa Perryn lisäksi muun muassa Max Martin ja Dr. Luke, joten ei yllätyksiä written by -rivillä. Gagalla on myös viisimiehinen kirjoittajatiimi, eli ei hänkään enää mikään auteur ole. YouTube-katseluja Roarin virallisella lyric videolla on 23 miljoonaa, virallista videota en löytänyt. Gaga on siis johdossa, vaikka hänen musiikkivideonsa ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin itse biisit.
Minä pidän Katy Perryn biisistä enemmän, ja hänen imagostaan muutenkin. Pidän hänen vilpittömästä innostuneisuudestaan, ja jenkkityylisestä överiksivedetystä positiivisuudestaan. Hänellä on taiteilijahahmonsa, mutta se ei ole niin traaginen kuin Lady Gagan. Onkohan Katy Perry jotenkin miehille turvallisempi tykättävä? Ainakin hän on kauniimpi. Mutta mielestäni Katy Perryssä on nukkemaisuudestaan huolimatta jotain mahtavan röyhkeätä. Hän ei kerjää tulla rakastetuksi niin kuin Gaga tai Britney ennen sekoamistaan.
Syvällinen analyysi. Mutta kerro nyt kummasta tykkäät.
Näistä kahdesta biisistä ehdottomasti Roar, Applause on minusta hirveän tylsä. Ääni Katylle! Btw, hän näyttää taas huomattavasti söpömmälle kuin miltä näytti tuossa välissä, kun oli naimisissa. En osaa sanoa mitä hänelle tapahtui, mutta jotain oleellista hänestä katosi. Nyt hän on taas söpö. Hyvä homma. Mä tykkään söpöstä Katysta.
Katy saa pisteet tässä kohtaa juuri tuon voimaantumislaulun takia. Gagan halu olla poikkeava ja kuljeskella alasti ympäri maita ja mantuja alkaa ärsyttää, mikä taas vaikuttaa haluun kuunnella ko naista. Onko Jussilla mitään sanottavaa Miley Cyruksesta?
Mä en jotenkaan vielä(kään) pysty ottamaan Mileytä todesta. Tuntuu että hän ei ole artisti, vaan teini joka näyttelee artistia. Mutta pitää kuunnella se Bangerz jahka ilmestyy.
Mileystä tulee sitä paitsi aina mieleen Bill Hicksin vanha rutiini, jossa hän kertoo uudesta tv-ohjelmasta jota on lähdössä tekemään: "Let's hunt and kill Billy Ray Cyrus".
Teki nyt mieli sanoa jotain niin tulin sanomaan. Periaatteessa tykkään enemmän Katysta, yleisesti ottaen, kuin Gagasta. Kummankaan varsinainen fani en oikeastaan ole, vaikka esim. Katyn akustisista vedoista oon diggaillut varsin kovastikin. Gagan musiikki ja koko olemus koko se "gagaus" on ihan liikaa mulle. Ehkäpä siksi, että kun olen joskus kuullut hänen laulavan, niin olen tajunnut että hän on oikeasti varsin lahjakas muusikko, mutta onko se sitten niin, että nykyään se ei enää riitä?
Mua ärsyttää hirmuisen paljon semmoinen, että yritetään olla jotain, siis sillä lailla jotenkin keinotekoisesti. Niinkuin tosi monet laulajat nykypäivänä tuntuvat haluavan kuulostaa pelkästään erikoisilta, vaikka laulamalla jollain tosi keinotekoisella "erikoisella soundilla". Pffth. En jaksa syttyä. Siksi vaikka joku Lissie on ihana piristysruiske tässä muovisessa maailmassa. Tuotettuahan se Lissienkin musa on, mutta jotenkin olen aistivinani sieltä takaa helpommin oikean ihmisen, sellaisen johon voi jotenkin samaistua.
Mutta takaisin aiheeseen, Katy Perryssä on kuitenkin jotain semmosta niin kevyttä ja hauskaa, että ei siitä vaan voi olla tykkäämättä. Jostain syystä Roar on jäänyt kovinkin suureksi korvamadoksi, vaikka mielestäni kuuntelen muka oikeasti jotenkin "älykkäämpää" ja "sielukkaampaa" musiikkia.
Summa summarum; näissä biiseissä ja artisteina yleensä, Katy vie voiton.
Ainiin, eksyin tähän blogiin ihan ekaa kertaa, vaikuttaa mielenkiintoiselta, saatanpa jopa tulla toistekin :)
Lady Gagan eka albumi oli ihanan tanssittavaa, kuten Katynkin.
Molemmilla on neljä biisiä joita kuuntelen.
Molemmilla on aikalailla yhtä ärsyttävä imago
ja uudet kappaleet puuduttaa tylsyydellään.
Joten vedetään voittaja sillä, että kumman uudessa biisissä on parempi sanoma.
Gaga: Olen tässä palvokaa minua.
Katy: Olen tässä, selvisin.
Rehellisesti sanottuna, molemmat puhuttelee.
Joten ei valintaa.
Outi: Voi ei, olin missannut tämän kommentin, olin huono blogi-isäntä :( Ja vieläpä ensimmäistä kertaa kävit!
Siinä olet oikeassa, että EDM-buumista johtuen poppareiden soundi on tosi koneellinen. Jotenkin Katyn persoona vaan tuntuu miellyttävämmältä teflonista huolimatta.
Torstai: Totta, vastakkainasettelu oli hieman överiksi vedetty, aika lailla samasta asiasta tässähän on kyse. Mutta kirjoituksesta tuli viihdyttävämpi kun pistin Ladyn ja Katyn eri laitoihin.