Olin jo pidempään miettinyt postausta kuulokkeista. Ne kun ovat aika merkittävä asia elämässäni.

Vaikka käytän kuulokkeita paljon, en ole koskaan jaksanut panostaa niihin liikaa. Tämä siksi, että juostessa ja toisaalta olkalaukussa kuulokkeet joutuvat kovalle koetukselle - mielummin käytän jotain edullista perusmallia joka toimii edes jotenkuten, kuin olen ostamassa muutaman kuukauden välein uusia Koss Porta Pro -kuulokkeita. Nuo ovat mainiot kuulokkeet, mutta kahdessa vuodessa niitä hajosi neljä (aina piuha, ei koskaan rakenne, jolla onkin "ikuinen" takuu), enkä enää jaksanut.

Niinpä viime vuosina olen käyttänyt lähinnä iPhonen bulkkikuulokkeita ja SBS:llä Sennheiserin jotain perusmyllyjä ja Spotifyllä firmalle brändättyjä peruskuulokkeita (hienon näköiset, eivät äänellisesti kummoiset).

Asioilla on joskus tapana järjestyä, ja niinpä lyhyen aikavälin sisällä sain kahdelta eri viestintätoimistolta tarjouksen kokeilla erilaisia kuulokkeita. Otin testiin kolmet, joiden arvelin parhaiten palvelevan elämäni kuuloketarpeita. Osan luureista sain pitää, osa oli vain testissä.

Varsinkin nykyään kun työskentelen avokonttorissa ja toisaalta kuuntelen musiikia käytännössä koko ajan, tulevat hyvät työluurit tarpeeseen. Olisin varmasti saanut työnantajaltani paremmat luurit käyttööni jos olisin pyytänyt, mutta testattavaksi saamani Sony MDR-1A:t ratkaisivat tämän ongelman hienosti.

Valmistaja kertoo muun muassa, että niissä on "herkkä nestekidepolymeerielementti joka takaa kirkkauden" ja toisaalta "Beat Response Control -tekniikka", joka "vähentää kovien bassoäänten vääristymistä".

No, se on tosi hieno juttu, mutta minusta näissä kuulokkeissa tärkeintä on se, että kaltaiseni ei-kultakorvan mielestä ääni on hyvä ja pehmeä ja basso kuuluu. Lisäksi materiaalit ovat laadukkaan tuntuisia ja korvaa vasten tuleva elementti miellyttävän pehmeä, muttei hiostava.

Näistä tulee luksusfiilis. Arjen luksusta, suorastaan!

Kuulokkeissa on myös älypuhelinta ajatellen mikrofonielementti piuhassa. Minä käytän näitä vain läppärin kanssa, mutta tuo mikrofonielementti toimii vähän vaihtelevasti Google Hangoutsin kanssa, jota käytämme duunissa videoneuvotteluihin. OS X:ssä pitää käydä joka kerta asetuksista vaihtamassa mikrofoniksi "ulkoinen", eikä se silti aina välttämättä toimi. Pieni miinus siis siitä. Sen verran kokeilin iPhone 6:ni kanssa, että niillä mikrofoni toimii puhelun aikana.

Toinen tärkeä kuulokekäyttökokemus on koiraa ulkoiluttaessa tai julkisissa kulkuvälineissä (työpaikan lähellä on vähän haastavat parkkeerausolosuhteet joten tulee käytettyä muutaman vuoden tauon jälkeen enemmän junaa). Periaatteessa Sonyn MDR-1A:t olisivat tässäkin tarkoituksessa ihan mukiinmenevät, MUTTA piuha on ärsyttävä.

Sama ongelma koskee toki iPhonen bulkkikuulokkeitakin, joita olen tähän asti käyttänyt koiraa ulkoiluttaessa ja julkisissa: Käsi tarttuu välillä kuulokkeen piuhaan, kuulokejohto on mennyt taskussa umpisolmuun, piuha menee poikki ja muita ärsyttäviä tapauksia.

Tämä ratkaistaan tietysti Bluetooth-tekniikalla. Olin tähän asti vältellyt Bluetooth-kuulokkeita oikeastaan sen takia, että Bill Burr on kiukutellut niin paljon niistä blogissaan. Lisäksi joskus vuosia sitten näin ensimmäisiä Bluetoot-kuulokkeita, jotka olivat niin huonosti toimivia, että takaraivoon jäi huono fiilis.

Nyt sain testiin Sennheiser Urbanite XL -kuulokkeet, jotka toimivat Bluetoothin tai NFC-yhteyden kautta.

Nämä tuovat samanlaista arjen luksusta koiran ulkoiluttamiseen ja junassa istumiseen kuin Sonyt työpaikkakuunteluun. Materiaali vaikuttaa todella laadukkaalta, ulkonäkö on SLICK, ja korvatuntuma pehmeä.




Noudatin paketin ohjeita, ja ensikytkentä iPhonen kanssa sujui minuutissa. Sitten latasin kuulokkeet (pari tuntia) mukana tulleella piuhalla läppärin USB-portin kautta, ja lähdin kävelylle.

Mikä mahtava fiilis, kun piuha ei ollut kiusaamassa kävelyä. Ääni Sennheisereissä on brändikuvan mukaisesti laadukas - tosin kuuntelen lenkillä ja junassa useimmiten podcasteja jolloin vaatimuksena on lähinnä se, että kuuloke toistaa äänet riittävän lujaa, minkä nämä kuulokkeet todella tekevät. Valmistajan tiedotekielessä puhutaan muun muassa "apt-X®-koodekista", mutta sanon nyt oman tietämykseni painolla, että soundi on riittävän hyvä. Jälleen kerran Toto-fanit ja kultakorvat erikseen (ja lukevat varmaan kuulokearvionsa eri paikasta kuin tästä blogista).

Mitään teknisiä ongelmia näiden kanssa ei oikeastaan ole. Kuulokkeet yhdistyvät lännykkään alle sekunnissa, ja akku kestää todella hyvin (valmistaja lupaa 25 tuntia, minulla mennyt nyt 1,5 viikkoa yhdellä latauksella kun muistan sammuttaa kuulokkeet aina käytön jälkeen).

Kuulokkeen pehmuste on irronnut kaksi kertaa, mutta kuuloke ei mennyt varsinaisesti rikki, vaan pehmusteen saa kiinnitettyä helposti uudestaan. Toivon, ettei irtoileminen muutu päivittäiseksi niin, että mekanismi lopulta löystyy liikaa.

Nämä kuulokkeet ovat eniten parantaneet kuuloke-elämääni kaikista testatuista. Bluetooth-kokemus ja miellyttävä päätuntuma on kerrassaan miellyttävä. Sen verran pitää kuitenkin kritisoida, että hipaisulla kuulokkeen päällä olevasta Sennheiser-logosta toimivat start ja stop sekä volumen säätö eivät toimi kovin idioottivarmasti - tai sitten minun pitää vielä harjoitella sormituntumaa.

En kuitenkaan enää haluaisi elää ilman näitä kuulokkeita. Ihq:t.

Viimeinen käyttötarve on tietysti juoksu. Tähän asti olen juossut joko muutamilla eri bulkki-iPhone-kuulokkeila, tai sitten ns. "sporttisangoilla" varustetuilla napeilla. iPhonen kuulokkeet ovat toimineet lenkkipolulla parhaiten, varsinkin uusin malli pysyy korvassani todella hyvin.

Nyt testasin kuitenkin juoksukuulokkeiden seuraavaa sukupolvea, nimittäin roiskesuojattuja ja Bluetooth-yhteydellä toimivia Sonyn MDR-AS600BT-nappikuulokkeita.



Napeissa on sentään niskan taakse laitettava piuha, etteivät ne korvasta irrottaessa tipahda lenkkipolulle, mutta mitään häiritsevää kuulokejohtoa ei tarvita. Tämä oli näissä napeissa parasta. Juostessa vielä enemmän kuin koiran kanssa kävellessä käsi osuu joskus kuulokejohtoon mikä aiheuttaa kuulokkeiden lentämisen korvasta, mikä taas on aivan helvetin ärsyttävää kesken flow-tilan.

Tämän ongelman Sonyn napit kyllä ratkaisivat. Myöskin tekninen käyttöönotto oli mutkatonta, ja akku kesti luvatusti.

MUTTA: Minun korviini nämä napit eivät sovi.  Kuten kuvasta näkyy, ne ovat aika isot möhkäleet, eli painoakin on jonkin verran. Korvaan sovitettava kierukka saattaa jonkun korvassa pysyä, mutta minun tapauksessani ei. Tämä aiheutti muutaman raivokohtauksen lenkkipolulla, kun kuulokkeita piti koko ajan olla veivaamassa syvemmälle korvaan.

Lisäksi yhden napin hallintateknologia toimi välillä hieman oudosti - tai ei ainakaan tehnyt mitä halusin. Niin, ja koska käytän juostessani (kuvassa näkyvää) huivia hikinauhana, en pystynyt laittamaan huivia riittävän alas, koska kuulokkeet pullottivat korvista ulkona.

Lenkkipolulla ollaan siis edelleen iPhone-kuulokkeiden varassa (en viitsi noita Sennheisereitä lenkillä käyttää vaikka ne tukevasti juostessa pysyvätkin korvilla - eivät kestä kosteutta joten menisivät luultavasti lopulta rikki), mutta muuten kuuloke-elämäni on viime aikoina kokenut melkoista kohennusta.

Vinkkejä hyviksi havaituista juoksukuulokkeista otetaan vastaan.