Tänään oli musiikin puolesta äärimmäisen hyvä päivä. Postikeiju toi heti aamusta työpöydällä Kanyen ja My Chemin uudet levyt. Toista olin kuullut pari kertaa levy-yhtiön toimistossa ja toista hätäisesti streamilta. Nyt pääsi kunnolla kuuntelemaan, ja palvonnan elkeitä ne aiheuttivat.

Sitten sain vielä sniikisti katsoa ennakkoon Pintandwefallin uuden videon (ja sinkun) King of all the Animals, joka on aivan loistava! Olen aina tykännyt Pinttien tekemisistä (vilpittömän hölmö huumori ja loistavat, yksinkertaiset melodiat vetoavat), mutta King of All the Animals on sekä tuotannollisesti että idean puolesta askel eteenpäin.

Ensinnäkin Tough Pint (vai olisko tuo Crazy...) räppää. Hätäinen kuulokuva voisi joillekin olla tässäkin blogissa analysoimani LCMDF, mutta täytyy sanoa, että Pintandwefall hakkaa, pieksee ja raatelee LCMDF:n heidän omilla aseillaan. Ei saa ottaa itseään liian tosissaan kun tekee modernia popmusiikkia!

Video on tietty luku sinänsä. Paljastettakoon sen verran, että mallia on otettu jenkkiläisten rap-videoiden naisväestä. Tietty Pintandwefall-tyylillä.

Tammikuussa ilmestyvä Time Is Right for Romans, Baby meni entistä suurempaan odotukseen. Hyvä Länsi-Vantaa!

Linkkaan videon kyllä tänne blogiin jahka se ilmestyy. SItä ennen kuuntelen sitä itse. Kanyen ja My Chemin levyistä kirjoitan paremmat arviot kun olen kuunnellut niitä tarpeeksi.

Lyhyesti niistä voi sanoa, että MCR onnistuu yhdistämään tarkan konseptin seuraamisen irtonaisuuteen ja entistä skarpimpaan hittikynään. Kanye taas tekee "perus"-räppilevyn, mutta niin helvetin hyvin, etten ole moista hetkeen kuullut. 808's & Heartbreakhan oli konseptitasolla mestariteos, mutta biisit eivät olleet niin hyviä kuin tässä. Jay-Z:kin kuulostaa pitkästä aikaa kurantilta, Pusha T:stä puhumattakaan.

Näihin tunnelmiin, lopuksi vielä Kanyen neroutta. Toivottavasti en koskaan menetä kykyä innostua musiikista. Kyynisyys ja kaiken vihaaminen on maailman helpointa, innostuminen on rohkeaa!



Milloin itse innostuit viimeksi musiikista?