Miten kävi Voice of Finland -ennustukseni? Kuka voittaa?

Vielä ei olla finaalivaiheessa, mutta ajattelin tuon ensimmäisen merkinnän villin suosion perusteella ajattelin tehdä välitarkastuksen nyt kun "Kaksintaistelut" ovat ohi.

Alla finaaliin (siis seitsemän viimeisen laulajan joukkoon) veikkaamani nimet. Jo pudonneet yliviivattuna:

Tomas Höglund
Eve Hotti
Linda Herranen
Laura Savio
Christian Casagrande tai Jone Ullakko
Anna Halmetoja 
Roope Permanto
Inga Söder

Eli ei hirveän juhlava veikkaus, kun vielä on paljon tiputuksia edessä ennen kuin finaalit alkavat. Muuutta tämä on tv-ohjelmaa. En tiedä tuntuuko tällainen väliraportti jostakusta jotenkin liian vakavalta, mutta minä olen todella viihtynyt tämän ohjelman parissa jälleen, eikä hyvää musiikkiviihdettä todellakaan ole liiemmin suomalaisessa televisiossa näkynyt.

Kommentoidaanpa hiukan pudonneita: Linda Herrasen kohdalla Michael teki selkeän virheen. Hän tuntuu suosivan epätodennäköisempiä voittajasuosikkeja, eikä selvästikään "pelaa" yhtä voitontahtoisesti kuin vaikkapa Elastinen. Toisaalta se sopii Monroen profiiliin, hän on oman tiensä kulkija ja suosii sellaisia. Toisaalta veikkaamani Christian Casagranden valinta ohi Maya Paakkarin oli kyseenalainen, mutta minun veikkaukseni eduksi kääntynyt valinta.

Soul-ääni Anna Halmetoja veti kammottavan teennäisesti Avril Lavignea, joten sikäli oli hyvä että hän lähti kotiin. Ehkei hänestä ollut artistiksi, vaikka osaakin vetää Stevie Wonderia paremmin kuin 99,999% suomalaisista.

Roope Permanto joutui symppaamaani Kaapo Kokkosta vastaan. Olen ollut Voltas- ja Monday Box -yhtyeiden fani, joten sikäli Kaapon jatkoonpääsy oli oikeutettu, mutta Permannossa oli kyllä jotain aitoa, ja hänen äänessään jotain hirveän koskettavaa.

Muut jatkoonpäässeet olivat itsestäänselviä valintoja.

Tämä on tv-ohjelma, jossa haetaan ja rukoillaan koskettavia kasvutarinoita. Siksi pelkään, että skaban heittämällä paras laulaja ja artisti Inga Söder ei voita kisaa. Toivon kuitenkin, että tämä kisa tuo hänelle lisähuomiota, ja levytyssopimuksen.

Oli tuottajilta ovela veto laittaa Reeta Vestman ja Inga Söder vastakkain. Tuottajat ja ohjaajat toki tiesivät, että Söder on monin verroin parempi laulaja, mutta Reeta Vestman on hänkin hyvä, ja lisäksi paljon tunnetumpi. Sitten kun Inga aukaisi suunsa toisen säkeistön alussa, ohjaaja leikkasi peräkkäin yleisön kohahduksen, Paula Koivuniemen ihastuneen ällistyksen ja Reetan "peura ajovaloissa" -ilmeen, kun tämä tajusi ettei voi mitenkään voittaa. Myönnettäköön tosin, että tuo oli yksi niistä hetkistä jolloin tuntui tyhmältä että he kilpailevat, se kun vie musiikista jotain pois.

Joka tapauksessa - kuten Ingan Who You Are -esityksen kohdalla - hänen esityksensä veti ihon kananlihalle ja kohotti tipat linssiin. Tunnetuntuma on paras hyvyyden mittari, niin se vain on.

Huolehdin ehkä liikaakin etukäteen, että millaista musiikkia kisaajat voisivat potentiaalisesti esittää. Onneksi seKIN on Ingan kohdalla ratkaistu: Maailmalla Adele-buumi on edelleen täydessä liekissä. Nyt löytyi Suomestakin laulaja, jolla on Celine Dion/Whitney Houston -henkinen ääni, mutta lisäksi tunnetta esityksessään. Hyvät säveltäjät ja balladeja - a vot!

NONIIN. Menee ihan palvonnaksi tämä :D Ensi viikon jaksossa Inga vetää ilmeisesti U2:n Onen, joten kannattanee varata nessuja sohvapöydälle.

Muista veikkauksistani Eve Hotissa on tarinaa ja mahdollisuuksia mielenkiintoiseksi poppariksi. Nuoruus kuuluu, mutta hän osaa myös heittäytyä.

Tomas Höglund on taitava, mutta jättää jotenkin kylmäksi. Ei pääse iholle, eikä ehkä riittävän tarinallinen tv-menestystarinaksi. TOSIN edelleenkin pitää muistaa, että tämän skaban voittaja ja uramielessä voittaja ovat eri asioita.

Laura Savio kaipaa lisää artistiutta, mutta on edelleen lupaava. Sympaattinen jollain tavalla. Tarttuva persoonallisuus.

Katsotaan miten käy! Kiitos VoF, onnistut viihdyttämään paatunutta sydäntä. Edelleenkin pidän Vain elämää -sarjaa kammottavan teennäisenä kuonana, jossa artistit alisuorittavat kiireessä hätäiltyä kakkaa. Siksi VoFin huolella valmistellut laadukkaat esitykset ja aito tunne ihastuttavat.

Posted in , , , | 3 Comments

Levyarvio: CMX - Seitsentahokas

Seitsentahokas on siitä mahtava levynnimi, ettei se voisi löytyä minkään muun yhtyeen kuin CMX:n albumin kannesta. Se on niin yrjäniääninen ettei sitä olisi voinut kehittää Ylppö, Röyhkä, Hynynen, Wirtanen tai Putro - saati sitten joku hevari-Ari.

Minä en ole koskaan ollut mikään suuri CMX-fani, mutta olen kyllä tykännyt yhtyeestä ja sen hahmoista paljon. Vahvin diggailu taisi ajoittua teini-iän loppuosaan, ja silloinkin enemmänkin siksi, että muutama ystävä oli hurahtanut yhtyeeseen täysin.

2000-luvun albumeilla kadotin yhteyden yhtyeeseen, kunnes scifi-teemalevy Talvikuningas palautti uskoni torniolaisten alkuvoimaan. Edellinen albumi Iäti tuntuikin taas jotenkin tylsältä.

Mutta nyt paukkuu! Seitsentahokkaasta on jotenkin varkain tullut eniten kuuntelemani CMX-albumi sitten Vainajalan (Seitsentahokas on itse asiassa parempi kuin Vainajala) eli 1990-luvun.



Jotenkin tämän levyn myötä pysähdyin myös ihastelemaan sitä luonnonvoimaa, joka CMX on. Heidän tarinassaan on myös paljon eväitä siihen, miten suosio pidetään, eikä vain saavuteta.

Ensinnäkin he eivät höntyile, tai ole lähteneet "takomaan silloin kun rauta on kuumaa". Bändi ei Yrjänän kiehtovien päiväkirjojen perusteella juurikaan rakasta keikkailua - ja ehtiväthän he lopettaakin keikkailun 2000-luvun alussa, joten homma pysyy sikälikin tuoreena.

Miehen ikään ehtinyt bändi on Seitsentahokkaalla ITSEVARMA, niin kuin tämänikäisen yhtyeen olettaisikin olevan. Silti se on myös hiukan vaarallinen, mitä tämänikäiset yhtyeet eivät yleensä koskaan ole. He ovat lihoneet, mutta heistä ei ole tullut leppoisia.

Bändi on tietenkin tehnyt jo "vaikean" levyn julkaisemalla scifi-ooppera Talvikuninkaan (sitä kuunnellessa tulee mahtava Alastair Reynolds - Dan Simmons -fiilis, ja luulen että Yrjänä on nimenomaan tavoitellut sitä), mutta silti eka sinkku Kusimyrsky kahdeksan minuutin pituudessaan oli rehti, posken tulipunaiseksi jättävä mutta silti piristävä avokämmenlyönti 20 asteen pakkasella.

Jos Kusimyrsky olisi jäänyt levyn huippukohdaksi, CMX olisi silti tehnyt hyvän levyn, mutta minä en ehkä olisi äitynyt kirjoittamaan siitä. En tahdo nähdä enää yhtään alastonta -niminen kappale on kuitenkin UPEIN ja HITIKKÄIN jota bändi on tehnyt ikiaikoihin, Rikkisuudeltu taas yrjänäiäänisestä sanoituksestaan huolimatta oikeasti herkille vetävä.

Myös avaus Valoruumis, nimibiisi sekä Me tulemme kaikkialta toimivat hulppeasti. Pari heikompaa värssyä on mukana, enkä pidä tätä niin tiiviinä kokonaisteoksena kuin jotkut CMX-levyt, joten en uskalla väittää että kyseessä olisi heidän parhaansa, MUTTA historian aamuhämärissä perustettu, oikeasti kiinnostava ja edelleen hyviä levyjä tekevä suomirock-bändi on harvinaisuus - tai ehkä olisi oikein sanoa, että CMX on ainoa laatua.

Ostakaa, kuunnelkaa.


Posted in , , , | Leave a comment
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...